Tukahduttamista vaiko kituuttamista

Koronan kolmas aalto nousee kovaa vauhtia pääkaupunkiseudulla, jossa epidemian rajoitustoimet näyttävät epäonnistuvan. HUS-alueen tartunnoissa ylitetään 21.2. loppuvalla viikolla 2000 viikkotartunnan raja ja positiivisten testitulosten osuus testeissä käynneistä (joita tuolla viikolla on ollut ennätysmäärä eli yli 50 000) nousee n. 4 %:n tasolle, eli korkeammaksi kuin kertaakaan kevään 2020 ensimmäisen aallon jälkeen. Sairaalahoidon tarve kasvaa tyypillisesti pari viikkoa tartuntojen kasvun jälkeen, joten alueen sairaalat valmistautuvat nyt kasvaviin potilasmääriin.

Jo puolet kaikista HUS-alueen koronatartunnoista on koronaviruksen brittivarianttia B117, jonka tartuttavuus on n. 1,5 -kertainen aiemmin valtamuotona olleeseen virustyyppiin nähden. Maahantulorajoitukset ja (mahdollisesti huhtikuun alusta toteutuvat) maahantulijoiden pakkotestaukset tulevat kolmannen kerran liian myöhään, kun suuri osa brittivariantin tartunnoista on meillä jo kotoperäisiä. Vaarana lisäksi on, että Etelä-Suomen hiihtolomaviikkoon liittyvä kotimaan matkailu levittää brittivariantin ympäri Suomea niillekin alueille, joissa sitä ei vielä ole esiintynyt.

Samaan aikaan koronatartuntojen kiihtymisen kanssa koronarokotteiden saatavuus Suomeen takkuilee. Sosiaali- ja terveysministeriöllä ei vielä ole tietoa kuin maaliskuun toimitusmääristä. Tähän mennessä maahan saapuneet rokotemäärät ovat olleet merkittävästi pienempiä kuin alun perin EU:n yhteishankintoja tehtäessä luvattiin. Vaikka vanhuksia on monin paikoin saatu varsin hyvin rokotetuksi, ei väestön alhainen n. 5 % rokotekattavuus (ensimmäisen rokoteannoksen suhteen) vielä juurikaan auta tartuntojen kokonaismäärän vähentämisessä. Vakavan covid-taudin muut riskiryhmät ovat edelleen pitkälti rokottamatta, mikä tarkoittaa suurella todennäköisyydellä sitä, että lisää koronakuolemia tullaan Suomen kolmannessa aallossa valitettavasti näkemään. Tyypillisestihän muissa Euroopan maissa korona on ensin levinnyt nuorten keskuudessa, nuorista tauti on levinnyt perhepiiriin ja perhepiiriin sisällä sitten riskiryhmiin. Johonkin vaikean covid-taudin riskiryhmään kuuluvia Suomessa on THL:n arvion mukaan kaikkiaan noin miljoonan henkilön verran.

Rokotesuojan kannalta tilanteen tekee ikäväksi koronavirusvarianttien kehittyminen. Erilaisia koronaviruksen variantteja on kuvattu jo pari tuhatta. Tarttuvuuden kannalta niistä merkittäviä ovat olleet brittivariantti, Etelä-Afrikan variantti sekä Brasilian variantti, jota sitäkin on jo löydetty Varsinais-Suomesta. Tällä hetkellä käytössä olevat rokotteet antavat suoja brittivarianttia sekä ainakin osittain Etelä-Afrikan varianttia kohtaan, mutta Brasilian variantin suhteen tilanne on epävarma. On toki lohdullista, että variantit pystytään molekyylibiologisilla menetelmillä hyvin tunnistamaan ja että lääkeyrityksillä on hyvät valmiudet muokata rokotteitaan kullekin variantille sopiviksi. Globaalin pandemian hallinnan suhteen tilanne on silti vähintäänkin haastava. Useimmat asiantuntijat nimittäin veikkaavat tällä hetkellä, että koronavirus jää endeemisenä (ts. kotoperäisenä) vaivaamaan joitain alueita ja näiltä alueilta voi sitten aina ponnahtaa uusi virusvariantti muuta maailmaa kiusaamaan. Pirullinen virus kun pyrkii muuntautumaan sellaiseksi, että se pystyy tartuttamaan rokotuksen tuomasta suojasta huolimatta. Onkin mahdollista, että koronavirusrokotuksista tulee säännöllisesti toistuva käytäntö influenssarokotusten tapaan.

Koronavirustartuntojen määrän nousujen ja laskujen seuraaminen sekä välillä kiristyvät ja välillä löystyvät rajoitustoimet alkavat jo kuluttaa Suomenkin väestön turnauskestävyyttä. Jaksaa kuitenkin vielä pitäisi, sillä muuten peli helposti menetetään. Tästä esimerkkinä on vaikkapa Portugali, jonka hyvä koronatilanne muuttui nopeasti Euroopan huonoimmaksi, kun maan väestö joulun aikaan unohti rajoitukset samalla kun brittivariantti levisi maahan. Kehitys on ollut samankaltaista myös lähinaapurissamme Virossa, jossa siitäkin on rajoitusten löystymisen myötä muodostunut koronan eurooppalainen ”hot spot”.

Osallistuin 17.2. suomalaisten huippuasiantuntijoiden järjestämään monialaiseen akateemiseen keskustelutilaisuuteen, jossa pohdittiin koronaepidemian tilannetta ja sen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Asiantuntijoiden hyvin yksimielinen käsitys oli, että rajoitustoimien höllentäminen Suomessa johtaisi väistämättä samaan vaikeaan tilanteeseen, jossa useimmat Euroopan valtiot ovat talvella 2020-21 olleet. Kun rajoitusten kanssa poukkoilu asettaa sekä väestön että talouden kestävyyden koetukselle, olisikin nyt järkevää pyrkiä epidemian tukahduttamiseen Suomessa. Tässä onnistuttiin keväällä 2020, jolloin sekä rajoitustoimet että suomalaisten kurinalaisuus suojaustoimien noudattamisessa painoivat tartunnat kesään mennessä käytännössä nollaan. Vaikka Euroopan unioni on pahasti epäonnistunut koronaepidemian hallinnassa, ovat monet Aasian maat sekä Australia ja Uusi-Seelanti koronaepidemiansa tukahduttaneet. Suomessa on myös moni alueellinen koronarypäs (viimeksi Jyväskylässä) tukahdutettu parin viikon kestoisilla tehokkailla rajoitustoimilla, vaikka pääkaupunkiseudulla vastaavat toimet ovat jostain syystä osoittautuneet päättäjille mahdottomiksi.

On ilmeistä, että epidemian hallintaan saaminen Suomessa keväällä 2021 ei tule rokotuksilla onnistumaan. Rokotustahtimme on siihen liian hidas. Jotta ”normaali” elämä kulttuuri- ja urheilutapahtumineen olisi kesällä 2021 mahdollista, koronaepidemia pitäisi Suomesta viimein tukahduttaa. Valtioneuvoston uusittu koronastrategia eri rajoitustasoineen tämän sinänsä mahdollistaa. Epidemian tukahduttaminen 3-4 viikon tehojaksolla ennen 18.4. pidettäviä kuntavaaleja mahdollistaisi myös turvallisen äänestämisen niin vanhuksille kuin riskiryhmiin kuuluville. Uudet rajaturvallisuutta koskevat tartuntatautilain säännökset (HE 15/2021 vp.) antavat sitten vuoden odottelun jälkeen viimein mahdollisuuden taudin pitämiseen maamme rajojen ulkopuolella.

LasseLehtonen
Sitoutumaton Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Kuulun myös Eroon koronasta -tutkijaryhmään. Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu