Sairaaloitakin tarvitaan

Kiinan Wuhanista alkanut koronavirusepidemia on hallinnut kansainvälisen median uutisotsikoita viimeisen viikon ajan. Koronavirus on myös Suomessa ollut iltapäivälehtien ykkösuutinen, kun kiinalaisturistilla Lapin keskussairaalassa todettiin 29.1.2020 tämän viruksen aiheuttama kuumeinen infektio. Taudin leviäminen Suomeen saakka alle kuukaudessa viruksen tunnistamisesta osoittaa hyvin, kuinka globaalissa yhteiskunnassa elämme. Virus on tätä kirjoitettaessa todettu n. 12000 potilaalla ja yli 20 eri maassa. Kiinassa tartuntojen määrä kasvaa edelleen nopeasti.

Koronavirus kuuluu RNA-viruksiin, joille on ominaista kyky muuntautua nopeasti. Niinpä ne leviävät eläinlajista toiseen ja ihmiseen tartuttuaankin kykenevät muuttumaan uuteen isäntälajiinsa sopiviksi (https://www.nature.com/articles/d41586-020-00236-9). Tämänhetkisen käsityksen mukaan kuolleisuus uuteen 2019-nCoW virukseen on hieman 2 %:n yläpuolella eli selvästi korkeampi kuin tavallisen kausi-influenssassa. Uudelle virukselle on lisäksi tyypillistä, että 15-20 % sairastuneista saa sairaalahoitoa vaativan keuhkokuumeen ja moni potilas tarvitsee myös hengityksen tukea. Kiinan sairaanhoidon kapasiteetti joutuu tilanteen vuoksi todella koville. Suomessakin on uutisoitu Kiinan hallituksen toimista rakentaa hyvin nopeasti (eli alle 10 päivässä) 1000 uutta sairaalapaikkaa viruksen sairastuneita varten. Viruksen levittyä ympäri maailmaa on myös Maailman terveysjärjestö WHO julistanut virusepidemian kansainväliseksi terveysuhaksi.

Suomessa on periaatteessa varauduttu suunnitelmien tasolla varsin hyvin maailmanlaajuisiin epidemioihin, oli sitten kyse sikainfluenssasta, Ebolasta tai koronaviruksesta. Tosiasia kuitenkin on, että olemme Euroopan pohjoisessa nurkassa melko hankalien logististen ketjujen päässä, eikä omavaraisuutemme välttämättömien sairaanhoidon tuotteiden suhteen ole nykyään erityisen korkea. Normaaleissakin oloissa terveydenhuoltomme kärsii joidenkin tavallisten lääkkeiden saatavuushäiriöistä, joiden raaka-ainetuotanto on viime vuosina siirtynyt Kiinaan ja Intiaan. Globaaleissa epidemioissa on hyvin todennäköistä, että keskeiset sairaanhoidon tarvikkeet jäävät niihin maihin, jotka ovat toimitusketjussa ennen Suomenniemeä. Vähintäänkin niiden saatavuus heikkenee ja hinta nousee.

Suomen terveydenhuollon kehittämisessä ja erityisesti sote-uudistuksessa on viime vuosina korostettu perusterveydenhuollon vahvistamisen tärkeyttä. Olen itsekin tästä täysin samaa mieltä – erityisesti terveyskeskusten toimintakykyä tulee kehittää. Valtiovallan viralliset suunnitelmat kuulostavat kuitenkin asiantuntijalle välillä nollasummapeliltä, joissa yhtä ongelmaa yritetään ratkaista luomalla toinen ja joissa hyväksytään vain se yksi ja ainoa totuus. Erikoissairaanhoitoa väitetään usein kalliiksi ja sen sanotaan vievän resurssit perusterveydenhuollon toiminnalta. Tosiasiassa kansainvälisissä vertailuissa juuri erikoisairaanhoito on Suomen terveydenhuollon parhaiten toimiva osa. Sairaalamme ovat kustannustehokkaita ja hoidon tulokset ovat Suomessa kokonaisuutena hyvää  tasoa (ja joissain vaikeissa sairauksissa olemme maailman huippua), vaikka käytämme sairaanhoitoon asukasta kohden selvästi vähemmän rahaa kuin pohjoismaiset naapurimme (https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/state/docs/2019_chp_fi_finnish.pdf).

Suomessa rakennettiin 1950-60 -luvulla keskussairaalaverkosto varmistamaan sairaanhoidon saatavuus maamme eri osissa. Nuo n. 50 vuotta vanhat sairaalat ovat viime vuosina vaatineet uudistamista mikä on näkynyt sairaanhoitopiirien investointibudjettien kasvuna. Uusinvestoinnit tukevat tyypillisesti sairauksien avohoitoa, mikä on tarkoittanut vuodepaikkojen vähentämistä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla sairaalapaikkoja on asukasta kohden nyt merkittävästi vähemmän kuin 10 vuotta sitten. Myös hengitysvajauspotilaiden hoitoon sopivia tehostetun hoidon paikkoja Suomessa on asukasta kohden selvästi vähemmän kuin Euroopan maissa keskimäärin. En henkilökohtaisesti usko siihen, että ison epidemian tullessa pystyisimme samaan kuin kiinalaiset eli rakentamaan uuden sairaalan alle kymmenessä päivässä, joten riittävä perustaso on sairaalapaikoissakin syytä säilyttää, vaikka paineet sairaanhoidon kustannusten hillintään ovat suuret.

Globaaleissa terveysuhkissa myös yliopistosairaalatasoisen osaamisen merkitys on hyvin keskeistä. Uuden koronaviruksen tunnistamismenetelmä laitettiin pystyyn HUS Diagnostiikkakeskuksessa muutamassa päivässä, kun Kiinasta saatiin tieto viruksen genomista. Lapissa todetun viruksen perusdiagnostiikka tehtiin HUSin turvalaboratoriossa ja diagnoosin varmistus sen jälkeen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Lapin sairaanhoitopiiri saa tästä palvelusta aikanaan peräti 350 euron laskun. HUS Diagnostiikkakeskuksen kliinisen mikrobiologian laboratorio on itse asiassa ainoa paikka Suomessa, jossa virustestausta (keskitetyn elinsiirtotoiminnan vaatimusten takia) tehdään tarvittaessa 7/24 periaatteella mistä hyvänsä Suomesta tulevalle näytteelle. Virustestien tarpeen taas ratkaisevat Suomen viiden eri yliopistosairaaloiden päivystävät infektiolääkärit. Jos coronavirus Suomeen leviää, hoitavat ao. potilaat keskussairaaloidemme asianomaiset erikoislääkärit taudin vaikeusasteesta riippuen.

Vaikka sote-uudistusta tehdään nyt painottamalla perusterveydenhuollon tarpeita, ei sairaaloitakaan tule unohtaa. Ongelmana ei Suomessa todellisuudessa ole, että sairaalat olisivat kalliita tai tehottomia, vaan että perusterveydenhuollon resurssit ja koko terveydenhuollon rahoitus on viime vuosien budjeteissa alimitoitettu. Sairaalat – yliopistosairaaloita myöten – ovat välttämätön ja tärkeä osa hyvin toimivaa terveydenhuoltojärjestelmää, jonka pitää myös pystyä ylläpitämään kyvykkyyttä varautua maamme ulkopuolelta tuleviin terveysuhkiin.

LasseLehtonen

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu