Haluammeko Helsingistä kirstunvartiaisten vihreän dystopian? 

Kokoomuksen ja Vihreiden ajama kaupunkikehityksen suuntaa maalaa eteen dystopian tulevaisuuden Helsingistä. Helsingin väestömäärä on kasvanut massiivisesti, ja kasvusta 80% on ulkomaista halpatyövoimaa. Koko tämä väestö asuu mahdollisimman tiiviisti ja korkeasti rakennetuissa betonitorneissa, jossa Helsingin ainutlaatuisuus: väljyys, vanhat jugend-talot, rikas lähiluonto, puistot ja merenrantaraitit ovat jääneet pimentoon. Viheralueet on nakerrettu pois asuintalojen tieltä. Tämän tyyppistä kehitystä meille perustellaan ilmastonmuutoksen torjumisella ja globaalilla kilpailulla asukkaista.

Vartiaisen ja Sinnemäen ideat Helsingin kehittämiseen ovat osin vanhanaikaisia ja osin symbolipolitiikkaa, mutta ennen kaikkea ne ovat hyvin haitallisia Helsingille. Tällainen kaupunkipolitiikka hyödyttää näiden puolueiden lähigryndereitä ja konsultteja, mutta se tuhoaa Helsingin ainutlaatuisuutta ja ajaa kohti taloudellisen elinvoiman menetystä ja ghettoutumista.

Olen yrittänyt selvittää perustelua tälle strategialle, ja olen havainnut Vihreiden ja Kokoomuksen suunnasta seuraavat perustelut. Mielestäni nämä perustelut ovat helposti kumottavissa:

Väite: ”Tiivis kaupunkirakenne torjuu ilmastonmuutoksen, koska silloin kukaan ei enää autoile; ja koska muualla Suomessa ihmiset autoilevat, niin mahdollisimman paljon ihmisiä pitää saada muuttamaan Helsinkiin, jotta he lopettavat autoilun”.

Suomen päästöt ovat häviävän pieni osuus maailman kokonaispäästöistä, ja suomalaisten autojen osuus tästä vieläkin pienempi. Vaikka kaikki suomalaiset muuttaisivat Helsinkiin, ei sillä olisi vaikutusta globaalin ilmastonmuutoksen torjuntaan, vaikka tämä tarjoaisikin se toki poliitikoille huikeita mahdollisuuksia PR-kampanjointiin ja poseeraukseen.

Ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka voidaan ratkaista vain siellä missä suuret päästöt syntyvät. Ilmastonmuutoksen torjunnassa voittavan näkökulman on oltava globaali ja tiede- ja teknologiapohjaiseen yhteiskuntaan ja yritystoimintaan keskittyvä.

Väite: ”kaikki haluavat muuttaa Helsinkiin, varsinkin kantakaupunkiin, siksi pitää rakentaa mahdollisimman paljon ja tiiviisti koska kaikki haluavat asua näin”.

Tutkimusten mukaan vain 11% suomalaisista haluaa asua kaupunkimaisesti.; Vuonna 2020 Helsinki vajosi myös muuttotappiokunnaksi Suomen sisäisessä muutossa, sillä yli 1000 ihmistä enemmän muutti Helsingistä muualle Suomeen kuin muualta Suomesta Helsinkiin; vain maahanmuutto nosti nettomuuton positiiviselle. Aktiivisten veronmaksajien poismuutto on erittäin haitallista Helsingille ja seurausta harjoitetusta politiikasta.

Väite: ”Rakentamalla lisää asuntojen hinta laskee Helsingissä”.

Asumisen hinta on suuri ongelma ja mutta tarjonnan ei uskota määräävän tätä suuresti. Nykyään asuntojen hintojen nähdään määräytyvän paljolti finanssimarkkinoiden ehdoilla, sillä pitkä nollakorkojen kausi on ajanut paljon ammattimaista globaalia sijoituspääomaa asuntoihin suurissa kaupungeissa. Asunnot ovat melko turvallisia sijoituksia ja osakkeiden hinnat ovat olleet viime aikoina myös korkeita, tehden turvalliset kohteet kuten asunnot ja kullan houkutteleviksi ammattimaiselle sijoituspääomalle.

Väite: ”tiivis kontaktikaupunki luo luovaa pöhinää, joka johtaa innovaatioihin ja talouskasvuun”.

Tämä on taloustieteilijältä Glaeserin argumentti, jolle on maailman kulttikaupungeista kuten NYC:stä ja LA:ta näyttöä. USA:ssa trendi oli kuitenkin jo ennen koronaa kääntynyt ja kulttikaupungit ovat menettäneet asukkaitaan, ja varsinkin NYC:ssa korona on vauhdittanut tätä huomattavasti. Ihmiset eivät vaikuta haluavan tiivistä kontaktikaupunkia; muuttoliike suuntautuu pienempiin kaupunkeihin koska niissä saa paremman elämänlaadun. Nämä pienemmät kaupungit ovat olleet jo vuosia vahvassa nousussa myös startup-ekosysteemeissä.

Helsingin kansainvälinen kilpailuvaltti houkuttelevana kaupunkina on korkean teknologian ja sivistyksen lisäksi ollut myös luonnonläheisyys, jonka merkitys on vielä korostunut koronan aikana. Tämä on erityisen totta korkean tason kansainvälisille osaajille, sillä tutkimuksissa he ovat korostaneet, että se nimenomaan on luksusta Helsingissä, että luonto on aina lähellä. Se kun erottaa Helsingin, sillä palkkatasolla tai uramahdollisuuksilla emme voi kilpailla.

Helsinki on ennen kaikkea helsinkiläisten koti mutta myös näyteikkunana luonnonläheiselle, kestävälle elämäntavalle, miten koko Suomeakin markkinoidaan.  Helsingissä on edellytykset toteuttaa aito ja innostava hyvän elämän visio, mutta ei niin että täällä on kaikki paikat rakennettu täyteen rumia betonitorneja, joita kukaan ei varmasti maailmalla ihaile,

Meidän ei tule kopioida muita tai surkutella asioita, joita meillä ei ole, vaan meidän tulee rakentaa tulevaisuuden Helsinki sen omien ainutlaatuisten vahvuuksien pohjalta. Se on täysin mahdollista, jos näkökulma on globaali, tiede- ja teknologiapohjaiseen yhteiskuntaan ja yritystoimintaan tukeutuva, eikä poliitikkojen hyvesignaloinnin ja markkinoinnin tarpeista tai tietämättömyydestä lähtevä.

13.6. voit vaikuttaa asiaan äänestämällä 448. lassinoponen.fi

 

 

0
Lassi Noponen
Sitoutumaton Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Lassi Noponen on ympäristöteknologiayhtiö Loudspring Oyj:n ja Proventia Group Oyj:n perustaja-osakas ja toiminut yrittäjänä ja sijoittajana ympäristöteknologia-alalla 20 vuotta. Lassi on sitoutumaton ehdokas Perussuomalaisten listalla Helsingin kaupungin valtuustoon kevään kunnallisvaaleissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu