Sote, Uusimaa ja perustuslaki
Sanna Marinin hallitus jätti yli 1600-sivuisen esityksensä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi eduskunnalle 8.12.2020 (Hallituksen esitys sote-uudistukseksi ja uudistusta koskeva lainsäädäntö etenee eduskuntaan – Valtioneuvosto). Keskeisenä vaalilupauksena päähallituspuolue SDP:llä ennen vaaleja oli parantaa asiakaslähtöisesti perusterveydenhuollon palvelujen saatavuutta: ”Lisäämällä terveydenhuollon rahoitusta 200 milj. eurolla saataisiin 1000 lääkäriä terveyskeskuksiin”, kerrottiin kevään 2019 vaalikeskusteluissa. Keskusta taas lähti hallitukseen hakemaan monialaisia maakuntia ja niille rahoitusta eli jatkamaan Sipilän hallituksen epäonnistunutta hallintouudistusta. Hallituksen tuoreessa esityksessä maakunnat ovat muuttuneet hyvinvointialueiksi eikä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ole lisää rahaa luvassa, vaan uudistuksessa palveluihin nykyisin käytetty rahamäärä vain jaetaan uudestaan. Potilaiden ja asiakkaiden sote-palveluihin käytetty summa toki tosiasiallisesti pienenee nykyisestä, sillä uusi hallintoporras vie omat resurssinsa ja uudistuksen vaatimat investoinnit (esim. tietojärjestelmiin) kuluttavat nekin oman osansa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin varatuista rahavaroista.
Ei ole mitään epäilystä siitä, että perustason lääkäripalveluiden saatavuus on Suomessa monin paikoin (mm. pääkaupunkiseudulla) huono. Koronaepidemia ja siihen liittyvä hoitovelka ei tilannetta ainakaan paranna. Koronaepidemian takia syntyneiden hoitojonojen purkamiseen menee vuosia ja jonojen purku maksaa 1-2 mrd euroa (Kun korona iski, normaali sairaudenhoito mullistui: Pari miljoonaa hoitokäyntiä jäi väliin – Nyt kasassa on jo miljardin hoitovelka ja ennätysjonot | Yle Uutiset | yle.fi). Hoitovelka on suurin siellä, missä koronaepidemiakin on ollut Suomessa voimakkain eli pääkaupunkiseudulla. Sen sijaan, että sote-uudistus toisi resursseja sinne, missä hoitojonot ovat pisimmät, se leikkaa sote-palvelujen rahoitusta juuri Helsingistä ja Uudeltamaalta. HUSin arvioiden mukaan sote-rahoituksen määrä tulee siirtymäajan kuluessa (huomioiden mm. sen, että rahoituksen tarpeen kasvusta katetaan vain 80 %) HUS-alueella vähenemään vuositasolla jopa 300 milj. euroa. Em. vaalilupauksen rahoitusarvioon suhteutettuna sote-uudistus merkitsisi resurssitasolla siis n. 1500 lääkärin vähentämistä Helsingin ja Uudenmaan julkisesta terveydenhuollosta, jolleivat he sitten suostuisi ilman palkkaa työtään jatkamaan. On joka tapauksessa aivan selvää, ettei julkisten sote-palvelujen saatavuus tällä sote-uudistuksella parane. Enemminkin on todennäköistä, että julkisten palvelujen riittämätön rahoitus lisää entisestään sairauskuluvakuutusten käyttöä, mikä taas lisää terveyseroja eri väestöryhmien välillä.
Olemassa olevista hoitojonoista riippumaton sote-rahoituksen vähentäminen onkin Marinin hallituksen soten keskeinen perustuslakikysymys. Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus kun ei Suomessa ole aiemminkaan ollut pohjoismaisella tasolla, joten on vaikea väittää nykyistä rahoituksen tasoa palvelutarpeen kannalta riittäväksi. Suomen varsin kustannustehokkaan järjestelmän taustalla on itse asiassa ollut se, että hoitohenkilökunnan palkkataso on pidetty Suomessa n. 30 % alemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Tuo alhainen palkkataso on nyt Marinin hallituksen soten rahoituslaskelmien taustalla. Kun jatkossa sote-rahat siirtyvät valtion kehysbudjetin alle, ovat hoitajien toiveet palkkatasonsa korjaamisesta entistä vaikeammin toteutettavia.
Rahoituksen ohella toinen iso perustuslakikysymys Marinin hallituksen sotessa liittyy Uudenmaan erillisratkaisuun. Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat vaatimalla vaativat kukin oman maakuntansa eli Uudenmaan alue ja Helsinki jakaantuu sote-ehdotuksessa peräti viiteen eri alueeseen ja erikoissairaanhoitoa hoitavaan HUS-maakuntakuntayhtymään. Hyvinvointialueiden määrä ei sinänsä ole perustuslakikysymys, vaan hallitus voi ehdottaa vaikka sataa maakuntaa/hyvinvointialuetta -vaikkei ehdotuksessa mitään järkeä olisikaan – ja runnoa eduskuntaenemmistön turvin ehdotuksen läpi. Sote-integraation puuttuminen ja siitä aiheutuva mahdollisuus erilaisiin toiminnallisiin osaoptimointehin huonontaa kuitenkin alueen asukkaiden mahdollisuutta saada tarvitsemiaan palveluja. Kun tähän vielä yhdistyy yllä kuvattu rahoituksen väheneminen, on tuloksena ongelma myös perustuslain 19 § 3 momentin takaaminen riittävien palvelujen sekä yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumisen kannalta.
Helsingin asema on sitten oma lukunsa. Voimakastahtoisena valtapoliitikkona tunnettu Jan Vapaavuori halusi maakuntien Suomessa Helsingille erityisaseman, jossa Helsingin kaupunginvaltuusto saisi oikeuden päättää myös oman alueensa sote-rahoista. Vapaavuori oli valmis Helsingin erityisaseman turvaamiseksi uhraamaan aiemmat metropolialuetta koskeneet tavoitteet. Sote-uudistus loisikin uuden rajanmuurin Helsingin kaupungin, Vantaa-Keravan hyvinvointialueen sekä Espoon sisältävän Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen väliin, millä varmasti olisi seurausvaikutuksia muuhunkin palvelukehitykseen pääkaupunkiseudulla. Sinänsä ylipormestarin taistelu Helsingin asemasta on osa vuosisataista jatkumoa, jossa kaupungit ja keskushallinto taistelevat vallasta ja rahasta. Nyt ehdotettu uudistus vahvistaisi valtion keskushallinnon asemaa viedessään kaupunkien rahat eli valtaosan kuntaveron tuotosta. Helsinki saisi lohdutuksena ”erioikeuden” päättää rahojen käytöstä omassa valtuustossaan. Suomen lainsäädännössä on kuitenkin viime vuosikymmenet systemaattisesti toteutettu ns. yhtenäisvaltion asemaa ja kaupunkien viimeiset erioikeudet kumottiin virallisesti säädettäessä vuoden 2000 perustuslakiamme. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten Helsingin uusille erioikeuksille käy perustuslakivaliokunnan arvioidessa sote-uudistusta.
> Ei ole mitään epäilystä siitä, että perustason
> lääkäripalveluiden saatavuus on Suomessa monin
> paikoin (mm. pääkaupunkiseudulla) huono.
Samaan aikaan pk-seudulla käytetään rahaa muuta Suomea vähemmän terveydenhoitoon per asukas. Jos kansalaisten oikeusturvaa on rikottu, niin se on tehty kyllä sitten ihan tahallaan alibudjetoimalla terveydenhuoltoa pk-seudun kunnissa per asukas. On nähty mahdollisuus ”säästää”, ja käytetty sitä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos sote uudistusta valaisevasta kirjoituksesta!
Palvelujen huonontuminen on vakava asia. Lapsiperheille yksityisten lääkäripalveluiden käyttö tulee liian kalliiksi. vnhuksista ei ole niin väliä. Heidän kuuluukin kuolla hiljaa pois.
Indonesiassa, joka kuuluu kehitysmaiden joukkoon, ovat lääkäriasemat 7/24 periaatteella auki ilman ajanvarausta. Lisäksi jokaisella lääkäriasemalla on myös apteekki, josta saa lääkärin määräämät lääkkeet mukaansa.
Lääkärin koulutus on yhtä pitkä Indonesiassa kuin Suomessakin ja ammattitaito muutenkin samalla tasolla. Saattaa olla että virustautien hoito siellä on ammattimaisempaa kuin täällä, koska virustaudit ovat yleisempiä ja moninaisempia siellä.
Kuinka lääkäriasemien rahoitus on järjestetty, en tiedä. Käynti maksu on noin 4-5 euroa.
Laboratoriopalvelut ovat yksityisiä yrityksiä ja ovat selvästi kalliimpia kuin terveysasemalla käynti. Niinpä lääkärit määräävät laboratoriotutkimuksia säästeliäämmin kuin täällä Suomessa on tapana.
Ilmoita asiaton viesti
Indonesia on Aunuksesta.Lapsikuolleisuus 24/1000.
Ilmoita asiaton viesti
Perustuslain mukaan valtion on turvattava kansalaisilleen riittävät terveyspalvelut. Kun terveyspalvelujen tasa-arvoisessa saatavuudessa on selkeitä puutteita, on selvää, että perustuslakia rikotaan. Viimeistään valtion nykyinen holtiton velanotto on osoittanut, että rahaa kyllä löytyy, jos niin halutaan. Hallitus näkee kuitenkin vaikkapa muiden maiden kansalaisista huolehtimisen omien kansalaisten huolehtimista arvokkaammaksi. Eikö ole täysin selvää, että tällaisesta piittaamattomuudesta pitää tehdä loppu. Perustuslain velvoitteet kansalaisia kohtaan tulee täyttää ennen puoluepoliittisia tavoitteita – piste.
Hallituksella ei ilmiselvästi ole pienintäkään halua edes keskustella Sote-uudistuksen terveydenhoitoon liittyvistä asioista. Vain maakunnat pitää saada, vaikka se ei auta asiassa yhtään – päinvastoin, ja vieläpä hinnalla millä hyvänsä. Tosiasiallisesti siis byrokratia tulisi hallituksen uudistuksessa viemään entistä isomman siivun resursseista eikä yhtään hoitajaa tai lääkäriä tulisi lisää. Kyseessä ei mistään näkökulmasta katsoen ole terveydenhuoltouudistus. Tulevaisuuspotentiaalikin on politiikan osuuden kasvamisen myötä lisääntyvä toimintojen kangistuminen, alueellisesti epätasainen kehitys ja sitä myöten epätasa-arvon lisääntyminen, kykenemättömyys pysyä teknisen ja tietoteknisen kehityksen aallonharjalla, jne. Siis yhteen vetäen suuret tulevaisuuden mahdollisuudet hukataan ja siitä joudutaan vielä raskaasti maksamaan.
Nyt sitten hallitus on saanut yllättävän pitkälle läpi, että koska sote-uudistuksen tarve yleisesti hyväksytään ja siitä on jo väännetty liian kauan, uudistus pitää tehdä nyt. Eli ei kysytä lainkaan millainen sen pitäisi olla! Ollaan siis vajottu hyvin irrationaaliseen otteeseen, jossa puolueet voivat omine etuineen jo toista kertaa mellastaa mitään näkemättä ja ketään kuulematta.
On totta, että sote-uudistus pitää tehdä, mutta ei hallituksen uudistusta. Ehkä poliittisesta umpikujasta päästään irti vain pilkkomalla se osiin. Ensimmäisenä olisi syytä toteuttaa ilmeisimmät kaksi asiaa. 1) Rahoitusvastuu tulee siirtää kunnilta valtiolle. Rahoitusvastuun siirto maakunnille ei olisi kestävä, sillä ne olisivat koko maan tasapainoiseen kehitykseen aivan liian epätasaisia. 2) Jonot tulee poistaa. Tämä on täysin mahdollista eikä välttämättä edes vaikeaa. Olennaista on että rahaa perusterveydenhuoltoon tarvitaan lisää. Siirtymävaiheessa myös palveluseteleihin kannattaa satsata kunnes jonot on poistettu.
En usko, että edellä mainittujen kriittisten kohtien hoitamiseen tarvittaisiin edes miljardia vuodessa, mutta sekään ei ole olennaista. Kunhan ne on saatu järjestykseen, voitaisiin edetä terveydenhuollon rationalisointiin tavoin, joita olen Pelkistetyssä sotessa kuvannut. Laskutus- ja korvausbyrokratioiden poisto niihin liittyvine sääntelyineen ja lääkejakeluketjun oikaisu sekä yhdentäminen varmuusvarastointiin jo yksinään tuottaisivat parin miljardin euron vuotuiset säästöt. Monilla muilla uudistuksilla päästäisiin lisäksi vielä samaan.
Ensimmäiseksi on kuitenkin kaadettava hallituksen esitys. Perustuslakivaliokunnan pitää puuttua muun muassa uudistuksen perusteluihin. Sen pitää vaatia, että hallitus noudattaa lainlaatimisen prosessioppaan ohjeistusta, joka vaatii tiukat perustelut ja vaikutusarvioinnit. Kumpiakaan ei hallituksen esityksestä löydy. Erityisesti korostaisin vaatimusta vertailuista, sillä ilman niitä ei eri vaihtoehtoja voi objektiivisesti suhteuttaa toisiinsa. Vertailujen avulla eduskuntakäsittelyssä avautuisi myös mahdollisuus esityksen kehittämiseen. Ei ole mitään järkeä tyytyä ota-tai-jätä tilanteeseen.
Myös taloudelliset vaikutukset tulee arvioida. Hallituksen väite, että koska toteuttaminen ratkaisee, sitä ei voida tehdä, on naurettava. Haluttomuus talousvaikutusten arvioimiseen johtuu ilmiselvästi siitä, että niiden peilautuessa muihin vaihtoehtoihin realiteetit väistämättä aukeaisivat, mikä olisi suuri uhka esityksen menestykselle.
Ilmoita asiaton viesti
Viisi kohtaa, joiden perusteella vastustan hallituksen maakunta-sote- puuhastelua:
1. Hyvinvointialuueet ovat heti valmiuksiltaan eriarvoisessa asemassa (perustuslain vastaisesti) kykeneviä hoitamaan kunnilta siirtyviä sekä sosiaali- että terveyspalveluja. 2. Vuosisatainen kunnallisen itsehallinto alasajetaan ja päätöksentekoa viedään monissa asioissa kauemmaksi kuntalaisia, kuten sosiaalipalveluissa 3. Kuntatalous monissa kunnissa heikkenee – ei parane , joka kriisiyttää monia kuntia. 4. Henkilöstön yli 200 000 henkilön massakippaus kunnilta ja kuntailiitoilta valtiolle on valtava riski turvata henkilöstön tilanteessa, jossa alalta henkilökunta pyrkii laajoissa mitoissa pois 5. Rahoituksen ryöstö taloudellista toimeliaisuutta ylläpitäviltä suurilta kaupungeilta ja HUS:n resurssien kaventaminen on järjen köyhyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Kohtasi 1 on ok.
2. Ei tässä mitään kunnallishallintoa alas ajettaisi. Tosin kuntien sote-omaisuutta on tarpeetonta siirtää valtiolle kuten nyt kaavaillaan. Kunnat voisivat edelleen vastata tiloista, joita valtio vuokraisi. Terveydenhuollon järjestäminen sinällään ei ole minkäänlainen ongelma, koska se ei edes saisi olla politikointia. Talousvastuun siirto valtiolle olisi vain helpotus kunnille. Minusta tuntuu, että päätöksenteon demokraattisuuteen vedotaan ihan vain siksi, että jotain perustelua vastustukselle on pitänyt keksiä.
3 ja 5. En oikein ymmärrä miksi hallitus ajaa tietyn osuuden poistamista kunnallisverosta. Selkeämpää olisi, että kunnat saisivat päättää verotuksestaan vapaasti ja valtio hoitaisi terveydenhoidon kulut nykytilanteesta lähtien. Silloin ei kenelläkään pitäisi olla napisemista. Kukaan ei ole selkeästi kertonut miksi näin ei tehdä. Olisiko syynä ajatus, että näin menetellen estettäisiin kuntia nostamasta veroäyrejään. Alueiden tasavertaisuus voitaisiin toteuttaa perusratkaisun jälkeen. Sitä tuskin kannattaa edes yrittää etukäteen.
4. En ymmärrä mistä henkilöstön siirrossa muodostuisi riski, sillä miksi ei tehtäisi siirtoa kaikille täysin saman kaavan mukaan. Jos tarkoitat palkkojen harmonisoinnista tulevia lisäkustannuksia, ne on vain kiltisti maksettava.
Ilmoita asiaton viesti
”2. Ei tässä mitään kunnallishallintoa alas ajettaisi.”
Kun kunnan tehtävistä ja budjetista yli 50% siirretään pois kunnasta, kyseessä on ilman muuta kunnanhallinnon alasajo. Samalla kävellään yli paikallisen demokratian siirtämällä päätöksenteko kauemmas ja kuntalaisten ulottumattomiin. Se on fakta ja merkittävä syy uudistuksen vastustamiselle, ei mikään keksitty peruste toisin kuin sinusta tuntuu.
Ilmoita asiaton viesti
Ei tässä rahasummalla ole paljoakaan merkitystä, jos kuntien terveydenhuollon omaisuutta ei pakko-oteta. Ihmettelen myös mitä demokratiaa terveydenhuollon toteuttaminen vaatii. En ole kenenkään kuullut valittavan demokratian puutetta yksityisen terveydenhuollon puolellakaan. Eivät kunnanisät ole edes terveydenhuollon asiantuntijoita. Paikallinen ääni saataisiin tarvittavassa mitassa kyllä kuuluviin sairaanhoitopiiritasollakin.
Ilmoita asiaton viesti
Yli 50 prosentilla kunnan budjetista, siitä mikä päätetään lautakunnissa ja valtuustoissa, ei ole mitään merkitystä paikallisen päätöksenteon kannalta?
Ilmeisesti kuntien päätöksenteko on sinulle täysin vierasta, vai mitä Kalevi?
Ilmoita asiaton viesti
Jos kiinteistöt ja niistä päättäminen unohdetaan, kertoisitko mitä se tärkeä päätöksenteko terveydenhuollosta kunnissa on? Vai mahdatko nyt puhua rahoista, jotka kunnat saavat terveydenhuollon perusteella, mutta käyttävätkin ne osin ihan muuhun? Sitähän niiden korvamerkinnän poistaminen merkitsi.
Ilmoita asiaton viesti
En puhu. Kunnan budjetista noin 50% menee terveydenhuollon PALVELUIHIN ja se raha, ja siitä päättäminen, on poistumassa.
Kunnat päättävät perusterveydenhoidosta (terveyskeskukset ja -asemat), kouluterveydenhoidosta, vanhuspalveluista (kuten kotisairaanhoito, tehostettu palveluasuminen, kevennetty palveluasuminen, kuntouttava toiminta), lastenpsykiatria, puheterapeutti, terveyspalvelut erityislapsille, päihdehuolto, kuntoutus jne jne.
Jos sinä kuvittelet että kunta päättää vain terveyspalveluiden seinistä, kehottaisin sinua vilpittömästi ottamaan asioista selvää ennen kuin keskustelet asiasta. Kaikella ystävyydellä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt taidetaan kiertää itse asiaa kuin kissa kuumaa puuroa.
Jos terveydenhuollon palvelut hoitaisi valtio, niin miksi ruikuttaa siitä? Asiahan tulee hoidetuksi ja riittävän leveillä hartioilla. Nyt puolestaan valitetaan, etteivät resurssit riitä. Ei terveydenhuolto kaipaa politiikkaa vain sen itsensä vuoksi. Siis edelleenkään en osaa nähdä, että rahaa otettaisiin pois, jos terveydenhuolto menee valtiolle. Tosin, kuten jo totesin, en ymmärrä logiikkaa sille, että rahoitus hoidetaan ottamalla 13,26 prosenttiyksikköä kuntaveroista.
Tilakysymyksen lisäksi tekisin vielä toisen rajauksen hallituksen esitykseen nähden. Sosiaalipalvelut voitaisiin mielestäni hoitaa parhaiten kunnallisella tasolla. Siihen kun oikeasti tarvitaan paikallisten olosuhteiden ja ihmisten tuntemusta. Siinä ei kuitenkaan olisi tasapuolista, että esimerkiksi Helsinkiin muuttaneilta maakuntiin jääneet omaiset jäisivät yksin kotiseutunsa vastattaviksi. Niinpä kustannukset pitäisi jakaa valtakunnallisesti, vaikka kunnat asiasta huolehtisivatkin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuntatasolla terveydenhoito on demokraattisessa kontrollissa ja kunnalla on lakisääteinen velvollisuus hoitaa terveydenhoito. Yksityisillä tätä velvoitetta ei tietenkään ole ja siksi niiltä ei vaadita mitään ”demokraattista ulottuvuutta”.
Jollain perusteella (poliittisellako?) PeV on linjannut, että kuntayhtymät eivät täytä demokraattisuuden periaatetta, mutta vaaleilla valittava hyvinvointialue (=maakunta) sen täyttää.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki tiedämme hyvin, että Suomessa on liikaa kuntia. Sote-uudistuksen myötä pienet kunnat sen viimeistään huomaavat. Kuntaliitoksien myötä hallinnon taakka pienenee. Tämä on siis hyvä asia. Ei asiat kuntien asiat siirry kuntalaisten ulottumattomiin, kunnat vain laajenevat pinta-alaltaan, mutta mitä muuta voi tehdä kun asukasluvut pienenevät.
Jos tarkoitat ”sote4-demokratiaa” niin hyvinvointialueet ovat paremmin (maa)kuntalaisten vaikutettavissa kuin kuntalaisten kuntayhtymissä.
Ilmoita asiaton viesti
Olisikin rehellistä todeta, että soten myötä palvelut karkaavat yhä kauemmas ja pienten kuntien viimeinenkin elinvoima ja houkuttelevuus katoaa palveluiden myötä. Tuo on vääjäämätön seuraus sotesta ja luulen itsekin että se on yksi tavoitteista, vaikka ei sitä ääneen sanota.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa, että hallituksen esityksen myötä sote-palvelut karkaavat pienistä kunnista. Näin ei saisi käydä, koska se johtaisi entistä huonompaan tilanteeseen. Poliitikot eivät ymmärrä tarkastella keskittämistä kansantaloudellisesta näkökulmasta. Totta kai olisi teknisesti kustannustehokkainta rakentaa Suomeen yksi iso terveyskeskus-sairaala, jossa mittakaavaedut ja sarjatuotannot saataisiin viritettyä äärimmilleen. Toki jokainen tajuaa, että sellainen olisi älytön ajatus. Vaikkapa 20 vastaavanlaista ympäri maata olisi lähes yhtä älytöntä.
Yksikkökohtaisen kustannustehokkuuden sijaan pitääkin tarkastella kansantaloudellista tehokkuutta, jossa tulevat sidottujen pääomien ja henkilöstöresurssien lisäksi huomioon otetuiksi muun muassa kriisitilanteisiin (jopa sotilaallisiin) varautuminen, liikkumiskustannukset, menetetty aika ja vaikuttavuuden suhde hoidon viivästymiseen.
Toinen puoli asiassa on, että joitakin erikoislaitteita lukuun ottamatta tekniikan ja erityisesti tietotekniikan kehitys vie kehitystä pikemminkin hajauttamisen suuntaan, jolla on yhtymäkohtia myös ennaltaehkäisyyn. Keskittäminen johtaisi siis investointeihin, jotka suhteellisen nopeasti osoittautuisivat vääränlaisiksi – eli tulisivat kalliiksi.
En tiedä osaavatko poliitikot edes yrittää katsoa vaalikautta pidemmälle tulevaisuuteen, mutta ainaisen pandemiavaaran ja muidenkin (mm. massiiviset aurinko- ja tulivuorenpurkaukset) globaalisten riskien sekä geopoliittisen turvallisuuden tähden kaupungistamiskehityksestä pitäisi kiireesti luopua. Olemme jo nyt liian haavoittuvaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki tiedämme… on lähinnä poliittinen iskulause. Ei kuntia ole liikaa vaan niillä on liikaa ja liian kalliita tehtäviä. On ilmeinen ristiriita valittaa sote-uudistuksessa terveydenhuollossa häviävästä päätösvallasta, jos samalla hyväksyttäisiin maakuntien kokoiset kunnat!
Minulle lähidemokratia on liian arvokas suurkuntiin hukutettavaksi. Lienee itsestään selvää, että jossain 2000 asukkaan kunnassa kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ovat sata kertaa suuremmat kuin 200000 asukaan kaupungissa. Pienellä paikkakunnalla myös vastuullisuus on varmasti suurempaa.
Itse miellän Ahvenanmaan pikkukunnat monella tapaa ihanteellisiksi. Ei niissä haikailla Ahvenanmaan kokoisen kunnan perään edes pääsaarella. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon kustannustaakkaa ei kunnilla olisi, ne voisivat hyvin omavaraisesti ja sisällään yhteisvastuullisesti hoitaa asiansa. Se merkitsisi myös politiikan roolin olennaista pienenemistä, mikä puolestaan johtaisi entistä tehokkaampaan asioiden hoitoon.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisessä terveydenhuollossa suurin ongelma lienee rahoitustapa. Pienen kunnan kohdalla yksikin paljon erikoissairaanhoitoa vaativa kuntalainen aiheuttaa ison talousongelma. Toki valtio sitten jälkikäteen tukee jollakin tavalla, mutta jos rahoitus olisi suoraan valtion harteilla (kuten sote-uudistuksessa on tarkoitus), ei rahaa tarvitsisi kierrättää kuntabyrokratian kautta. Toisaalta nykytilanne kuntatasoisena päätöksentekotapana on johtanut yksittäisten kuntien tekemään kokonaisuuden kannalta huonoja päätöksiä esimerkiksi tietojärjestelmien ja osin myös kiinteistöjen osalta. Näillä perusteilla on siis helppo hyväksyä ajatus terveydenhoidon vastuun siirtymisen isommille ”harteille”. Tämä ei tarkoita sitä, että palvelut häviävät kunnista ellei tulevat, vaaleilla valittavat maakuntahallinnot niin päätä. Tässä kohtaa on tietysti totta, että pienten kuntien äänimäärillä ei paljoa vaikuteta.
Muut kunnan tehtävät jäävät nykykunnille eli kuntabyrokratia jää vaikka tehtävät soten osalta vähenevät. Mitä muita tehtäviä voitaisiin siirtää maakunnille tai poistaa kokonaan siten, että kuntabyrokratiaa samalla voitaisiin vastaavasti pienentää ilman kunnan lakkauttamista? Tätä kysymystä kannattaisi kai pohtia enemmänkin. Pitääkö joka kunnassa olla esimerkiksi kunnanjohtaja, vai riittäisikö kunnansihteeri kuten ”ennen vanhaan”.
Ilmoita asiaton viesti
Kalevi Salonen
Kaikki viisi kohta on faktaa, en muuta näkemyksiäni, enkä tarvitse sata tai tuhatsivuisia selityksiä.
Ilmoita asiaton viesti