Oppeja maahanmuuttosta Intiasta ja Yhdysvalloista

Istuin reilu 10 vuotta sitten Chennaissa Intiassa erään suuryrityksen toimitusjohtajan työhuoneessa pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa. Hän kysyi minulta: ”Lassi, onko totta, että Suomessa jokainen saa 6 viikon palkallisen loman?” Kerrottuani hänelle, että osapuilleen näin se on, hän kommentoi: ”Tässä rakennuksessa on tuhat työntekijää ja tuolla kadulla on miljoonia ihmisiä. Jos minä poistun vapaaehtoisesti tästä huoneesta kuudeksi viikoksi, ja vaikka minä olen toimitusjohtaja, kun kuuden viikon päästä palaan, niin joku toinen istuu tässä tuolissa.”

Samassa kaupungissa pidimme eräässä hotellissa insinöörien rekrytointitilaisuuden. Hotellin puhelinyhteydet romahtivat paineen alla kymmenessä minuutissa. Rekrytoivalla yhtiöllä oli myös satakunta huippulahjakasta hiljattain valmistunutta insinööriä poolissa, hyvin pienellä palkalla tekemättä mitään, odottamassa sopivaa projektia.

Sellainen on suuren väestön paine. Nämä tarinat tulivat mieleen, kun pohdiskelin Suomen maahanmuuttokeskustelua. Tämä aihepiiri ei ole minun erityisosaamisaluettani, mutta kirjoitan silti muutaman ajatuksen omista kokemuksistani maailmalta.

Maailmassa on erittäin paljon koulutettuja ihmisiä, kouluttamattomista puhumattakaan, jotka elävät ankeissa olosuhteissa. Sellaisissa olosuhteissa, joihin verrattuna Suomi kaikkine puutteineen on täydellinen paratiisi.

Työperäisestä maahanmuutosta puhutaan paljon ja samat eturyhmät, jotka ajoivat läpi Euroopan yhteisvelan, ajavat myös maahanmuuton voimasta lisäämistä. Problematiikan hahmottamista hankaloittaa todellisuuden hallinta. On vaikeaa saada asiasta tasapuolista tietoa, koska tärkeimmät tiedotusvälineet ovat tässäkin asiassa, yhteisvelan tapaan, kritiikittömästi kannattamassa maahanmuuton kontrolloimatonta lisäämistä. Syytä tähän en tiedä.

Kukaan, ei kukaan, ei oikeasti vastusta huoltosuhdetta parantavien ammattilaisten tuloa töihin Suomeen, päinvastoin. Vastustus kohdistuu maamme taloudellisen kantokyvyn vaarantavaan poikkeuksellisen löysäkriteeriseen humanitaariseen maahanmuuttoon sekä porttien avaamiseen kehitysmaiden halpatyönvoimalle. Molempiin näihin vastustaviin näkökantoihin on Suomen kannalta selkeät ja järkevät taloudelliset perustelut.

Vaikuttaa selvältä, että Kokoomus haluaa Suomeen maahanmuuton kautta nimenomaan halpatyönvoimaa ja Vihreät kai lähinnä lisää etnistä pöhinää. Perussuomalasten esittämä vähimmäispalkkakriteeri puolestaan olisi yksinkertainen malli Suomen etua palvelevalle maahanmuuttopolitiikalle. Vähimmäispalkan taso täytyy katsoa. Maailmalla on myös vaikka kuinka paljon malliksi kelpaavia pisteytysjärjestelmiä maahan pyrkijöille.

Tietysti Suomeen muuttavien ammattilaisten hallintorutiinit pitää hoitaa tehokkaasti, kuten esimerkiksi pelialan edustajat ovat peräänkuuluttaneet. Tietysti Helsingissä pitää olla riittävästi englanninkielisiä koulupaikkoja lapsille.

Kaikki suurkaupungit ovat luonnollisesti kosmopoliittisia, Helsingissä on esimerkiksi ruotsalaisia, venäläisiä, saksalaisia, juutalaisia, balttialaisia ja vaikka mitä historiallisia kerrostumia. Kontrolloimattoman maahanmuuton kannattajat tuntuvat näkevän ulkomaalaisväestön nopean kasvun tavoiteltavana itseisarvona. Se ei kuitenkaan ole oikeaa suurkaupungin kosmopoliittisuutta, vaan jotakin muuta.

Jos avaamme suomilaivan keulaportin kontrolloimattomalle maahanmuutolle JuhanaVartiaisen ja Elina Valtosen esittämällä tavalla, niin pian keskiluokka pystyy palkkaamaan itselleen piian ja ystäväni Srinin Chennaissa peräänkuuluttamat tavallisten työntekijöiden kuuden viikon lomat ovat monien kohdalla historiaa. Käsi sydämelle, sitäkö haluamme.

Pelko pois, maan houkuttelevuus ei synny markkinointitempuista vaan todellisuudesta. Suomi on hyvä maa, ja sen houkuttelevuutta lisää, että pidämme Suomen kehittyneenä, turvallisena ja vauraana jatkossakin. Muuta ei tarvita.

Ystäväni sai pari vuotta sitten Yhdysvaltain kansalaisuuden. Hän on työperäinen maahanmuuttaja. Paljon muuta kotoutusta hän ei saanut, kuin ylevöittävän kirjen presidentiltä kansalaisuuden saamisen jälkeen. (kirje on täällä). Tästä voisi ottaa mallia Suomessakin.

 

0
Lassi Noponen
Sitoutumaton Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Lassi Noponen on ympäristöteknologiayhtiö Loudspring Oyj:n ja Proventia Group Oyj:n perustaja-osakas ja toiminut yrittäjänä ja sijoittajana ympäristöteknologia-alalla 20 vuotta. Lassi on sitoutumaton ehdokas Perussuomalaisten listalla Helsingin kaupungin valtuustoon kevään kunnallisvaaleissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu