Rajoitustoimien asettaminen on helpompaa kuin niiden poistaminen
Koko koulu- ja opiskeluaikani kulki reittini Turun keskustaan taikka yliopistolle Itäharjun kaupunginosassa sijaitsevan kolerahautausmaan ohitse (https://yle.fi/uutiset/3-5280580) . Tuo hautausmaa on muisto Suomessa 1830-luvulla riehuneesta koleraepidemiasta. Tauti levisi Venäjältä ensin Viipuriin – sieltä sitten Helsinkiin ja Turkuun. Turussa tautiin sairastui 509 henkeä, joista kuoli 234. Kaupungin asukasluku oli tuolloin noin 11000 henkeä. Kuolleet haudattiin kahdelle erilliselle kolerahautausmaalle, joista Itäharjun hautausmaa on säilynyt. Koleraepidemia uusiutui Suomessa vielä vuosina 1848 ja 1853, jolloin tautiin menehtyi yli 7 000 ihmistä.
Kolera kuuluu yleisvaarallisiin tartuntatauteihin, kuten rutto ja lavantautikin. Jos Suomessa tavattaisiin koleraa, ei kukaan täysjärkinen varmaankaan ehdottaisi, että taudin annettaisiin riehua vapaasti, jotta väestö saisi sille immuniteetin. Väestön turvallisuuden varmistaminen kulkutautien leviämistä estämällä kuuluu jo ”yövartijavaltion” perustehtäviin samalla tavalla kuin rikosten ehkäiseminen taikka vihollisen hyökkäysten torjuminen. Valtioneuvosto lisäsi helmikuussa 2020 myös SARS-CoV-2 -viruksen (”muu uuden koronavirustyypin aiheuttama vaikea infektio”) aiheuttaman sairauden yleisvaararallisten tartuntatautien listaan (tartuntatautiasetuksen muutos 69/2020). Koronavirusinfektioon ei ole olemassa mitään kunnollista hoitoa, joten taudin leviämisen estämiseen tarvitaan samoja keinoja, joita jo 1800-luvulla käytettiin kulkutauteja kohtaan eli erilaisia liikkumis- ja kokoontumisrajoituksia sekä karanteeneja. Nämä otettiin Suomessa laajalti käyttöön, kun valtioneuvosto yhdessä tasavallan presidentin kanssa totesi 17.3.2020 poikkeusolojen olemassaolon maailmalla riehuvan pandemian takia. Saman tien valtioneuvosto alkoi soveltaa valmiuslain säännöksiä epidemian rajoittamiseksi.
Suomessa melkoisella äkkirysäyksellä voimaansaatetut rajoitustoimet ovat toimineet paremmin kuin ainakaan itse uskalsin odottaa. Tautitapausten määrä on pysynyt pienenä eikä edes pääkaupunkiseudulla olla jouduttu terveydenhuollon ylikuormitustilanteeseen. Rajoitustoimet ovat litistäneet epidemiakäyriä niin tehokkaasti, että ne näyttävät nyt lähes samalle, kuin THL:n tammikuiset ennusteet epidemian kulusta Suomessa (ilman rajoituksia). Rajoitustoimien voimassa ollessa sairaalat ovat pystyneet lisäämään teho-osastojen kapasiteettia kohdentamalla noihin toimintoihin muuta henkilöstöään. Jos rajoitustoimia ei olisi tehokkaasti toteutettu, olisi terveydenhuoltojärjestelmämme oman käsitykseni mukaan joutunut hyvin hankalaan tilanteeseen, koska jo pelkästään pula korkeamman suojaustason suojausvarusteista olisi tehnyt suuren koronapotilasmäärän hoidon vaikeaksi.
Rajoitustoimien asettaminen koronaepidemian torjumiseksi on melko selkeä ja suoraviivainen toimenpide. Käytännössä kaikki Euroopan maat – Ruotsia lukuun ottamatta – ovat asettaneet hyvin samankaltaisia rajoituksia niin elinkeinotoiminnalle kuin liikkumiselle ja kokoontumiselle. Monissa maissa rajoitukset (aina ulkonaliikkumiskieltoa myöten) ovat olleet paljon Suomea tiukempia. Euroopan maat ovat nyt myös samojen ongelmien edessä, kun rajoituksia pitäisi alkaa keventää tai poistaa. Suomen hallitus yrittää omalta osaltaan löytää heti vapun jälkeen ratkaisuja sille, milloin rajoitusten poistaminen voidaan katsoa turvalliseksi ja missä järjestyksessä poistamista kannattaa yrittää.
Tieteellinen tieto rajoituksen poistamisen vaikutuksesta koronaepidemian kulkuun on hyvin rajallista. Useat tutkimuslaitokset (esim. Johns Hopkins sairaala, Saksan tiedeakatemia) ovat kuitenkin viime viikkoina ehdottaneet omia kriteerejään rajoitusten poistamiselle. Keskeistä on myös havaita, että kun koronaviruksen kohdalla kyse on pandemiasta, eivät yksittäisen maan toimet pysty virusta hävittämään, vaan tilanteen hallinnassa tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälinen yhteistyö on keskeistä, myös koronaviruspandemia talousvaikutusten korjaamiselle. Yhden maan avaaminen ei globaaleja toimitusketjuja korjaa, jos muiden maiden rajat ja toiminnot pysyvät yhä suljettuina.
Euroopan komissio korostaa EU:n jäsenmaiden yhteistyön merkitystä pandemian kukistamisessa. Se julkisti 15.4.2020 oman tiekarttansa koronapandemian aiheuttamien rajoitustoimintojen purkamiselle (https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/IP_20_652). Komission tiekartan mukaan rajoitustoimien purkamisen edellytyksenä on, että kolme kriteeriä täyttyy: Ensinnäkin koronavirustartuntojen on tullut vähentyä merkittävästi pitkäkestoisessa seurannassa (eli käytännössä vähintään 2-3 viikon ajan). Toiseksi terveydenhuollon kapasiteetin tulee olla riittävällä tasolla huomioiden niin tehohoitopaikat, henkilöstön kuin tarvikkeet. Kolmantena kriteerinä on, että tautitilannetta pystytään seuraamaan eli että tartuntojen havaitsemiseksi on olemassa riittävää testaus- ja jäljityskapasiteettia
Kun Suomen tilannetta arvioi komission asettamien kriteerien valossa, voi heti todeta, että meillä epidemia on kyllä tasaantunut, mutta tartuntojen määrä ei vielä ole vähentynyt merkittävästi. Tartuntamäärien tasaantumisen kesto on myös niin lyhytaikaista, ettei siitä vielä voi päätellä epidemian talttuneen. On pelättävissä, että vappu ja kevään etenemiseen liittyvä sosiaalinen aktiivisuus muutoinkin murentaa tähän asti toteutetun sosiaalisten kontaktien vähentämisen vaikutusta. Sairaanhoidon kapasiteetin riittävyys koronapotilaiden hoitamiseksi on nyt Suomessa hyvä, kun muuta hoitoa on pidetty alasajettuna koronapotilaiden hoidon turvaamiseksi. Terveydenhuollon kapasiteettia ei kuitenkaan ole varsinaisesti lisätty niin, että se pystyisi yhtä aikaa hoitamaan sekä koronaepidemian että muiden sairauksien hoidon. Tartuntojen havaitsemiseksi tarvittava testaus- ja jäljityskapasiteetti on viime viikkoina selvästi parantunut, mutta monin paikoin testauksen saatavuus on edelleen rajallista.
Suomen hallitus on vaikean tehtävän edessä, jos se haluaa nyt purkaa hyvin toimineita rajoitustoimia ilman vahvaa tieteellistä näyttöä purkamisen turvallisuudesta. Euroopan komission linjaukset rajoitustoimien purkamisen edellytyksistä tarjoavat kuitenkin arvioinnille hyvän viitekehyksen, joihin Suomenkin hallituksen ratkaisuja rajoitustoimien suhteen on helppo verrata.
Se riski on olemassa, että hallitus joutuukin nopeasti paniikkireaktiona palauttamaan rajoitustoimet, kun näyttöä ei ole purkamisen turvallisuudesta.
Nyt saa ihmetellen mediasta seurata vanhustenhoidon tilannetta. Jo aikaisemmin kriisiytynyneen vanhustenhoidon osalta heikko johtaminen näkyy suurempana kuolleisuutena.
Onko edes luotu kriisiajan johtamisorganisaatiota vanhustenhoidon osalta kuntiin ja valtiotasolle?
Vaikuttaa siltä, että henkilöstö vanhustenhoidossa on ”katastrofitilanteessa”.
Ilmoita asiaton viesti
Kyvykkyys reagoida nopeasti epidemiatilanteen muutoksiin on jatkossa aivan olennainen asia. Hallitushan on ehdottanut tältä osin uutta lainsäädäntöä, jolla operatiivista johtamista epidemia tilanteessa siirrettäisiin aiempaa enemmän sairaanhoitopiireihin ja yliopistosairaaloiden erityisvastuualueille. Sairaanhoidon johdon osalta tämä on mielestäni perusteltua. Olen myös samaa mieltä siitä, että Suomessakin on iso riski sille, että epidemia leviää hoivakoteihin ja vanhustenhoidon yksiköihin. Suojavarusteiden riittävä ja oikea käyttö sekä testaamisen lisääminen on tämän estämiseksi välttämätöntä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä tuskin tulee tähän jäämään tämän koronakriisin jälkeen. Haastaa tärkeällä tavalla yhteiskunnan ”ketteryyttä”. Epidemiatilanteisiin varautumisessa pitäisi olla terveydenhuollon yksiköissä samanlaisia harjoituksia kuin ovat paloharjoitukset, jolloin organisaatio muutetaan harjoituksissa kriisitilanteen organisaatioksi ja tehdään tarvittavat muutkin toimenpiteet.
Talouden on pakko opetella sopeutumaan ja ketterämmäksi, näitä epidemioita tulee vääjäämättä lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Kun rajoitustoimien välttämättömyyttä käsiteltiin eduskunnan perustuslakivaliokunnassa, toin omalta osaltani esiin juuri sen, että terveydenhuollon kapasiteetin lisääminen voidaan kyllä hoitaa myös rahalla (eli esim. terveydenhuoltohenkilöstön työvelvoitteen välttämättömyyttä on vaikea perustella, jos sama asia voitaisiin hoitaa henkilöstöä lisäämällä). Toki joistain ammattiryhmistä (teholääkärit ym.) on aidosti maassa pulaa.
Ilmoita asiaton viesti
4-luokkalaisen etäoppilaan isänä kiinnostaa kovasti se, jatketaanko koulujen sulkua 13.5. jälkeen. Hiljaista äänekkäimmistä signaaleista voi päätellä että ehkä ei jatketa.
Perusteena selvitykset (tai mielipiteet) että lapset saavat ja tartuttavat huonosti virusta ja että eristyksestä saatava hyöty olisi marginaalinen. Maallikolle tulee sellainen olo että kannattaa valita juuri se asiantuntija jonka johtopäätökset eniten miellyttävät.
Mitä mieltä sinä Lehtonen olet mahdollisesta koulujen avaamisesta toukokuun puolivälissä?
Ilmoita asiaton viesti
Alueelliset erot epidemiatilanteessa ovat varsin suuria. Myös koulujen avaamista kannattaisi arvioida aluekohtaisesti. Pääkaupunkiseudulla avaamisen riskit ovat suurimpia.
Ilmoita asiaton viesti
Minkä testien lisääminen? Jos muut kuin vasta-ainetestit ovat luotettavuudeltaan 60-70%:n luokkaa, miksi testata? Ei tuollainen testaus ole mitään kriteereitä täyttävää, se on samaa luokkaa rasituskokeen kanssa, joka tosin on vielä surkeampi luotettavuudeltaan.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on sellainen käsitys, että pikatestit ovat epäluotettavimpia. Aika Äskettäin Detroitin pormestari kehui, että he saisivat torstaina kaikki hoivakotien asukit ja henkilökunnan testattua ja seuraavaksi poliisi, palokunta jne. Käyttävät siellä Abbottin 15 minuutin pikatestejä, joiden luotettavuus on 90 %. Abbott on tuomassa markkinoille uudemman testin, jonka tulos valmistuu 5 minuutissa.
Ilmoita asiaton viesti
Ilokseni huomaan, että yhdessä vastauksessa kommentteihin, Lasse Lehtonen tuo esille mahdollisuuden avata kouluja alueellisesti eri tahtiin. Olen koettanut – täysin maallikkona – tuoda esille useissa US-puheenvuoroissani, että alueellista näkökulmaan kannattaisi harkita lähes kaikkien rajoitusten lieventämisen ja purkamisen tapauksessa. Siihen on kolme pääsyytä. Ensinnäkin, epidemiatilanne eri alueilla poikkeaa oleellisesti toisistaan. Toiseksi, jonkun rajoituksen lieventämisen/purkamisen merkitsemä riski poikkeaa oleellisesti eri alueilla. Kolmanneksi, rajoitusten purku eri tahtiin eri alueilla mahdollistaa oppimisen – miten purku näyttää vaikuttavan epidemiakehitykseen ja myös talouteen.
Ilmoita asiaton viesti
Oma parin viikon takainen ”koronastrategiani” olisi perustunut juuri siihen, että tilanne Uudenmaan ulkopuolella on ollut varsin hyvä ja siellä uusien tartuntojen määrät ovat pysyneet pieninä (Länsi-Pohjan notkahdusta lukuun ottamatta). Uudellamaalla olisi voinut hetkeksi rajoituksia kiristää (esim. 3 viikoksi), jolloin uusia tartuntoja oltaisiin saatu täälläkin vähennetyksi ja tartuntaketjujen jäljitys ja katkaiseminen vielä parempaan kuntoon. Muualla maassa oltaisiin sitten jo toukokuussa voitu palata melko normaaliin elämään (massatapahtumia ja ehkä yöelämää lukuun ottamatta). Liikkumisrajoitus Uudenmaan ja muun Suomen välillä kuitenkin purettiin, vaikka valmiuslain toimia olisi hyvin voinut tehokkaasti käyttää 13.5.2020 asti, jos hallitus olisi halunnut noiden toimien välttämättömyyden epidemian katkaisemiseksi eduskunnalle kunnolla perustella.
Ilmoita asiaton viesti
”Oma parin viikon takainen ”koronastrategiani” olisi perustunut juuri siihen, että tilanne Uudenmaan ulkopuolella on ollut varsin hyvä ja siellä uusien tartuntojen määrät ovat pysyneet pieninä (Länsi-Pohjan notkahdusta lukuun ottamatta).”
Kyllähän se strategia voisi vieläkin olla pöydällä. Minulla ei ole samanlaisia tietoja käytettävissäni kuin yliopistollisilla sairaaloilla ja THL:llä, mutta perustuen sairaalassa hoidettavien määrään ja uusien tapausten päivittäiseen määrään näyttäisivät käyrät jopa laskevilta, jolloin R0 olisi jopa alle 1. Huomioiden, millaisia toimia on muualla Euroopassa jouduttu ottamaan käyttöön, saatettaisiin täällä Suomessa onnistua tukahduttamaa virus verraten vähin ponnistuksin. Sitä en sitten tiedä, millaista testauskapasiteettia ja -valmiutta ynnä muita toimia vaatisi tämän ”hammer and dance” mallin ylläpito.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin asiallinen ja informatiivinen artikkeli asiantuntijalta!
Kuitenkin vaikutelma, että käytännössä kaikkialla Euroopassa noudatettaisiin samoja strategioita, Ruotsia lukuunottamatta, on vähintään epätarkka. Ruotsi eroaa vain vähän muista hidastusstrategioista, jotka perustuvat uskoon viruksen voittamattomuudesta. Mutta on esimerkkejä periaatteessa toisenlaisista, ja vieläpä menestyksekkäistä, yrityksistä.
Färsaaret on lyhyen, tiukan shytdownin ja itsekehiteltyjen massatestien ja tartuntaketjujen katkaisun kautta jo käytännössä voittanut viruksen. Tulevaisuudessa se joutuu pitämään yllä vain matkustusrajoituksia sekä edelleen testaamaan väestöä. Islanti päätöksellään testata koko väestö pyrkii samaan, joskin shutdownin kanssa vain yhdessä piirikunnassa.
Päinvastaista strategiaa, epidemia-aallon nopeaa läpiajoja kaikesta hidastuksesta kieltäytyn testaa Valko-Venäjä. Tulokset tulevat todennäköisesti brutaaleiksi, mutta ehkäpä virus lässähtää siihen laumaimmuniteettiteoreetikkojen hahmotelmien mukaan.
Skandinaavisten pikkumaiden kokemus varmaan olisi Suomellekin se paras mahdollisuus. Varsinkin kun maassamme on paljon saaren kaltaista. Maaraja Venäjälle on luotettavasti ja kaksinkerroin kontrolloitu ja rajan takana Itä-Karjalassa on hyvin vähän koronaa. Pohjoinen maaraja Ruotsiin (ja tarpeen mukaan Norjaan) voitaisiin myös kokonaan sulkea. Työpaikka- ym. matkustelun Ruotsiin tuhoisa vaikutus näkyy hyvin noissa Länsi-Pohjan skandaaliluvuissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kun rajoitetaan tai puretaan, testataan ja seurataan ketjuja siten, että ne olisivat aina henkilötasollekin jatkuvassa kontrollissa kriisiaikana, on vain yksi ratkaisu. Se ei ole seurantaan ajateltu Kiinan tai Etelä-Korean mobiiliratkaisu, vaan siru jokaiselle kansalaiselle. Se voidaan aktivoida erillisellä ”käskyllä”, jolloin yksilön ”polut” saadaan selville, mutta luottamuksellisesti. Se voidaan myös deaktivoida käytöstä.
Ilmoita asiaton viesti
Mielihyvin luin blogistin vastausta alueellisista toimista. Karkeasti voi laskea, että Uusimaa edustaa sairaalassa olevien että kuolleitten osalta 80% tapauksista. Kuitenkin rajoitustoimet ovat samat. Koulut, päiväkodit, kirjastot, samanlainen kohtelu, vaikka joillekin alueilla virusta ei esiinny.
Onko realistista odottaa, että hallitus todella jatkotoimissaan ottaa huomioon alueelliset erot, jolloin rajoitukset kohdistuvat eri tavoin, ainakin siirtymävaiheessa?
Ilmoita asiaton viesti