Työterveyshuoltoa tarvitaan

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi sopivasti vaalien alla selvityksen työterveyshuollon palvelujen käytöstä (THL:n selvitys: Työterveyshuollon sairaanhoitoon liittyy ongelmia – järjestelmää tulisi uudistaa osana sote-kokonaisuutta – Tiedote – THL). Jo aikaisemmin laitoksen edustajat olivat julkisuudessa ehdottaneet nykyisen työterveyshuollon purkamista vedoten siihen, että työterveyshuollon piirissä olevat pääsevät paremmin hoitoon kuin jotkut muut väestönosat (Työterveyshuolto on tehoton ja typerä järjestelmä, THL:n Mika Salminen lataa Ylen dokumentissa – ”Pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan”). ”Yksityisen” terveydenhuollon alasajoa toivotaan aika ajoin erityisesti vasemmistopolitiikkojen taholta, ja Sanna Marinin hallituksen taholta tätä pyrkimystä on haluttu edistää mm. poistamalla taikka pienentämällä sairaanhoitokulujen Kela-korvauksia (Hallituksen suunnitelma poistaa Kela-korvaukset kokonaan muun muassa fysioterapiasta ja monista laboratoriotutkimuksista saa laajaa arvostelua – Politiikka | HS.fi).

Lopputulokset eriarvoisuutta vähentävistä toimista joidenkin potilasryhmien palveluja heikentämällä eivät kuitenkaan yleensä johda palvelujen kokonaissaatavuuden paranemiseen, vaan toimenpiteet usein heikentävät kaikkien hoitoa tarvitsevien palveluja. Hyvä esimerkki tällaisesta kehityksestä olivat muutokset opiskelijoiden terveydenhuoltojärjestelmässä. ”Elitistinen” yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuoltojärjestelmä haluttiin Marinin hallituksen toimesta laajentaa ammattikorkeakouluihin, jolloin tuloksena oli, että myöskään yliopisto-opiskelijat eivät enää saa tarvitsemiaan palveluja (Opiskelijan hyvinvointi on kääntynyt pahoinvoinniksi – YTHS:n perusrahoitusta on lisättävä | Ilkka-Pohjalainen (ilkkapohjalainen.fi). Esimerkiksi opiskelijoiden mielenterveysongelmien hoito on muutosten johdosta jonoutunut niin, että hoitoon pääsy voi kestää kuukausia.

Hoitoon pääsyn todellisuuden avaamiseksi kerrattakoon muutama tosiasia Suomen terveydenhuollon tilanteesta. Lääkärissäkäyntien määrä terveyskeskuksissa on laskenut vuoden 2000 n. yli 10 milj. käynnistä vuoden 2019 n. 6 milj. käyntiin (Perusterveydenhuollon ja suun terveydenhuollon avohoitokäynnit 2019 : Terveyskeskuksissa 22,8 miljoonaa käyntiä (julkari.fi). Samaan aikaan terveyskeskuslääkärien määrä on noussut n. 3500 lääkäristä 4000 lääkäriin. Perusterveydenhuollon paljon työvoimaa sitovat päivystystoiminnot ovat kuitenkin jo viime vuosikymmenellä siirtyneet hoidettavaksi sairaaloiden yhteispäivystyksissä.

Terveyskeskusten lääkärinviroista oli vuoden 2022 lopussa Lääkäriliiton selvityksen mukaan enää alle 49 % täytetty vakituisella viranhaltijalla. Yli puolta terveyskeskuslääkärin tehtävistä hoitavat nyt sijaiset, keikkalääkärit taikka tehtävät on kokonaan ulkoistettu (Lääkärilehti – Terveyskeskusten lääkärivaje kasvoi vähän (laakarilehti.fi). Vaikka Suomen lääkärimäärä on tasaisesti kasvanut, on terveyskeskusten lääkärien virkojen täyttöaste alentunut. Kehitykselle ei ole lähitulevaisuudessa näkyvissä muutosta. Suomi on lisäksi ainoa Pohjoismaa, jossa perusterveydenhuollon lääkäripalveluja tuottaa lähtökohtaisesti viranomainen (”terveyskeskus”). Tanskassa ja Norjassa perustason lääkärit ovat yksityislääkäreitä (perhelääkäreitä). Ruotsissakin suuren osan perustason lääkärissäkäynneistä tuottavat nykyisen yksityiset lääkäriasemat, joihin potilaat ovat voineet ”vårdval”-uudistuksen jälkeen hakeutua (Sjukvård – Vårdföretagarna (vardforetagarna.se).

Suomessa terveyskeskukset hoitavat enää noin puolet perusterveydenhuollon lääkärissäkäynneistä. Loput hoitavat yksityislääkärit taikka työterveyshuolto. Terveyskeskusten hoitojonot ovat silti pitkät, eikä monin paikoin niihin saa kiireettömiä aikoja kuin viikkojen päähän. Tilannetta koetetaan hoitaa erilaiselle temppuilulla, joista takaisinsoittojärjestelmä on eniten käytetty. Potilaalle tämä merkitsee yleensä jonotusta ja odottelua, koska häneen ollaan yhteydessä ennalta määräämättömänä aikana, jos ollaan ollenkaan. Kiireisissä tilanteissa potilaat ohjataan sairaalan päivystykseen, jotka nekin kuormittuvat perustason hoitoa vaille jääneistä potilaista. Sairaalan päivystyksessä potilaalle annetaan mahdollisesti palveluseteli, jolla hän pääsee sitten hakemaan aikaa yksityislääkäriltä. Järjestelmästä on tullut byrokraattinen ja kankea verrattuna siihen, että potilas voisi suoraan hakeutua itse haluamalleen lääkärille ja saada siitä Kela-korvauksen.

Koronaepidemian jälkeen Suomen hoitojonot ovat ennätyspitkät. Henkilöstöstä on pulaa julkisen terveydenhuollon kaikilla tasoilla ja tilanne ennemminkin lähivuosina pahenee kuin helpottuu, kun työelämään tulevat ikäluokat pienenevät. Hyvinvointialueilta puuttuvat kannustimet lisätä tuotantoa ja purkaa hoitojonoja, kun niiden rahoitus perustuu väestömäärään ja sairastavuuteen. Onkin lähinnä toiveajattelua uskoa, että terveyskeskukset pystyisivät jatkossa rekrytoimaan merkittävästi enemmän työvoimaa. Sanna Marinin hallituksen jäljiltä soten rahoitus on kriisissä ja Marinin hallituksen rahoituslainsäädäntö lupaa muutenkin rahoittaa vain 80% palvelutarpeen arvioidusta kasvusta. Sotku jää seuraavan hallituksen selvitettäväksi.

Ehdotukset työterveyshuollon alasajosta tilanteessa, jossa hoitojonot ovat pitkiä ja koko terveydenhuoltojärjestelmä kärsii resurssipulasta, ovat lähinnä vastuuttomia. Sairaspoissaolot aiheuttavat merkittäviä taloudellisia menetyksiä niin yksittäisille työnantajille kuin koko kansantaloudelle, joten nopealla hoitoon pääsyllä on iso taloudellinen merkitys. Hoitamattomat taudit kuormittavat lisäksi erikoissairaanhoitoa ja lisäävät soten kustannuksia.

Suhteellisen hyvin toimivan työterveyshuollon tuhoaminen lisäisi varmuudella muun sairaanhoitojärjestelmän kuormitusta ja heikentäisi näin entisestään hoitoon pääsyä. Marinin hallituksen terveydenhuoltoa koskevien uudistusten seurauksista kärsivät nyt ennen kaikkea eläkeläiset, jotka ovat työterveyshuollon ulkopuolella ja joilla ei ole mahdollisuutta yksityiseen sairaanhoitovakuutukseen. Nopein ja yksinkertaisin tapa parantaa työterveyshuollon palvelujen ulkopuolella olevan väestön hoitoon pääsyä olisi palauttaa sairaanhoitokulujen Kela-korvaus ja nostaa se esim. n. 80%:n tasolle kuluista. Hoitoon pääsyn paraneminen vähentää samalla tarvetta lisätä hyvinvointialueiden rahoitusta, joka uhkaa kasvaa hallitsemattomasti huonosti suunnitellun sote-uudistuksen seurauksena (Hyvinvointialueet aloittavat, kustannusten nousulle tie auki? | Kauppalehti). Tarvitsemme nyt sekä yksityisen että julkisen sektorin resursseja, jotta hoitoon pääsy saadaan kuntoon.

LasseLehtonen
Kokoomus Espoo

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon tilanteesta ja tulevaisuuden näkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu