Ilmastotyö on älyä, ei luopumista
Vaalit lähestyvät ja ilmastokeskustelu käy kuumana. Kuten tavallista ilmastokeskustelun yhteydessä, suuret ja pienet asiat menevät pahasti sekaisin. Jotkut vaativat luopumista vaikkapa liharuoasta, autoista ja muovista. Suomalaisten kieltäymykset eivät juurikaan auta ilmastonmuutoksen torjunnassa, koska ilmastotyön tehokkuutta ei mitata uhrautumishalulla vaan tuloksilla.
Hiilijalanjäljen pienentäminen yksilötasolla on tietenkin kannatettava asia, mutta Ilmastokatastrofin välttämiseksi tarvitsemme skaalautuvaa teknologiaa ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä. Päästöjä on tarkasteltava globaalilla tasolla. Saastuttavan laitoksen sulkeminen meillä ei auta, jos se johtaa sen korvaamiseen saastuttavalla laitoksella toisaalla.
Suomessa keskustelu on taas painottunut biopolttoaineiden sekoitusvelvollisuuden ympärille, mutta autovalmistajat ovat valintansa tehneet ja tulevaisuus on sähköisessä liikenteessä. Metsät taas ovat aarreaitta, joka kannattaa säästää äärettömän moniin muihin mahdollisuuksiin, kun energiakäyttöön. Energiajärjestelmän muutokset ovat kuitenkin kuin osien vaihtamista liikkuvaan junaan, muutokset on tehtävä erittäin hallitusti.
Suomen todellinen mahdollisuus tuloksiin on edistyksellisen ilmastoteknologian vienti sinne missä suuret ilmastopäästöt syntyvät. Nämä teknologiat ja ratkaisut voivat olla Suomelle merkittävä talouskasvun ja hyvinvoinnin lähde ja samalla voimme tehdä osamme ilmastonmuutoksen torjunnasta globaalissa mittakaavassa.
Suomessa on runsaasti maailman parasta teknologiaa energian merkittävään säästöön teollisuudessa, kiinteistöissä ja liikenteessä. Meillä on merkittävästi luonnonvaroja säästävää uutta kiertotalousteknologiaa. Meillä on kehitetty uusia materiaaleja jotka korvaavat mm. muovin käyttöä. Meillä on myös huipputeknologiaa kestävään ruoan tuotantoon ja koko ruokaketun hallintaan. Lisäksi maassamme on uraauurtavaa vesiteknologiaa, joka osaltaan liittyy kiinteästi myös energiankäytön vähentämiseen. Näillä teknologioilla voi olla todella suuri merkitys ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Max Jakobson kirjoitti, että häneltä usein kysytään mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja hän vastasi suurin piirtein niin, että hän ei tiedä, mutta voi sanoa, että jotakin todella yllättävä tulee varmasti tapahtumaan. Historiasta voidaan nähdä, että myös jokainen meitä ennen tullut sukupolvi on kohdannut suuria yllätyksiä ja nyt meillä on käsillä oma suuri haasteemme. Panikointi tai hätätilajulistukset eivät auta, koska ilmastotyö on älyä, ei kärsimystä.
Meidän tulee pitää oma maamme elinvoimaisena ja kannustaa ilmastoratkaisujen tekijöitä ja tekemistä maailmanmarkkinoille samaan tapaan, kun meillä on tehty esimerkiksi metsäsektorin suhteen jo yli sadan vuoden ajan. Meillä on sanottu että “Suomi elää metsästä” mutta tulevaisuudessa sanonta voisi aivan hyvin olla “Suomi elää ilmastosta”.
Epäilemättä suomalainen ilmastopuhe lannoittaa hyvin peltoja.
Autonvalmistajat ovat valintansa sähköautojen puolesta tehneet, mutta tehneet sen autettuna.
EU on lukenut sellaiset ukaasit, että autonvalmistajat mieluummin valmistavat sähköautoja kuin itkevät ja valmistavat.
Tuo ukaasi sopii hyvin tilanteeseen, sillä se on tyypillisesti venäläiseen vallankäyttöön liittyvä termi. EU on omaksunut monia piirteitä neukkulan järjestelmästä, mm. tämän komentotalouden eli ”hienovaraisen” tavan ohjailla autojen tuotantoa.
Ilmoita asiaton viesti
Hirmuinen on EU:n ukaasin valta kun GM:kin on siihen alistunut.
https://www.gm.com/electric-vehicles.html
Ilmoita asiaton viesti
Kuvitteleeko Härkönen että GM ihan omasta halustaan haluaa muuttaa tuotantonsa?
Välttämättömyydestä tehdään hyve, mitäpä muutakaan. Ja saahan nykyään yksinkertaisemmista sähkörakkineista paremman hinnankin.
Tällä hetkellä molemmin puolin Atlanttia on samanlaiset ilmastokahjot vallassa hallituksissa.
Ilmoita asiaton viesti
”tulevaisuus on sähköisessä liikenteessä.”
Mutta ei kuitenkaan akkuteknologiaan pohjautuvissa ratkaisuissa.
Yksi mitä pitäisi tehdää on lopettaa virtausten kuristaminen ja siirtyä taajuuden muuttamiseen.
– joku varmasti ymmärtää mitä tarkoitan.
Ilmoita asiaton viesti
Vihreät todennäköisesti ryhtyvät ajamaan projektia että laitetaan ajolangat kaikille teille. Silloin ei tarvita akkua. Kätevää, yhtä kätevää kuin tuottaa sähköä 1400-luvun keksinnöllä, tuulimyllyillä.
Ilmoita asiaton viesti
Näissä tulee mieleen se, että ensin varmistetaan kulutus, mitä kautta se voidaankin tehdä, ettei ilmene tökkivänä, ja vasta sen jälkeen mietitään, miten voidaan säästää, ja tehdä asioita kestävästi ja säästeliäästi.
Itse liitän säästeliään ja tehokkaan toimitavan perinteiseen maatalouselämänmuotoon, jota Suomen oloissa harjoitettu. Ei paljon varaa olla toimimatta sen mukaan, mikä järkevää. Tässä tosin ollut vaihtelua, paljon, kuten yleensä ihmisten toteutuksissa.
Erillisreutoilun seuraukset kun tietää, aika luonnostaa, kun vasten luontoa. Tältä kun laitetaan suojaa, niin mitä vain voi tehdä, kun sopiva leima isketään, toiminnan ja kaavailujen kylkeen.
Ilmoita asiaton viesti
ILMASTOTUTKIJAT HYLÄNNEET IPCCn!
Nykyinen ilmastopolitiikka perustuu YKn alaisen IPCC puitteissa tehtyihin ilmastomalleihin. Noitten mallien ennusteet ovat kuitenkin osoittautuneet kovin epätarkoiksi lämpötilamittauksiin nähden, ja niihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia ja ongelmia.
CO2 vaikutus on malleissa liian suuri, metaanin liian pieni vaikka se on 84 kertaa voimakkaampi kuin CO2, pilvistä ei ole juuri minkäänlaista statistiikkaa vaikka se on ilmastolle erittäin tärkeä, ilman pienhiukkasista ei myöskään ole pitkänajan dataa, eikä meristäkään. Mallien 20 kpl osa-tekijän satoja ristikkäisvaikutuksia ei ole kunnolla tutkittu ja monia osatekijöitä ei ole huomioitu ollenkaan, jne.
Asiaa valaisee CarbonBrief 15.1.2018 julkaisema artikkeli: “Carbon Brief explains in detail how scientists use computers to understand our changing climate…”
https://www.carbonbrief.org/qa-how-do-climate-models-work
Tässä artikkelissa selvitetään 1995 aloitettu CMIP-hanke, jossa on tarkoitus harmonisoida / yhdistää nykyiset yli 100 kovin erilaista ja epätarkkaa ilmastomallia ja saamaan niiden tarkkuus paremmaksi.
Artikkelissa myös kerrotaan, että ”However, it is worth noting that CMIP is entirely independent from the IPCC”.
Tästä voi päätellä, että nyt 30 johtavaa ilmastomallin tekijää ovat päättäneet ottaa etäisyyttä politisoituneeseen ja korruptoituneeseen IPCCn.
Tässä artikkelista noukittuja kohtia:
What is CMIP?
For many parts of the climate system, the average of all models can be more accurate than most individual models. Researchers have found that forecasts can show better skill, higher reliability and consistency when several independent models are combined.
This is where the Coupled Model Intercomparison Project (“CMIP”) comes in. CMIP is a framework for climate model experiments, allowing scientists to analyse, validate and improve Global Climate Models in a systematic way.
Since its inception in 1995, CMIP has been through several generations and each iteration becomes more sophisticated in the experiments that are being designed. A new generation comes round every 5-6 years.
With the model simulations for CMIP5 complete, CMIP6 is now underway, which will involve more than 30 modelling centers around the world.
The results of CMIP6 model runs will form the basis of much of the research feeding into the sixth assessment report of the IPCC.
However, it is worth noting that CMIP is entirely independent from the IPCC.
Parameterisations (20 kpl) climate process isn’t well understood. Parameterisations are one of the main sources of uncertainty in climate models.
As NASA Goddard Institute for Space Studies director Dr Gavin Schmidt tells Carbon Brief: “Global mean trends are monitored for sanity, but not (generally) precisely tuned for. There is a lot of discussion on this point in the community, but everyone is clear this needs to be made more transparent.”
For the period since 1998, when observations have been a bit lower than model projections, a recent Nature paper explores the reasons why this happened.
What are the main limitations in climate modelling at the moment?
Clouds are a constant thorn in the side of climate scientists. They cover around two-thirds of the Earth at any one time, yet individual clouds can form and disappear within minutes; they can both warm and cool the planet, depending on the type of cloud and the time of day; and scientists have no records of what clouds were like in the distant past, making it harder to ascertain if and how they have changed.
Ilmoita asiaton viesti