Rajoitustoimien asettaminen on helpompaa kuin niiden poistaminen

Koko koulu- ja opiskeluaikani kulki reittini Turun keskustaan taikka yliopistolle Itäharjun kaupunginosassa sijaitsevan kolerahautausmaan ohitse (https://yle.fi/uutiset/3-5280580) . Tuo hautausmaa on muisto Suomessa 1830-luvulla riehuneesta koleraepidemiasta. Tauti levisi Venäjältä ensin Viipuriin – sieltä sitten Helsinkiin ja Turkuun. Turussa tautiin sairastui 509 henkeä, joista kuoli 234. Kaupungin asukasluku oli tuolloin noin 11000 henkeä. Kuolleet haudattiin kahdelle erilliselle kolerahautausmaalle, joista Itäharjun hautausmaa on säilynyt. Koleraepidemia uusiutui Suomessa vielä vuosina 1848 ja 1853, jolloin tautiin menehtyi yli 7 000 ihmistä.

Kolera kuuluu yleisvaarallisiin tartuntatauteihin, kuten rutto ja lavantautikin. Jos Suomessa tavattaisiin koleraa, ei kukaan täysjärkinen varmaankaan ehdottaisi, että taudin annettaisiin riehua vapaasti, jotta väestö saisi sille immuniteetin. Väestön turvallisuuden varmistaminen kulkutautien leviämistä estämällä kuuluu jo ”yövartijavaltion” perustehtäviin samalla tavalla kuin rikosten ehkäiseminen taikka vihollisen hyökkäysten torjuminen. Valtioneuvosto lisäsi helmikuussa 2020 myös SARS-CoV-2 -viruksen (”muu uuden koronavirustyypin aiheuttama vaikea infektio”) aiheuttaman sairauden yleisvaararallisten tartuntatautien listaan (tartuntatautiasetuksen muutos 69/2020). Koronavirusinfektioon ei ole olemassa mitään kunnollista hoitoa, joten taudin leviämisen estämiseen tarvitaan samoja keinoja, joita jo 1800-luvulla käytettiin kulkutauteja kohtaan eli erilaisia liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia sekä karanteeneja. Nämä otettiin Suomessa laajalti käyttöön, kun valtioneuvosto yhdessä tasavallan presidentin kanssa totesi 17.3.2020 poikkeusolojen olemassaolon maailmalla riehuvan pandemian takia. Saman tien valtioneuvosto alkoi soveltaa valmiuslain säännöksiä epidemian rajoittamiseksi.

Suomessa melkoisella äkkirysäyksellä voimaansaatetut rajoitustoimet ovat toimineet paremmin kuin ainakaan itse uskalsin odottaa. Tautitapausten määrä on pysynyt pienenä eikä edes pääkaupunkiseudulla olla jouduttu terveydenhuollon ylikuormitustilanteeseen. Rajoitustoimet ovat litistäneet epidemiakäyriä niin tehokkaasti, että ne näyttävät nyt lähes samalle, kuin THL:n tammikuiset ennusteet epidemian kulusta Suomessa (ilman rajoituksia). Rajoitustoimien voimassa ollessa sairaalat ovat pystyneet lisäämään teho-osastojen kapasiteettia kohdentamalla noihin toimintoihin muuta henkilöstöään. Jos rajoitustoimia ei olisi tehokkaasti toteutettu, olisi terveydenhuoltojärjestelmämme oman käsitykseni mukaan joutunut hyvin hankalaan tilanteeseen, koska jo pelkästään pula korkeamman suojaustason suojausvarusteista olisi tehnyt suuren koronapotilasmäärän hoidon vaikeaksi.

Rajoitustoimien asettaminen koronaepidemian torjumiseksi on melko selkeä ja suoraviivainen toimenpide. Käytännössä kaikki Euroopan maat – Ruotsia lukuun ottamatta – ovat asettaneet hyvin samankaltaisia rajoituksia niin elinkeinotoiminnalle kuin liikkumiselle ja kokoontumiselle. Monissa maissa rajoitukset (aina ulkonaliikkumiskieltoa myöten) ovat olleet paljon Suomea tiukempia. Euroopan maat ovat nyt myös samojen ongelmien edessä, kun rajoituksia pitäisi alkaa keventää tai poistaa. Suomen hallitus yrittää omalta osaltaan löytää heti vapun jälkeen ratkaisuja sille, milloin rajoitusten poistaminen voidaan katsoa turvalliseksi ja missä järjestyksessä poistamista kannattaa yrittää.

Tieteellinen tieto rajoituksen poistamisen vaikutuksesta koronaepidemian kulkuun on hyvin rajallista. Useat tutkimuslaitokset (esim. Johns Hopkins sairaala, Saksan tiedeakatemia) ovat kuitenkin viime viikkoina ehdottaneet omia kriteerejään rajoitusten poistamiselle. Keskeistä on myös havaita, että kun koronaviruksen kohdalla kyse on pandemiasta, eivät yksittäisen maan toimet pysty virusta hävittämään, vaan tilanteen hallinnassa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälinen yhteistyö on keskeistä, myös koronaviruspandemia talousvaikutusten korjaamiselle. Yhden maan avaaminen ei globaaleja toimitusketjuja korjaa, jos muiden maiden rajat ja toiminnot pysyvät yhä suljettuina.

Euroopan komissio korostaa EU:n jäsenmaiden yhteistyön merkitystä pandemian kukistamisessa. Se julkisti 15.4.2020 oman tiekarttansa koronapandemian aiheuttamien rajoitustoimintojen purkamiselle (https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/IP_20_652). Komission tiekartan mukaan rajoitustoimien purkamisen edellytyksenä on, että kolme kriteeriä täyttyy: Ensinnäkin koronavirustartuntojen on tullut vähentyä merkittävästi pitkäkestoisessa seurannassa (eli käytännössä vähintään 2-3 viikon ajan). Toiseksi terveydenhuollon kapasiteetin tulee olla riittävällä tasolla huomioiden niin tehohoitopaikat, henkilöstön kuin tarvikkeet. Kolmantena kriteerinä on, että tautitilannetta pystytään seuraamaan eli että tartuntojen havaitsemiseksi on olemassa riittävää testaus- ja jäljityskapasiteettia

Kun Suomen tilannetta arvioi komission asettamien kriteerien valossa, voi heti todeta, että meillä epidemia on kyllä tasaantunut, mutta tartuntojen määrä ei vielä ole vähentynyt merkittävästi. Tartuntamäärien tasaantumisen kesto on myös niin lyhytaikaista, ettei siitä vielä voi päätellä epidemian talttuneen. On pelättävissä, että vappu ja kevään etenemiseen liittyvä sosiaalinen aktiivisuus muutoinkin murentaa tähän asti toteutetun sosiaalisten kontaktien vähentämisen vaikutusta. Sairaanhoidon kapasiteetin riittävyys koronapotilaiden hoitamiseksi on nyt Suomessa hyvä, kun muuta hoitoa on pidetty alasajettuna koronapotilaiden hoidon turvaamiseksi. Terveydenhuollon kapasiteettia ei kuitenkaan ole varsinaisesti lisätty niin, että se pystyisi yhtä aikaa hoitamaan sekä koronaepidemian että muiden sairauksien hoidon. Tartuntojen havaitsemiseksi tarvittava testaus- ja jäljityskapasiteetti on viime viikkoina selvästi parantunut, mutta monin paikoin testauksen saatavuus on edelleen rajallista.

Suomen hallitus on vaikean tehtävän edessä, jos se haluaa nyt purkaa hyvin toimineita rajoitustoimia ilman vahvaa tieteellistä näyttöä purkamisen turvallisuudesta. Euroopan komission linjaukset rajoitustoimien purkamisen edellytyksistä tarjoavat kuitenkin arvioinnille hyvän viitekehyksen, joihin Suomenkin hallituksen ratkaisuja rajoitustoimien suhteen on helppo verrata.

LasseLehtonen

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu