Sote-menot kasvavat velkarahalla

Petteri Orpon hallitus esitteli syyskuun alussa hallituskautensa toisen valtion tulo- ja menoarvion. Miljardiluokan kululeikkausyrityksistä huolimatta valtion budjetti vuodelle 2025 on yli 12 mrd euroa alijäämäinen. Päähallituspuolueiden edustajat koettavat sitten tästä etsiä jotain positiivista sanottavaa, kuten että valtion velkaantumisen nopeus on hidastunut ja että budjetin alijäämä budjettiehdotuksessa on vuoden 2024 tasolla.

Vuodelle 2024 tehdyn varsinaisen budjetin menopuolen loppusumma oli 87,9 mrd euroa ja budjettiehdotuksen alkuperäinen alijäämäarvio 11,5 mrd euroa (Esitys valtion vuoden 2024 budjetiksi annettiin eduskunnalle – Valtiovarainministeriö (vm.fi)). Vuoden 2025 budjetin menot ovat yhteensä 88,1 mrd euroa, mutta oletuksena silloin on, että suunnitellut n. 9 mrd euron säästöt toteutuvat hallituksen aikomalla tavalla. Harva asiantuntija tähän uskoo (Pääkirjoitus: Hallitus ottaa yli 12 miljardia lisää velkaa, eikä sote-soppa ole vielä edes täysin sylissä (iltalehti.fi)).

Jotkut kansainväliset luottoluokittajat ovat jo vetäneet Suomen tilanteesta omat johtopäätöksensä ja arvioivat nyt Suomen talousnäkymät negatiivisiksi. Yhtenä syynä negatiiviseen arvioon on, että hallituksen toimet katsotaan riittämättömiksi julkisen talouden saamiseksi tasapainoon (Luottoluokittaja Fitch muutti Suomen talouden näkymät negatiivisiksi – Ilta-Sanomat). Valtion rahakirstun vartijat kun ovat vuositolkulla kertoneet luottoluokittajille, että julkisen talouden alijäämän kasvu on mahdollista kääntää sote-uudistuksella, joka hillitsee sote-kulujen kasvua. Kun väite on osoittautunut haavekuvaksi, ovat maatamme seuraavat finanssiasiantuntijat tehneet tilanteestamme uuden arvion. Mikäli Suomen luottoluokitus heikkenee, nousee valtion lainojen korko kilpailijamaihin verrattuna.

Onkin varsin epätodennäköistä, että hallituksen melko optimistiset talousodotukset esim. verotulojen osalta toteutuisivat, vaikka arvonlisäveroon tehtiin iso korotus. Kun kulutuskysyntä näyttää heikkenevän, voi arvonlisäveronkin verokertymä jäädä toivottua pienemmäksi. Tuloveron perustana oleva palkkasumma ei sekään näytä kasvavan toivotusti (Palkkasumma laski toukokuussa 2024 – Tilastokeskus (stat.fi)).

Vaikka valtion verotulojen kasvu on vaatimatonta, kasvavat sote-menot reippaalla vauhdilla. Valtion budjettiin vuodelle 2025 kirjattu hyvinvointialueiden rahoitus on yli 2 mrd euroa suurempi kuin valtion budjetin sote-kulut vuonna 2024. Vuodelle 2025 budjetoidut sote-kulut ovat jo 26,2 mrd euroa eli n. 30 % valtion koko budjetista. Sote-uudistuksen hyväksymisvuoden 2020 n. 19.8 mrd euron tasosta (tämän verran kunnat käyttivät tuolloin sote-sektoriin) sote-kulut ovat nousseet yli 6 mrd euroa. Mielenkiintoista on, että sote-uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä 241/2020 vp. THL arvioi, että väestön palvelutarpeen kasvu aiheuttaa 2020-luvulla noin 1,2–1,3 prosentin vuotuisen kasvupaineen sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin. Jokin on siis mennyt sote-uudistuksessa pahasti pieleen, ja koko uudistus on perustunut täysin virheellisiin oletuksiin. Nuo keskeiset virheet ovat kyllä olleet koko ajan tiedossa:

Sote-uudistuksen tapa rahoittaa hyvinvointialueita on kopioitu vuosikymmenten takaisesta suunnitelmatalouden mallista. On ihmeellistä, että Suomessa vielä 2020 -luvulla ja markkinataloutta kannattavan hallituksen aikana uskotaan siihen, että valtion keskusohjauksessa tapahtuvat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen toisi niihin tehokkuutta. Suunnitelmataloudelle kun ovat tyypillisiä heikko tuotannollinen tehokkuus, innovaatioiden puute sekä asiakastarpeiden vähättely.

Sote-uudistuksen rahoitusmalli ei kannusta tuottavuuden parantamiseen, vaan palvelutuotanto on lähinnä vain kulu. Parhaiten valtiovarainministeriön asettamat taloudelliset tavoitteet toteutuvatkin tuotantoa vähentämällä. Niinpä tuottavuus jatkuvasti laskee, mikä näkyy hyvin esim. perusterveydenhuollon lääkärin vastaanottokäyntien määrän kehityksessä (Perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon avohoitokäynnit 2023 – THL). Oma, käytössäni oleviin tuotantolukuihin perustuva, arvioni sote-palvelujen tuottavuuden laskusta edellisen neljän vuoden aikana on n. 3 % vuodessa eli tuottavuus on viim. 4 vuodessa laskenut 10-15%. Tämä merkitsee 26,2 mrd euron sote-menojen osalta 2-3 mrd euron ylimääräistä kulua.

Tuottavuuden laskun yhtenä syynä on päättäjille alun perin esitetty satu integroidun palvelujärjestelmän eduista. Todellisuudessa järjestelmäintegraatio on erittäin kallis ja tehoton tapa tuottaa palveluja tavallisille potilaille ja asiakkaille, vaikka se voi joidenkin erityisryhmien osalta parantaa palvelun laatua. Remonttia itsekin hiljan teettäneenä voin verrata soten integroitua palvelujärjestelmää toimintamalliin, jossa aina kun jotain työmaalla jotain tehdään, pitäisi saada yhtä aikaa paikalle kirvesmies, sähkömies, LVI-asentaja, muurari, maalari sekä kokonaisuutta koordinoiva insinööri. Jokainen remonttia tehnyt ymmärtää, että tuollainen työskentelytapa olisi sekä hyvin kallis että hidas, kun palkat kaikille työmaalle tuleville monille toimijoille juoksevat ja eri toimijat pääsevät paikalle lopulta vain oman kalenterinsa mukaan.

Tuottavuuden parantamisen kannustimien puuttumisen vaikutusta pahentaa ns. moraalikato eli nykyisessä sote-mallissa kulut jäävät lopulta jonkun toisen kuin palvelua järjestävän tahon maksettavaksi. Valtio kun vastaa hyvinvointialueiden alijäämien kattamisesta, joten hyvinvointialueiden onnistumista oman alueen kannalta kuvaa lähinnä se, kuinka paljon rahaa se on valtiolta onnistunut toimintoihinsa saamaan. Kun alijäämiä katetaan, ei rahoitusta edes ohjata vain alijäämää tehneelle alueelle, vaan alijäämähyvitys jaetaan alueiden ”tarvevakioidun” rahoituksen suhteessa. Niinpä esim. ylijäämäisen sote-tilinpäätöksen v. 2023 tehnyt Helsingin kaupunki saa v. 2025 n. 150 milj. euroa lisärahoitusta, kun taas alijäämää tehnyt Vantaa-Keravan hyvinvointialue saa vain osan todellisesta alijäämästään hyvitetyksi.

Toisin kuin muissa Pohjoismaissa tehdyissä terveyspalvelujärjestelmien uudistuksissa, Suomessa ei sote-uudistuksessa haluttu hyödyntää yksityisen sektorin tuotantopotentiaalia ja tehokkuutta. Niinpä olemme saaneet itsellemme onnettoman tuotantomallin, jossa pitkät hoitojonot yhdistyvät yhä kasvaviin kuluihin (Heinäkuussa puoli vuotta hoitoa odottaneita potilaita oli jo lähes 31 000 – MTVuutiset.fi).

Kesäkuun jälkeen hyvinvointialueiden yhteenlaskettu alijäämä vuodelta 2024 on jo yli 1,4 mrd euroa (Päivitetyt luvut paljastavat: hyvinvointialueet menossa miinukselle vielä aiempaa enemmän – Purra: ”Näin ei voi jatkua” | Politiikka | Yle). Todennäköisesti se vielä tästä tasosta kasvaa muutamalla sadalla miljoonalla eurolla vuoden 2024 loppua kohti. Velkarahalla rahoitettu sote-menojen kasvu näyttääkin nyt upottavan Petteri Orpon hallituksen taloustavoitteet. Soten rahoitusmallin muuttamisella on jo kova kiire.