Tarpeellinen vai välttämätön koronapassi

Koronaepidemian pahenemien on nopeasti lisännyt koronapassin käyttöä Suomessa. Aluehallintovirastojen leviämisalueille asettamat kokoontumisrajoitukset ovat nyt mahdollistaneet koronapassin vaatimisen erilaisissa yleisötilaisuuksissa. Ravintoloiden anniskeluun ja aukioloon kohdistuneet rajoitukset ovat myös merkinneet sitä, että useimpiin ravintoloihin yrittävien on esitettävä voimassa oleva koronapassi sisään päästäkseen. Koronan pikatestejä tarjoavat yritykset ovat nähneet ainakin pääkaupunkiseudulla myös kasvua koronatestiin tulevien määrissä, mutta yli tunninkin jonottaminen pikatestiin ja useiden kymppien testauskustannus tuskin kannustaa testauspalvelun toistuvaan käyttöön. Vaatimus koronapassista tapahtumiin osallistumisen ja ravintolaan pääsyn edellytyksenä lisänneekin Suomessa – niin kuin se on muuallakin Euroopassa tehnyt – aiemmin rokotuksiin hakeutumattomien halukkuutta koronarokotusten ottamiseen.

Euroopan unioni edellytti jäsenmaiden ottavan käyttönsä digitaalisen koronatodistuksen viimeistään heinäkuun 2021 alusta. EU:n koronapassin tarkoituksena on ollut ennen kaikkea turvata vapaa liikkuvuus EU:n sisällä. Monet jäsenmaat ottivat kuitenkin EU:n koronapassin heti maan sisäiseen käyttöön. Näin teki myös Suomi, mutta vasta tartuntatautilain 16.10.2021 voimaan tulleella väliaikaisella muutoksella. Tällä hetkellä voimassa olevan tartuntatautilain 58 i §:n mukaan koronapassia voidaan kuitenkin Suomessa vaatia vain vaihtoehtona aluehallintoviraston tai valtioneuvoston asettamille rajoitustoimille.

Euroopan maissa kesällä ja syksyllä matkustaneet ovat jo ehtineet tottua koronapassin näyttöön niin turistikohteissa kuin ravintoloissa. Lähtökohtaisesti henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Suomessa aivan samoja EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen määräyksiä. Keskeisenä vaatimuksena tietosuoja-asetuksessa kaikelle henkilötietojen käsittelylle on vaatimus käsittelyn tarpeellisuudesta. Toisena tärkeänä periaatteena on vaatimus kerättävien tietojen minimoimisesta eli henkilötietoja saa lähtökohtaisesti kerätä vain niin paljon kuin asianomaisen käyttötarkoituksen perusteella on aidosti tarpeellista. Erityisryhmiin kuuluvien tietojen, kuten terveystietojen, käsittelyperusteita on tietosuoja-asetuksessa vielä erikseen rajoitettu. Sallittuna käsittelyperusteena niille ovat mm. henkilön antama suostumus, henkilötietojen käsittely tarttuvien tautien ehkäisemiseksi taikka tietojen käsittely terveydenhuollon järjestämiseksi. Tarttuvien tautien leviämisen estäminen on hyväksyttävä syy vapauksien rajoittamiselle myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Useimmat EU-maat ovat katsoneet koronapassin tietojen maan sisäisen käsittelyn yleisen tietosuoja-asetuksen käsittelyperusteiden mukaiseksi tarpeelliseksi toiminnaksi. Suomessa perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että jos henkilötietojen käsittely tapahtuu EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisesti, täyttää käsittely myös perustuslakimme yksityiselämän suojalle asettamat vaatimukset. Suomessa perusoikeuksien – kuten osallistumisoikeuksien – rajoitusten tulee lisäksi olla välttämättömiä ja oikeassa suhteessa rajoituksella saavutettuihin hyötyihin nähden. Koronapassi on tällä hetkellä hyväksytty Suomessa nimenomaan korvaamaan muita rajoitustoimenpiteitä eli mahdollistamaan osallistumisen yleisötapahtumiin taikka ravintoloiden käytön edes osalle väestöä yleisömääriä koskevien taikka aukioloaikoja koskevien rajoitusten vaihtoehtona. Hallituksen esityksessä 226/2021 vp. koronapassin käyttöä ehdotetaan jatkettavaan tässä muodossa 30.6.2022 asti. Samalla kuitenkin hallitus on ilmoittanut valmistelevansa lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi koronapassin käytön myös silloin, kun rajoitustoimia ei ole voimassa. Myös koronapassin käytön laajentamista työelämään on toistuvasti esitetty.

Hallituksen esityksiä ja eduskunnan päätöksiä odoteltaessa jotkut tapahtumajärjestäjät ovat alkaneet oma-aloitteisesti kysyä asiakkailtaan koronapassia. Koronapassia on saatettu kysyä myös erilaisissa yksityistilaisuuksissa. Kun aluehallintoviraston asettamat yleisörajoitukset – ja sitä myötä tartuntatautilain koronapassia koskevat säännökset – eivät koske valtiollisia juhlatapahtumia, ei koronapassin edellyttämistä kuitenkaan katsottu mahdolliseksi esimerkiksi tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla, mikä osaltaan johti koko tapahtuman perumiseen toisena vuonna peräkkäin.

Suomen lainsäädäntö ei nykyiselläänkään suoraan kiellä terveystodistuksen (kuten rokotustietojen) pyytämistä edellytyksenä esimerkiksi harrastukseen osallistumiseen. Elinkeinonharjoittajalla tai tapahtumajärjestäjällä on myös lähtökohtaisesti oikeus valita asiakkaansa, kunhan ei syyllistytä yhdenvertaisuuslaissa kiellettyyn syrjintään. Erilainen kohtelu henkilön terveydentilan perusteella on yhdenvertaisuuslaissa oikeutettua siinäkin tapauksessa, että kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole erikseen laissa säädetty, jos kohtelulla on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Tältä osin hyvä arviointiperuste asian hyväksyttävyydelle on ns. demokraattisen oikeusvaltion standardi eli jos koronapassin vaatiminen on oikeutettua muissa Euroopan neuvoston jäsenmaissa, on sitä vaikea pitää syrjivänä toimena myöskään Suomessa. Tällöin koronapassin vaatimisen edellytykseksi riittää, että sitä voidaan objektiivisesti arvioiden pitää tarpeellisena asiakas- tai työturvallisuuden kannalta taikka toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi mahdollisten tulevien rajoitusten varalta (kuten esim. yleisötapahtumien lipunmyynti).

EU:n yleinen tietosuoja-asetus antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden asettaa terveydentilaa koskevien henkilötietojen käsittelylle myös tiukempia vaatimuksia, mitä tietosuoja-asetus suoraan edellyttää. Suomi on tietosuoja-asetuksen voimaantulon jälkeen edelleen ylläpitänyt lakia yksityisyyden suojasta työelämässä. Tuo laki kyllä mahdollistaa huumausainetestit työpaikalla, mutta rajoittaa muutoin terveydentilatietojen käsittelyä työnantajan toimesta. Työnantaja voi siis edellyttää työntekijältä huumausainetestiä taikka teettää hänestä suojelupoliisilla turvallisuusselvityksen, muttei tarkistaa työntekijän rokotussuojaa. Koronapassin edellyttäminen työntekijältä edellyttäisi siksi lakimuutosta.

Terveydentilatietojen käsittelyn elinkeinotoiminnassa pitää lähtökohtaisesti olla tarpeellista ja sille löytyä EU:n tietosuoja-asetuksen mukainen käsittelyperuste. Nämä vaatimukset kyllä täyttyvät koronapassin maan sisäisen käytön osalta. Onkin itse asiassa niin, että jos elinkeinonharjoittajaa tai yleisötapahtuman järjestäjää haluttaisiin lailla kieltää edellyttämästä terveystodistusta (tässä tapauksessa koronapassia) ehtona osallistumiselle, tulisi tuon kiellon oltava perustuslain näkökulmasta välttämätön. Perustuslakimme kun suojaa yhtä lailla tapahtuman järjestäjää tai ravintolanpitäjää kuin tapahtumaan tai ravintolaan pyrkivää.

+9
LasseLehtonen
Sitoutumaton Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu