Tartuntojen jäljityksen onnistuminen ratkaisee koronaepidemian kulun

Koronatartuntojen määrä Suomessa on toukokuun aikana pikkuhiljaa laskenut, kunnes kuun viimeisellä viikolla tartuntamäärät kääntyivät hienoiseen nousuun. Itse en ole tästä kovin yllättynyt, sillä virallinen Suomi on tapaamis- ja kokoontumisrajoituksia koskevia suosituksia samaan aikaan höllentänyt. Ravintolat laajennettuine terasseineen aukeavat kesäkuun alussa, joten sen jälkeen sosiaalisten kontaktien määrä väistämättä lisääntyy. Viileä ja sateinen sää, joka pitäisi väen pois kesäravintoloista, estäisikin todennäköisesti uusia koronatartuntoja nyt tehokkaammin kuin hallituksen hybridistrategia.

Suomen hallituksen omaksuma koronastrategia ”testaa-jäljitä-eristä-hoida” ei sinänsä poikkea mitenkään koronan tukahduttamiseen pyrkivien maiden strategiasta. Käytännön erona on vain se, kuinka tehokkaasti tuon strategian mukainen toiminta toteutetaan. Periaatteessa Suomen hallituksella olisi pitänyt olla erityisen hyvät mahdollisuudet strategiaansa toimeenpanna, sillä hallituksella on ollut käytössään valmiuslain antamat poikkeusvaltuudet. Uudenmaan liikkumisrajoitusta lukuun ottamatta noilla poikkeusvaltuuksilla ei kuitenkaan ole ollut suurta merkitystä tartuntojen rajaamisessa tai vähentämisessä. Kokoontumisrajoitukset ja koulujen sulkeminen ovat perustuneet tartuntatautilain mukaisiin alueellisten viranomaisten toimivaltuuksiin ja ravintoloiden sulkeminen omaan määräaikaiseen poikkeuslakiinsa. Riskiryhmiin kuuluvien ”eristäminen” taas on ollut puhdas terveysviranomaisten suositus, jota suomalaiset ovat kuitenkin noudattaneet niin hyvin, että riskiryhmiin kuuluvat yli 70-vuotiaat ovat siitä itse jo valittaneet. Myöskään epidemia-alueilta Suomeen palanneiden taikka korona-altistuneiden vapaaehtoisen karanteenin noudattamiseen ei valtiovalta ole joutunut Suomessa poliisivoimia käyttämään. Hybridistrategian edellyttämä eristäminen on siis meillä onnistunut täysin vapaaehtoisin toimin, vaikka mitään tilastotietoa siitä, kuinka hyvin karanteeneja on noudatettu, eivät suomalaiset viranomaiset ole ainakaan medialle esittäneet (jos ovat asiasta tietoa edes keränneet).

Myöskään strategian testaa ja jäljitä osuuden toteuttamisessa ei valtiovallan osuus ole toistaiseksi ollut kovin merkittävä. SARS-CoV-2 -viruksen PCR-analyysejä on nyt Suomessa saatavilla n. puolet hallituksen tavoitteeksi asettamasta 10000 testiä/vrk tavoitteesta. Itse en ole vielä havainnut mitään aktiivisia toimia sosiaali- ja terveysministeriön taholta sen suhteen, että testimäärät nostettaisiin tuolle viralliselle tavoitetasolle. Jonkinlainen ajatus testien kohdentamisen suhteen olisi kuitenkin maahan hyvä saada: testataanko jatkossa kaikki hengitystieoireiset (niitä kyllä viimeistään syksyllä riittää), testataanko kaikki joistain riskimaista Suomeen saapuvat vai testataanko esimerkiksi kaikki sote-työntekijät, joilla on kontakteja koronan riskiryhmiin. Tällä hetkellä Uudenmaan epidemia-alueella testatuista on n. 1,5-2 % positiivisia. Koronan tukahduttamiseen pyrkivissä maissa (mm. Norja, Tanska ja Viro) positiivisten testien osuus kaikista testatuista on kuitenkin vielä pienempi. Hallituksen strategian onnistumisen kannalta olisi järkevää varmistaa, että testaaminen on objektiivisestikin Suomessa riittävää koronatartuntojen nopeaksi löytämiseksi.

Koronaepidemian jatkon suhteen – eli sen tuleeko meille syksyllä epidemian toinen aalto vai ei – kannalta kriittistä on se, kuinka hyvin tartuttajat pystytään jatkossa jäljittämään. Koronaviruksen käyttäytyminen näyttää poikkeavan esim. influenssaviruksesta sikäli, että koronatartuntoja esiintyy ryppäissä ja että ns. supertartuttajilla on tavanomaista suurempi merkitys taudin leviämisessä. Supertartuttajat pitäisikin pystyä löytämään väestöstä nopeasti. Tartuntojen jäljittämisessä käytössä eri maissa on niin perinteiseen ihmistyöhön (eli kyselyyn ja soitteluun) perustuva jäljittäminen kuin paikantamisteknologiaan (kännykkäsovellutuksiin) perustuva jäljittäminen. Saksassa ja Iso-Britanniassa on erityisesti panostettu siihen, että jäljitystyötä tekeviä henkilöitä on riittävästi. Esim. Boris Johnsonin hallitus laittoi jo huhtikuussa tavoitteeksi 18000 jäljittäjän rekrytoimisen kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Määrä on sittemmin nostettu 25000 jäljittäjään, joiden on tarkoitus jäljittää 10000 tapausta päivässä (ts. 2,5 jäljittäjää yhtä koronatapausta kohden). Suomessa koronatartuntojen jäljittäjiä lienee tällä hetkellä yhteensä joitain satoja – Helsingin kaupungissa heitä on yli 200. Kuitenkin maamme pääkaupungissa n. 50 %:ssa tartunnoista jää sen lähde selvittämättä.

Esim. Norjassa ja Sveitsissä tartuntojen jäljittäminen perustuu myös kännykkäsovellusten tuomaan tietoon koronaan sairastuneen henkilön liikkeistä. Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi tartuntojen jäljittämisen kännykkäsovelluksella myös Suomessa. Tätä tartuntatautilain väliaikaista muuttamista koskevaan esitysluonnokseen on mahdollista antaa lausuntoja 1.6.2020 saakka (https://stm.fi/hanke?tunnus=STM056:00/2020#kuuleminen_4310b139-1f42-4a9b-947c-60e52b873d7b). Esitysluonnoksen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtäväksi tulisi mobiiliteknologiaan perustuvan altistuneiden tunnistusjärjestelmän tarjoaminen. Sovellutuksen käyttö olisi kuitenkin väestölle (myös epidemia-alueilla) vapaaehtoista. Jäljityssovellutuksen käytön mahdollistavan väliaikaisen lainsäädännön on tarkoitus tulla voimaan 10.8.2020, mutta toimiiko sovellus vielä silloin, on kokonaan toinen juttu.

Hallituksen testaa-jäljitä-eristä-hoida -strategian onnistumisen kannalta on nyt täysin keskeistä, että tautitapausten mahdollisesti lisääntyessä tartuntojen jäljitys toimii tehokkaasti. Jäljitystä tekevät henkilöt löytyvät käytännössä kuntien ja sairaanhoitopiirien palkkalistoilta ja heitä on kevään aikana koulutettu merkittävästi lisää. Jotta jäljittäjät onnistuisivat työssään, he tarvitsevat avukseen myös toimivan jäljityssovellutuksen. Jäljityssovellutuksen nopea käyttöön saaminen mittaakin nyt hyvin sitä, pystyykö hallitus koronastrategiaansa toimeenpanemaan.

LasseLehtonen

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu