Sote ja yliopistosairaala

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen toi 16.4.2021 julkisuuteen ajatuksensa, jonka mukaan valtio lisäisi Suomen tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoitusta velkarahalla 10 mrd eurolla seuraavan 10 vuoden aikana eli n. 1 mrd eurolla vuodessa (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.1371339). Ehdotus oli ajoitettu sopivasti viikkoa ennen Sanna Marinin hallituksen puoliväliriihtä, jossa hallituksen pitäisi mm. tehdä linjauksia Suomen julkisen talouden kestävyydestä koronakriisin jälkeen. En itse muista viimeiseltä 30 vuodelta, että juuri valtiovarainministeri olisi ollut ehdottamassa valtion velanoton lisäämistä, mutta elämme toki nyt poikkeuksellisia aikoja.

Huoli tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoituksesta Suomessa on kuitenkin aiheellinen. Tutkimuksen julkinen rahoitus on Suomessa viime vuosina vähentynyt selvästi. Kun vuonna 2009 Suomen BKT:stä käytettiin n. 4 % tutkimukseen ja tuotekehitykseen, oli osuus vuonna 2019 enää 2,8 %. Ruotsin ja Suomen tutkimusmenojen BKT-osuudet olivat vielä vuonna 2014 samalla tasolla, mutta sen jälkeen Suomen tutkimusrahoituksen supistuessa Ruotsissa on ollut tasaisempi kehitys ja tutkimusmenojen BKT-osuus oli siellä jo vuonna 2018 Suomea selvästi korkeampi eli 3,3 % (http://www.stat.fi/til/tkke/2019/tkke_2019_2020-10-29_fi.pdf).

Vaikka Matti Vanhasen huoli tutkimuksen ja tuotekehityksen supistuvasta rahoituksesta Suomessa on sinänsä hyvin perusteltu, tulee valtiovarainministerin ehdotuksesta jälleen mieleen, että hallituksessa vasen käsi ei tiedä mitä oikea käsi tekee. Sanna Marinin hallituksen sote-esitys kun uhkaa toteutuessaan vakavasti myös yliopistosairaaloiden tutkimusrahoitusta.

Suomessa sote-palveluiden julkinen rahoitus on jatkuvasti jäänyt jälkeen muiden Pohjoismaiden kehityksestä, mikä näkyy esim. perusterveydenhuollon kurjistumisena ja vanhuspalveluiden laatuongelmina. Asukasta kohden laskien terveydenhuollon julkinen rahoitus oli v. 2019 Ruotsissa euromääräisesti yli 40 % Suomea suurempi ja soten toteutuessa ero kasvaisi edelleen. Sanna Marinin hallituksen sote-malliin sisältyvän rahoitusleikkurin mukaan lisääntyvästä palvelutarpeesta rahoitettaisiin tulevaisuudessa vain 80 %. Tällä oletuksella asukasta kohden laskettu terveydenhuollon julkinen rahoitus olisi vuonna 2030 Ruotsissa jo 50 % Suomea suurempi. Tuolla rahoituksella tippuisimme Pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista Itä-Euroopan valtioiden viiteryhmään.

Yliopistojen lääketieteelliseen tutkimukseen kohdistama rahoitus on 2010-luvulla vähentynyt ihan samalla tavalla kuin muukin julkinen tutkimusrahoitus. Helsingin yliopiston professori joutuu käytännössä hankkimaan rahoituksen itse omilla apurahahakemuksillaan, sillä yliopistolla ei palkan lisäksi ole tarjota tutkijoille mitään perusrahoitusta. Huippututkijoista kuitenkin kilpaillaan maailmalla ja yksi rekrytointivaltti on juuri tutkimuslaitoksen tarjoama perusrahoitus ja infrastruktuuri tutkimukselle. Kun Suomen yliopistoissa ei ole sitä tarjolla, siirtyvät huippututkijamme Suomesta muualle, mikä näkyy sitten tutkimustoiminnan laadussa. Yliopistojen kansainvälisessä vertailussa suomalaiset yliopistot ovatkin enemmin hiukan liukuneet alaspäin, kuin pystyneet parantamaan rankingiaan (Menestystä yliopistorankingeissa | Helsingin yliopisto (helsinki.fi)). Helsingin yliopisto sentään on vielä pysynyt maailman sadan parhaan yliopiston joukossa.

Yliopistosairaaloiden sijoituksissa Suomen viisi yliopistoasairaala sen sijaan pärjäävät hyvin. Maailman n. 100 000 yliopistosairaalan joukosta sadan kärkeen pääsee Suomesta peräti kolme yliopistosairaalaa. Parhaimman sijoituksen saa HUS, joka Newsweek-lehden tuoreessa vertailussa on sijalla 21 (World’s Best Hospitals 2021 – Top 200 Global (newsweek.com)). Saavutus on todella kova ja perustuu mielestäni kolmeen tekijään: Suomen hyvään koulutusjärjestelmään, joka tuottaa sairaanhoitoon osaavaa henkilöstöä, riittävään kokoon (yli miljoonan asukkaan väestöpohja) sekä hyviin kansainvälisiin yhteyksiin, jotka mahdollistavat pysymisen mukana lääketieteen kansainvälisessä kehityksessä.

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on kustannusten kasvun hillintä. Kun soten kokonaisrahoitus on jo lähtötilanteessa riittämätön eikä rahoitusta haluta lisätä, on sote-esityksessä ongelman nerokkaana ratkaisuna siirtää nykyinen rahoitus maamme kasvavilta alueilta (esim. pääkaupunkiseudulta) taantuville alueille sekä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon. Ehdotettu rahoitusmalli ei siis todellakaan vahvista lääketieteellisen tutkimuksen ja siihen liittyvän tuotekehityksen mahdollisuuksia. Todettakoon selvyyden vuoksi, että vaikka lääkkeiden osalta olemme nettotuoja, olemme lääkintälaitteiden osalta nettoviejiä. Lääkintäteknologia on itse asiassa ollut yksi kaikkein nopeimmin kasvavia teknologia-aloja Suomessa ja alan viennin arvo oli 2020 jo n. 2,4 mrd euroa (https://www.mediuutiset.fi/uutiset/terveysteknologian-vienti-kasvoi-korona-aikanakin-koronatestien-kysynta-nosti-laboratoriodiagnostiikan-vientia-yli-27-prosenttia/4c2fc805-f322-44fc-a75c-fd48d8c0107b). Merkittävä osa uuden teknologian kehityksestä tehdään juuri yliopistosairaaloissa.

HUSin ja Helsingin yliopiston Meilahden kampuksella käytetään lääketieteen tutkimukseen ja opetukseen nyt rahaa n. 200 milj. euroa vuodessa. Tästä noin 100 milj. euroa on lääketieteellisen tiedekunnan eli yliopiston rahoitusta ja noin 100 miljoonaa HUSin rahoitusta. HUSin rooli on keskeinen mm. tutkimuksen infrastruktuurin (kliinisen tutkimuksen edellyttämät tilat ja laitteet) rahoituksessa. Soten rahoitusmallissa ei tutkimuksen rahoitusta – kuten ei yliopistosairaalankaan asemaa – ole kuitenkaan mitenkään huomioitu, mikä herättää nyt suurta huolta myös toiminnasta vastaavissa poliittisissa päättäjissä (https://www.hus.fi/ajankohtaista/husin-hallitus-sote-uudistus-ansaitsee-paremman-valmistelun). Kun yliopistosairaalan huonoa asemaa sote-lainsäädännössä on HUSin taholta ihmetelty, on vastauksena sosiaali- ja terveysministeriöstä ollut, että ongelma on kyllä tiedossa, mutta yliopistosairaalaa koskevaa sääntelyä ei soten kiireellisen aikataulun vuoksi ole ehditty valmistella. Kiireitä ministeriössä aina riittää, eikä sotea toki ole valmisteltukaan vasta kuin vähän yli 10 vuotta.

+6
LasseLehtonen
Sitoutumaton Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu