Sote, Uusimaa ja perustuslaki

Sanna Marinin hallitus jätti yli 1600-sivuisen esityksensä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseksi eduskunnalle 8.12.2020 (Hallituksen esitys sote-uudistukseksi ja uudistusta koskeva lainsäädäntö etenee eduskuntaan – Valtioneuvosto). Keskeisenä vaalilupauksena päähallituspuolue SDP:llä ennen vaaleja oli parantaa asiakaslähtöisesti perusterveydenhuollon palvelujen saatavuutta: ”Lisäämällä terveydenhuollon rahoitusta 200 milj. eurolla saataisiin 1000 lääkäriä terveyskeskuksiin”, kerrottiin kevään 2019 vaalikeskusteluissa. Keskusta taas lähti hallitukseen hakemaan monialaisia maakuntia ja niille rahoitusta eli jatkamaan Sipilän hallituksen epäonnistunutta hallintouudistusta. Hallituksen tuoreessa esityksessä maakunnat ovat muuttuneet hyvinvointialueiksi eikä sosiaali- ja terveydenhuoltoon ole lisää rahaa luvassa, vaan uudistuksessa palveluihin nykyisin käytetty rahamäärä vain jaetaan uudestaan. Potilaiden ja asiakkaiden sote-palveluihin käytetty summa toki tosiasiallisesti pienenee nykyisestä, sillä uusi hallintoporras vie omat resurssinsa ja uudistuksen vaatimat investoinnit (esim. tietojärjestelmiin) kuluttavat nekin oman osansa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin varatuista rahavaroista.

Ei ole mitään epäilystä siitä, että perustason lääkäripalveluiden saatavuus on Suomessa monin paikoin (mm. pääkaupunkiseudulla) huono. Koronaepidemia ja siihen liittyvä hoitovelka ei tilannetta ainakaan paranna. Koronaepidemian takia syntyneiden hoitojonojen purkamiseen menee vuosia ja jonojen purku maksaa 1-2 mrd euroa (Kun korona iski, normaali sairaudenhoito mullistui: Pari miljoonaa hoitokäyntiä jäi väliin – Nyt kasassa on jo miljardin hoitovelka ja ennätysjonot | Yle Uutiset | yle.fi). Hoitovelka on suurin siellä, missä koronaepidemiakin on ollut Suomessa voimakkain eli pääkaupunkiseudulla. Sen sijaan, että sote-uudistus toisi resursseja sinne, missä hoitojonot ovat pisimmät, se leikkaa sote-palvelujen rahoitusta juuri Helsingistä ja Uudeltamaalta. HUSin arvioiden mukaan sote-rahoituksen määrä tulee siirtymäajan kuluessa (huomioiden mm. sen, että rahoituksen tarpeen kasvusta katetaan vain 80 %) HUS-alueella vähenemään vuositasolla jopa 300 milj. euroa. Em. vaalilupauksen rahoitusarvioon suhteutettuna sote-uudistus merkitsisi resurssitasolla siis n. 1500 lääkärin vähentämistä Helsingin ja Uudenmaan julkisesta terveydenhuollosta, jolleivat he sitten suostuisi ilman palkkaa työtään jatkamaan. On joka tapauksessa aivan selvää, ettei julkisten sote-palvelujen saatavuus tällä sote-uudistuksella parane. Enemminkin on todennäköistä, että julkisten palvelujen riittämätön rahoitus lisää entisestään sairauskuluvakuutusten käyttöä, mikä taas lisää terveyseroja eri väestöryhmien välillä.

Olemassa olevista hoitojonoista riippumaton sote-rahoituksen vähentäminen onkin Marinin hallituksen soten keskeinen perustuslakikysymys. Sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus kun ei Suomessa ole aiemminkaan ollut pohjoismaisella tasolla, joten on vaikea väittää nykyistä rahoituksen tasoa palvelutarpeen kannalta riittäväksi. Suomen varsin kustannustehokkaan järjestelmän taustalla on itse asiassa ollut se, että hoitohenkilökunnan palkkataso on pidetty Suomessa n. 30 % alemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Tuo alhainen palkkataso on nyt Marinin hallituksen soten rahoituslaskelmien taustalla. Kun jatkossa sote-rahat siirtyvät valtion kehysbudjetin alle, ovat hoitajien toiveet palkkatasonsa korjaamisesta entistä vaikeammin toteutettavia.

Rahoituksen ohella toinen iso perustuslakikysymys Marinin hallituksen sotessa liittyy Uudenmaan erillisratkaisuun. Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat vaatimalla vaativat kukin oman maakuntansa eli Uudenmaan alue ja Helsinki jakaantuu sote-ehdotuksessa peräti viiteen eri alueeseen ja erikoissairaanhoitoa hoitavaan HUS-maakuntakuntayhtymään. Hyvinvointialueiden määrä ei sinänsä ole perustuslakikysymys, vaan hallitus voi ehdottaa vaikka sataa maakuntaa/hyvinvointialuetta -vaikkei ehdotuksessa mitään järkeä olisikaan – ja runnoa eduskuntaenemmistön turvin ehdotuksen läpi. Sote-integraation puuttuminen ja siitä aiheutuva mahdollisuus erilaisiin toiminnallisiin osaoptimointehin huonontaa kuitenkin alueen asukkaiden mahdollisuutta saada tarvitsemiaan palveluja. Kun tähän vielä yhdistyy yllä kuvattu rahoituksen väheneminen, on tuloksena ongelma myös perustuslain 19 § 3 momentin takaaminen riittävien palvelujen sekä yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumisen kannalta.

Helsingin asema on sitten oma lukunsa. Voimakastahtoisena valtapoliitikkona tunnettu Jan Vapaavuori halusi maakuntien Suomessa Helsingille erityisaseman, jossa Helsingin kaupunginvaltuusto saisi oikeuden päättää myös oman alueensa sote-rahoista. Vapaavuori oli valmis Helsingin erityisaseman turvaamiseksi uhraamaan aiemmat metropolialuetta koskeneet tavoitteet. Sote-uudistus loisikin uuden rajanmuurin Helsingin kaupungin, Vantaa-Keravan hyvinvointialueen sekä Espoon sisältävän Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen väliin, millä varmasti olisi seurausvaikutuksia muuhunkin palvelukehitykseen pääkaupunkiseudulla. Sinänsä ylipormestarin taistelu Helsingin asemasta on osa vuosisataista jatkumoa, jossa kaupungit ja keskushallinto taistelevat vallasta ja rahasta. Nyt ehdotettu uudistus vahvistaisi valtion keskushallinnon asemaa viedessään kaupunkien rahat eli valtaosan kuntaveron tuotosta. Helsinki saisi lohdutuksena ”erioikeuden” päättää rahojen käytöstä omassa valtuustossaan. Suomen lainsäädännössä on kuitenkin viime vuosikymmenet systemaattisesti toteutettu ns. yhtenäisvaltion asemaa ja kaupunkien viimeiset erioikeudet kumottiin virallisesti säädettäessä vuoden 2000 perustuslakiamme. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten Helsingin uusille erioikeuksille käy perustuslakivaliokunnan arvioidessa sote-uudistusta.

LasseLehtonen

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu