Sortokaudet ja Velkaunioni

Hallitus näyttää hyväksyneen EU:n elvytyspaketin, joka nyt siirtyy Eduskuntaan. Elämme historiallisia aikoja, vaikka hallitus muuta väittää, ja silloin on paikallaan tehdä myös katsaus historiaan ja routavuosiin.
Heti aluksi on todettava, että ei, en pidä Euroopan Unionia ja Venäjän keisarikuntaa Suomen kannalta samanarvoisina kumppaneina. En myöskään usko, että historia toistaa itseään sellaisenaan. Historian harrastajana uskon kuitenkin, että historiassa voidaan nähdä aaltoliikettä, esimerkiksi imperiumien nousuja ja tuhoja, ja niistä voidaan oppia. Historiasta voidaan myös nähdä, että imperiumit aina pyrkivät laajenemaan ja lisäämään valtaansa, sekä se, että kansan oikeus päättää omista asioistaan on jatkuvasti uhattuna. Aina on joku joka mielellään päättää asioista meidän puolestamme. Siitä onko tämä hyvä vai huono asia, vallitsee poliittinen mielipide-eroavaisuus. Vilkaistaampa sortokausia.
Sortokausilla tarkoitetaan ajanjaksoja 1899–1905 (ensimmäinen sortokausi) ja 1908–1917 (toinen sortokausi), jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea. Ensimmäisellä sortokaudella Venäjän keisarikunta pyrki yhtenäistämään Venäjän valtakuntaa toteuttamalla vähemmistökansallisuuksiin kohdistuvaa venäläistämispolitiikkaa mm. Suomen suuriruhtinaskuntaa kohtaan. Sortokauden tunnetuin tapahtuma oli vuoden 1899 Helmikuun manifesti, jota Suomessa pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Toisella sortokaudella vuonna 1910 annettiin laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä, joka käytännössä riisti Suomen senaatilta ja eduskunnalta lähes kaiken lainsäädäntövallan ja siirsi sen Venäjän ministerineuvostolle.
Ensimmäisen sortokauden aikana syntyi hyvin organisoitu passiivinen vastarinta ja kerättiin Suuri adressi, johon kertyi yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa. Ensimmäisen sortokauden aikana merkittävässä roolissa olleen myöntyväisyys suuntauksen kannattajat, joista syntyi myöhemmin Kokoomus puolue, menettivät toisen sortokauden kuluessa uskonsa myöntyväisyyden hyödyllisyyteen ja lähentyivät passiivisen vastarinnan kannattajia. Vastarinnan huipentuma oli toisen sortokauden loppuvaiheiden aikana syntynyt sotilaalliseen vastarintaan valmistautunut jääkäriliike. Ensimmäinen maailmansota esti lopulta venäläistämis-ohjelman toteuttamisen. Toinen sortokausi päättyi 1917 tapahtuneeseen helmikuun vallankumoukseen, jonka jälkeisten tapahtumien seurauksena Suomi sittemmin itsenäistyi.
Kuulostavatko yli 100 vuoden takaiset tapahtumat tutulta? Euroopan Unioni on pikkuhiljaa laajentanut valtaansa ja supistanut jäsenvaltioiden suvereniteettia. Tämän mielekkyydestä on merkittäviä poliittisia mielipide-eroavaisuuksia eli on myöntyväisyys mielisiä ja vastustajia, aivan kuten sortokausilla. Kuitenkin, jopa monet niistä jotka kannattava Euroopan velkaunionia ja liittovaltiota, vierastavat tapaa jossa se tehdään lakeja rikkoen, tai ainakin venyttäen ja ilman selkeää demokraattista päätöksentekoa.
Ottaen huomioon, että sortokausista on yli sata vuotta ja maailma on muuttunut valtavasti, on ajatuksia herättävää nähdä miten paljon yhtäläisyyksiä, terminologiaa myöten, voidaan nähdä kahden imperiumin laajenemispyrkimyksissä ja kansalaisten reaktioissa.
Sortokaudet synnyttivät erilaisia vastarinnan muotoja ja samoja on nähtävissä velkaunionin vastustamisessa. En usko uuden jääkäriliikkeen syntymiseen mutta uskon, että olemme historiallisessa kulminaatiopisteessä ja historiankirjoitus tulee olemaan suopea niille jotka nyt ovat nousseet vastustamaan Suomen suvereniteetin luovuttamista Brysseliin ilman äänestystä ja selkeää laillista pohjaa.
Lassi Noponen
Sitoutumaton Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Lassi Noponen on ympäristöteknologiayhtiö Loudspring Oyj:n ja Proventia Group Oyj:n perustaja-osakas ja toiminut yrittäjänä ja sijoittajana ympäristöteknologia-alalla 20 vuotta. Lassi on sitoutumaton ehdokas Perussuomalaisten listalla Helsingin kaupungin valtuustoon kevään kunnallisvaaleissa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu