Toista aaltoa odotellessa

Koronatartuntojen alhaisin lukema Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella saavutettiin heinäkuun alussa (viikolla 6.-12.7.), jolloin koronapositiivisia näytteitä oli vain 6 kappaletta 8998 tutkitussa näytteestä. Seuraavalla viikolla positiivisia oli jo 14 ja kuluneella viikolla yli 20 viikoittaisten testimäärien pysyessä 9000 testin tasolla. Onkin pelättävissä, että tartuntamäärät ovat alkukesän hyvän tilanteen jälkeen nyt lähtemässä uudelleen kasvuun Tyypillisesti koronavirustartuntojen määrän kasvu näkyy sairaalaan joutuneiden potilaiden määrän lisääntymisenä 2-3 viikon viiveellä.

Yhdysvaltain Tartuntatautiviraston CDC:n johtaja Anthony Fauci totesi 18.7. antamassaan haastattelussa koronaviruksen olevan hirmuinen vihollinen (”formidable foe”). Tämä on todettu monissa maissa, joissa koronaviruksen ensimmäinen aalto saatiin hyvin kuriin (esim. Israel, Australia, Japani). Rajoitusten purkamisen myötä tartuntamäärät lähtivät uudelleen kasvuun, mikä pakotti nuo hyvin selvinneet maat asettamaan uusia rajoituksia väestölleen. Koronavirusepidemian torjunta onkin kestävyyslaji, jossa hallitusten pitäisi malttaa ja väestön jaksaa ylläpitää tartuntoja estävää elämäntapaa, kunnes rokote tätä yleisvaarallista tartuntatautia vastaan on saatavilla. Mikäli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos onnistuu pysymään rokotehankinnan eturintamassa, rokote koronaa vastaan voi olla Suomessakin käytössä vuonna 2021.

Koronaepidemian torjunta väestötasolla on sinänsä varsin yksinkertaista. Kolmella perustoimenpiteellä eli hyvällä käsihygienialla, etäisyyden pidolla ja kasvomaskien käytöllä voidaan estää suuri osa tartunnoista. Kun noihin torjuntatoimiin yhdistetään mahdollisten koronapotilaiden testaus, altistuneiden onnistunut jäljitys sekä tartuntavaarallisten henkilöiden riittävän pitkä karanteeni (ts. Suomen hallituksen ns. hybridistrategia), on koronavirusepidemian toinen aalto täysin estettävissä. Kiina, Etelä-Korea ja Singapore ovat esimerkkejä maista, joissa uudestaan lisääntyneet koronatartunnat on pystytty menestyksellisesti tukahduttamaan.

Monien asiantuntijoiden – ja myös allekirjoittaneen – käsityksen mukaan koronaepidemian tukahduttaminen (ts. koronapotilaiden määrän painaminen mahdollisimman alhaiseksi) ja toisen aallon estäminen ovat sekä väestön kokonaisterveyden että kansantalouden kannalta parempia vaihtoehtoja, kuin taudin leviäminen väestöön (eli ns. Ruotsin malli). Jos tauti leviää laajalti, kuluvat terveydenhuollon resurssit koronapotilaisiin ja taloudellinen toiminta hidastuu väestön varautuessa mahdollisen sairastumisen tuomiin riskeihin.

Suomi onnistui koronaepidemian hallinnassa viime keväänä varsin kohtuullisesti. Koronakuolleisuudella arvioiden (kansanterveystyön ja sairaanhoidon onnistumisen kova mittari ovat ns. vältettävissä olevat kuolemat) olemme Pohjoismaiden keskitasoa eli huonompia kuin Islanti ja Norja, mutta parempia kuin Tanska ja Ruotsi. Worldometerin globaalissa maavertailussa (25.7.) sijoitumme kuolleiden määrässä miljoonaa asukasta kohti kuitenkin huonoimpaan kolmannekseen ollen 59 kuolleella miljoonaa asukasta kohden hiukan huonompia kuin mm. Viro ja Slovenia. Suomen hallitushan ei ole suostunut asettamaan itselleen mitään selkeitä epidemian hallinnan mittareita, joilla koronastrategian onnistumista voisi seurata. Koronaviruksen leviäminen laajalti väestöön onnistuttiin joka tapauksessa viime keväänä Suomessa estämään.

Epidemian saaminen hallintaan Suomessa perustui maaliskuussa nopealla aikataululla toteutettuihin rajoitustoimiin. Hallitus asetti niin liikkumis- kuin kokoontumisrajoituksia sekä antoi suositukset etätyöstä ja yli 70-vuotiaiden tapaamisrajoituksista. Yksittäisten rajoitustoimien vaikutusten arvioiminen on julkaistujen lääketieteellisten tutkimusten perusteella hyvin vaikeaa. Yhtä vaikeaa on ennakoida yksittäisten rajoitusten purkamisen vaikutusta. Euroopan komissio suosittaa toimimaan rajoitusten purussa maltillisesti ja seuraamaan yksittäisten rajoitusten purkamisen vaikutusta ennen uusia purkutoimia. Onkin valitettavaa, että maamme hallitus ei ole noita komission suosituksia noudattanut, vaan on varsin nopealla aikataululla ja ilman riittävän pitkää seurantaa purkanut keskeiset taudin leviämisen rajoitustoimet. Minusta oli kieltämättä hiukan ihmeellistä, kun esim. kesäkuussa haastateltu oikeusministeri melkeinpä riemuitsi siitä, että väestöä suojaavista rajoitustoimista päästiin eroon, vaikka valtiosääntömme pitäisi käsittääkseni suojella jokaisen henkeä ja terveyttä eikä koronavirusta.

SARS-CoV-2 –viruksesta viime kuukausina kertynyt runsas tutkimustieto pitää todennäköisenä viruksen leviämistä myös ns. aerosolitartuntana. Tämä tarkoittaa, että suuren väkijoukon kokoontuessa suljetuissa tiloissa, joissa ilmanvaihto-olosuhteet ovat viruksen leviämiselle otolliset, yksi ns. supertartuttaja voi tartuttaa kymmeniä henkilöitä kerralla. Maailmalta onkin raportoitu runsaasti tapauksia viruksen laajasta leviämisestä niin yökerhoissa, konserteissa, uskonnollisissa tilaisuuksissa kuin perhejuhlissa.

Vallitsevassa pandemiatilanteessa on minusta melkoisen uskaliasta poistaa Suomessa isojen yleisötapahtumien kokoontumisrajoitus (1.8.2020 alkaen) melkein samaan aikaan, kun väki palaa lomilta töihin ja koululaiset aloittavat syyslukukauden. Rajoitusten purun huono ajoitus suosii koronaviruksen leviämistä väestöön, kun viruksen kantajia kuitenkin väestössä edelleen on. Syksyn alkaessa meillä ei itse asiassa ole jäljellä juuri mitään virallisia rajoitustoimia, joilla koronaviruksen leviämistä väestöön hallituksen toimin pyrittäisiin estämään. Maailmalla koronavirusinfektioon sairastuneiden ja kuolleiden määrä kuitenkin jatkaa kasvuaan.

Kevään epidemiatilanne saatiin hallintaan, kun väestö noudatti hyvin koronan torjuntatoimia. Virallisten rajoitustoimien ennenaikaisesta loppumisesta huolimatta koronavirukselta pitää edelleen suojautua. Joku koiranleuka sanoikin, että kun suositus kahden metrin etäisyydenpidosta päättyy, voi palata suomalaisittain normaalin neljän metrin etäisyydenpitoon. Kasvomaskin käyttö täyteen pakatuissa julkisissa liikennevälineissä on sekin ihan sallittua.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu