Väestön terveys on korkein laki

Blogini otsikko on antiikin Rooman valtiomiehen ja filosofin Ciceron teoksessaan ”De legibus” (Laeista) antama ohje ”Salus populi suprema lex esto”. Laitoin tuon lauseen myös muutama vuosi siten ”Terveysoikeus” -kirjan esipuheeseen. Seuraavan painoksen esipuheessa voin hyvin käyttää tasavallan presidentti Sauli Niinistön 12.3.2020 esittämää lausetta ”Terveet ihmiset laittavat aikanaan talouden kuntoon” (Homines sani oeconomiam in tempore suo in ordinem redigent*). Tasavallan presidentti toi tuossa A-talk ohjelman hienossa haastattelussa vahvasti esiin näkemystään siitä, että ihmisten henki ja terveys menevät vaikeassakin tilanteessa taloudellisten tarpeiden edelle.

Myös pääministeri Sanna Marinin hallitus lähti 12.3.2020 viimein kunnolla toteuttamaan WHO:n koronasuosituksen mukaisia epidemian rajoittamistoimia. WHO:n suosittamissa toimissa ”social distancing” on mukana heti ensivaiheesta alkaen (https://www.who.int/emergencies/diseases/novel-coronavirus-2019/technical-guidance/critical-preparedness-readiness-and-response-actions-for-covid-19). Tällaisia toimia ovat mm. etätyön lisääminen, koulujen sulkeminen sekä yleisötapahtumien kieltäminen. Marinin hallitus seurasi nyt yleisötilaisuuksien osalta mm. Australian ja Skotlannin linjaa eli kielsi yli 500 hengen tapahtumat. Monissa muissa maissa yleisötapahtumiin on kuitenkin kokemusperusteisesti otettu tätä tiukempi linja, sillä esim. Berliinissä merkittävä osa koronatartunnoista on levinnyt yhden yksittäisen yökerhon asiakkaiden kautta. Marinin hallitus on toimissaan pari viikkoa myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Osasyy hallituksen aktivoitumiseen voi olla Euroopan unionin toimissa. Ursula van der Leyenin komissio alkoi Italian koronatilanteen pahennettua järjestää jäsenmaiden vastuuministereille päivittäisiä tilannekatsauksia. Vaikka sairaanhoito on kunkin jäsenmaan vastuulla, koordinoi Euroopan komissio yhteisiin terveysuhkiin varautumista. Komissio pyrkii myös varmistamaan lääkkeiden, lääkintälaitteiden ja hoitotarvikkeiden saatavuuden yhteismarkkinoilla, kun niiden kysyntä nyt ylittää tarjonnan ja yksittäiset jäsenmaat alkavat kansallisiin etuihinsa vedoten rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Suomenkin edustajat joutuvat 27 jäsenmaan lyhyissä etäkokouksissa varmasti keskittymään olennaisiin yhteisiin toimiin epidemiatilanteen saamiseksi hallintaan Euroopassa. Varmuusvarastointi helpottaa meillä tilannetta, mutta tosipaikassa myös esim. suojavarusteiden kulutus on kovaa. Italia on ollut varsin kriittinen muiden EU-maiden tähän mennessä antamaan apuun ja saa nyt oman vaikean tilanteensa hoitamiseksi Kiinalta hätäapuna mm. suuren määrän hengityskoneita ja suojavarusteita (https://www.reuters.com/article/us-health-coronavirus-italy-respirators/china-sends-medical-supplies-experts-to-help-italy-battle-coronavirus-idUSKBN2101IM).

Monet poliitikot – valtiovarainministeriä myöten – ovat todenneet, ettei koronaepidemian hoito ole rahasta kiinni. Toistaiseksi en kuitenkaan ole havainnut, että valtiovalta olisi ohjannut yhtään lisärahoitusta terveydenhuoltoon sen kapasiteetin nostamiseksi vastaamaan koronaepidemian haasteisiin. Olen itse hieman ihmetellyt ministerien ja virkamiesten vakuuttelua Suomen hyvästä valmiudesta, kun Marinin hallituksen omassa hallitusohjelmassa on hyvin kuvattu monien kuntien (joiden vastuulla käytännön terveydenhuolto Suomessa on) vaikea taloustilanne, terveyskeskusten lääkärivaje sekä puutteet vanhustenhoidon henkilöstömäärissä. Kannattaisi varmaan lukea kahta paperia eli pandemiasuunnitelmaa ja hallitusohjelmaa rinnakkain, jos tilannekuva on vielä epäselvä.

Erityisen hämmästyttävää minulle oli kuulla sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikön kommentti siitä, että kun kesäloman aikaankin pystytään päivystyksen akuutit potilaat hoitamaan, pystytään Suomessa varmasti myös koronapotilaatkin hoitamaan (https://yle.fi/uutiset/3-11247692). Jokaiselle pitäisi tässä vaiheessa olla selvää, että koronaepidemian hoito tulee vaatimaan huomattavia resursseja terveydenhuoltojärjestelmän kaikilla tasoilla vanhuspalveluista tehohoitoon. Terveydenhuollossa ajetaan toki epidemiatilanteessa normaaleja toimintoja sen verran alas, kuin on lääketieteellisesti mahdollista, mutta 10 vuotta kestäneen valtionosuuksien säästökierteen jäljiltä terveyskeskuksissa ja sairaaloissa ei todellakaan ole ylimääräisiä vuodepaikkoja taikka liikaa henkilökuntaa. Tilannetta vaikeuttaa varmasti (kuten Italiassakin) vielä se, että osa sairaanhoidon ja vanhustenhoidon henkilöstöstä (Italiaan epidemia-alueilla ilmeisesti jopa n. 10 %) tulee itse sairastumaan tautiin ja on näin poissa rivistä. Pulaa voi epidemiatilanteessa siis tulla sekä sairaalasängyistä että käsipareista. WHO:n koronasuosituksen mukaisesti Suomessakin pitäisi nopeasti kouluttaa henkilöstöä niihin tehtäviin, joissa todennäköisesti tulee epidemiatilanteessa pulaa osaajista. Aikaa tähän on vain viikkoja.

Sain edellisen blogini jäljiltä hallituspuolueiden eri tasoisilta edustajilta palautetta siitä, että hallitus voi aina antaa lisäbudjetin eikä koronaepidemian hoidon rahoitus tule jäämään vuoden 2020 talousarvion mukaiseen 8,9 milj. euroon. Vaikka olen valtiosääntöoikeudesta suorittanut korkeimman yliopistoarvosanan varsin kauan sitten, vakuutan tuntevani myös perustuslakimme 86 §:n. Uutinen minusta onkin juuri se, että hallitus ei vielä vuonna 2020 viikon 11 loppuun mennessä ole nähnyt terveyden- ja sairaanhoidon resurssien lisäämiseen koronaepidemian takia tuon perustuslakimme pykälän tarkoittamaa perusteltua tarvetta. Puheen pärinää lisärahoituksesta on sen sijaan riittänyt. Kun olen joskus toiminut myös julkisen talouden oppiaineessa yliopisto-opettajana, palautan myös lisätalousarvion antamisesta kiinnostuneiden mieliin, että valtion talousarvioon otettavien tuloarvioiden on katettava siihen otettavat määrärahat. Onneksi valtion 10 vuoden lainojen korko on nyt negatiivinen (https://www.suomenpankki.fi/fi/Tilastot/kuviopankki/korot-ja-valuuttakurssit/korot/suomen_valtion_10_v_korko/).

Koronaepidemian hoitoon tarvitaan ihan oikeaa rahaa toisin kuin esim. hoitajamitoituksen rahoitukseen esitetään (digitalisaation tuomien säästöjen ja lääkekustannusten alentamistoiveiden virtuaalivaluutalla), jossa eduskunnan perustuslakivaliokunta joutuu pohtimaan, toteuttaako lakiesitys perustuslain edellyttämän rahoitusperiaatteen. Esim. n. 10 % lisäys Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitukseen koronaepidemian takia lähenisi niitä rahoituksellisia toimia, joita muut maat ovat kansalaistensa hengen ja terveyden suojelemiseksi tehneet, ja antaisi lähiviikkojen aikana vielä mahdollisuuden nostaa sairaanhoidon valmiutta koronapotilaiden hoitamiseen. Summa vastaa sitä ”elvytysvaraa”, mikä budjettikehyksessä on varattu suhdanteiden huononemiseen. On mielenkiintoista nähdä, kohdentuvatko nuo suhdanteiden huononemiseen varatut rahat väestön henkeä ja terveyttä turvaavaan toimintaan, vaiko lopultakin yritysten taloustilanteen tukemiseen.

*käännöksestä kiitokset yliopistonlehtori Anneli Luhtalalle

LasseLehtonen

Toimin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtajana ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professorina. Olen osallistunut terveydenhuollon kehittämiseen mm. Sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa sote-uudistuksen valmistelun ja toimeenpanon tuen asiantuntijaryhmässä sekä Euroopan unionin komission eurooppalaisen terveydenhuollon kehittämisen asiantuntijaryhmässä (EXPH). Jaan tässä blogissa tietoa ja omia ajatuksiani suomalaisen terveydenhuollon kehitysnäkymistä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu