Luonto on kotimme, Helsingissäkin
”Luonto on kotimme. Hyvä taloudenpito edellyttää, että pidämme siitä parempaa huolta.” kiteyttää prof. Dasgupta tänään julkaistussa biodiversiteettiä koskevassa laajassa raportissa. Raporttia on käsitelty tiedotusvälineissä laajasti, ja sitä on hypetetty käänteentekevänä tavassa, jolla se pukee luonnon monimuotoisuuden talouden kielelle. Oikeampaa on kuitenkin ehkä sanoa, että raportti tuo vuosikymmenten tutkimustulokset yhteen pakettiin, ja esittää ongelman juurisyyt ja mahdolliset ratkaisut selkokielellä.
Ongelman merkityksen ymmärtäminen on tärkeä askel matkalla ongelman ratkaisuun. Raportti kannustaa meitä hahmottamaan talouttamme suhteessa luontoon uudella tavalla. Perinteisten mallien sijaan talous tulisi hahmottaa osana ympäristöä, ja elinkeinoelämän tulisi toimia luonnon ehdoilla. Taloutemme rikkaus tulevaisuudessa perustuu kykyymme hyödyntää luonnonvarojamme kestävällä tavalla.
Ilmastonmuutos ja luontokato ovat systeemisiä ongelmia, ja ne heijastuvat ympäri maailman lähiluonnon ja yksitäisten ekosysteemien ongelmina. Päästöt aiheuttavat ilmastonmuutosta ja Ilmastonmuutos puolestaan aiheuttaa luontokatoa, mutta se ei ole sen ainoa syy, vaan sillä on myös muita, lähinnä eri tavoin maankäyttöön liittyviä syitä.
Mitä Helsingin päättäjien pitäisi ajatella Dasguptan raportista, mitä se tarkoittaa Helsingille?
Yksi Dasguptan teeseistä on, että luontokato-ongelman ytimessä on instituutioiden massiivinen epäonnistuminen. Usein tällä viitataan suursijoittajiin, mutta tässä tarkoitetaan instituutioita laajemmin, kattaen myös yhteiskunnalliset toimijat, kuten kaupungit. Instituutiot eivät ole osanneet hallita toimintansa ulkoisvaikutuksia, kuten esimerkiksi luontokatoa. Raportti tuo vakuuttavasti esiin, kuinka yhteiskunta jatkuvasti rahoittaa luontokatoa kiihdyttävää toimintaa huomattavasti enemmän kuin se rahoittaa luontokatoa estävää toimintaa. Kaupunkien, kuten Helsingin, tulisikin päätöksiä tehdessään analysoida kunkin päätöksen vaikutukset luontokatoon.
Raportti auttaa meitä näkemään luonnon arvon talouden kielellä ja kutsuu sitä luontopääomaksi. Meillä on Suomessa ja Helsingissä runsaasti luontopääomaa, josta asukkaat voivat nauttia ilman, että pääoma suuremmin kuluu. Tarkoitan tällä esimerkiksi mahdollisuuksia liikkua luonnossa, jotka ovat Helsingissä huomattavasti paremmat kuin monissa maailman suurkaupungeissa. Kun tämä mahdollisuus aletaan ymmärtää myös taloudellisesta näkökulmasta arvokkaana, ja siitä puhutaan myös talouden kielellä, auttaa se osaltaan yrityksiä rekrytoimaan laadukasta henkilöstöä, joka yhä enemmän arvostaa tällaista mahdollisuutta. Laadukas luonto on siten kaupungin vetovoimatekijä, joka vetää puoleensa korkean teknologian yrityksiä ja tukee siten kaupungin taloudellista elinvoimaa.
Luontokadon taloudellisen arvon ymmärtäminen tulee epäilemättä lisäämään rahoitusinnovaatioita, joiden avulla markkinat voivat osallistua luontokadon estämiseen. Rahoitus ja teknologiainnovaatiot luovat erittäin korkean lisäarvon yrityksiä ja työpaikkoja, ja Helsingin korkeakouluilla on hyvä mahdollisuus olla mukana tässä kehityksessä.
Jokainen meistä voi suojella omaa lähiluontoaan ja sen hyvinvointi on suurelta osin meidän omissa käsissä. Lisäksi Helsingin tulee olla kaupunkin jossa tieteen, liike- ja kansalaistoiminnan keinoin kehitettään ratkaisuja luontokadon hallintaan muissa ekosysteemeissä eri puolella maailmaa.
Ja sitten Helsinki arvottaa nollaksi Malmin kentän luotoympäristöineen, taimenpuro Longinojineen Fallkullan kupeessa.
Kaivaa myrkylliset sulfiittisavet muiden kiusaksi ja paaluttaa alueen ympäristötuhosimmalla betonivaluisella teräspaalutuksella. Ja, joiden määrä yltäisi pituudellaan mitattuna Koreaan ja takaisin.
Mikä hinta tälle tuholle määriteltäisiin ja sitten lisättäisiin muihin kustannuksiin?
Ilmoita asiaton viesti
Lasse, hyvä nosto:
”The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review”, s. 494:
21.3.2 The Global Financial SystemFinance plays a crucial role in influencing both sides of the Impact Inequality (Chapter 4). The problem is to encourage the financial system to take note of accounting prices, if only implicitly. The qualification is required because market prices of natural capital are far from their accounting prices. So indirect means are required. One such means is for governments and international financial institutions such as Multilateral Development Banks to invest in Nature. That could of course involve directing investment away from projects that contribute to unsustainable resource use. Projects that are complementary to public investment would then be attractive to private financial institutions. The financial system would also shift its lending and credit activities towards the protection of Nature if consumers signal their distaste for investments that are rapacious in the use of Nature’s goods and services.To leave Nature alone so that it is able to thrive is to invest in it. Governments have tools at their disposal to make that happen, even if through indirect means. They range from taxes, subsidies, regulations and prohibitions to Nature-specific mechanisms, such as PES, and biodiversity offsetting schemes. While the relative share of biodiversity funding within the overall budget for ODA has increased in recent years, existing flows are insufficient to meet conservation needs in developing countries (Chapter 20). Increasing those financial flows could take the form of debt forgiveness, direct grants or technical assistance. The creation of binding targets on public investments in natural capital to ensure that globally agreed objectives are met would go an important step further.” – –
Kääntäjää apuna käyttäen ydinajatus edellisestä:
Kansainvälisen rahoitusjärjestelmän ongelmana on se, että se huomioi vain ns. kirjanpitohinnat, mutta luonnonpääoman markkinahinnat ovat kaukana niiden kirjanpitohinnoista.
Siksi tarvitaan epäsuoria keinoja. Yksi tällainen keino olisi se, että hallitukset ja kansainväliset rahoituslaitokset, kuten monenväliset kehityspankit, investoivat luontoon.
Tähän voisi tietysti liittyä investointien suuntaaminen pois hankkeista, jotka edistävät resurssien kestämätöntä käyttöä. Julkisia investointeja täydentävät hankkeet olisivat sitten houkuttelevia yksityisille rahoituslaitoksille.
Rahoitusjärjestelmä siirtäisi laina- ja luottotoimintaansa myös luonnon suojelemiseen, jos kuluttajat ilmoittavat olevansa tyytymättömiä luonnonvarojen ja -palvelujen käyttöön kohdistuvista investoinneista.
Hallituksilla on käytettävissään välineet tämän toteuttamiseksi, vaikka välillisin keinoin. Ne vaihtelevat veroista, tuista, säännöksistä ja kielloista luontokohtaisiin mekanismeihin, kuten julkisiin työvoimapalveluihin, ja biologisen monimuotoisuuden korvausjärjestelmiin.
Biologisen monimuotoisuuden rahoituksen suhteellinen osuus julkisen kehitysavun kokonaisbudjetista on kasvanut viime vuosina, mutta nykyiset virrat eivät riitä kattamaan kehitysmaiden suojelutarpeita (luku 20).
Näiden rahoitusvirtojen lisääminen voi tapahtua anteeksiannon muodossa, suorana avustuksena tai teknisenä apuna. Sitovien tavoitteiden luominen julkisiin investointeihin luonnonpääomaan maailmanlaajuisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi menisi tärkeään askeleeseen pidemmälle.
https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/957291/Dasgupta_Review_-_Full_Report.pdf
Ilmoita asiaton viesti
”Taloutemme rikkaus tulevaisuudessa perustuu kykyymme hyödyntää luonnonvarojamme kestävällä tavalla”. tähän pitäisi panostaa Helsingin ympäristössä.
Ympäri Suomen ja Uudellamaalla nousee kuin sieniä sateella murskaamoita. MAL vastainen toiminta jatkuu, ”maakuntakaavan arvokkaan kallioalueet” tuhotaan ja lain pakollinen maisemointikin jätetään toteuttamatta (alueet jäävät kuin sotatantereet).
Maa-aineslaki (MAL 555/1981) tuli voimaan vuoden 1982 alussa. Ensimmäinen yhtenäinen maankamaran ainesten ottamista koskeva laki. MAL tavoitteena oli luonnon ja maiseman sekä eräiden muiden ympäristöarvojen suojaaminen soran ja muiden maa-ainesten ottamisessa.
Ilmoita asiaton viesti
Luonto arvot ja luonnon tärkeys. PS.laisista Mika Niikko on ottanut kantaa, mutta vihreitä ei luonto arvot kiinnosta.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikaniikko/212611-kivilouhoksia-perustetaan-ostetuin-paperein/
Ilmoita asiaton viesti
Sanna, hyviä näkökulmia esität – kuten aina.
Huomasin tämän uutiskirjeen tiedon:
”Tukesin säädöstietopalvelu uudistui”
https://tukes.fi/-/tukesin-saadostietopalvelu-uudistui#82322d66
Kannattaisikohan tästä uudesta Tukesin sivustosta aukaista US:een blogi? Haluaisitko sinä avata, kun olet hyvin muutenkin perehtynyt näihin räjähde- ja kemiakaaliasioihin?
Ilmoita asiaton viesti
Minä rupean kokoamaan. Kansalaisilla on oikeus tietää kuinka Tukesin pitäisi noudattaa lakia, asetuksia ja valvontaa. Ettei luontoa tuhota laittomilla keinoilla.
Ilmoita asiaton viesti