Iän tuomaa elämänviisautta vai aivojen haperoitumista?

Olen tainnut kirjoittaa tämän jo pari kertaa: Olen huomannut itseni ja aika monen tutun kohdalta tämän kansanviisauksen tuunattuna pitävän paikkansa: Ikä hioo särmiä, terävämmiksi.

Tästäkin olen tainnut aiemmin  kirjoittaa: Muutama vuosi sitten huomasin, että kaikki inhoamani poliitikot olivat naisia. Kärsin siis selvästi asennevammasta, jonka halusin parantaa. Päätin siis tietoisesti ruveta inhoamaan myös miespoliitikkoja. Se oli uskomattoman helppoa.

Tämä on sitten taatusti uusi asia kynästäni: Minulla on uskomattoman huono nimimuisti. Se koskee katuja ja ihmisiä. Huomasin kuitenkin muutama vuosi sitten, että pääasiassa huonomuistisuuteni ihmisten nimiä kohtaan kohdistui aika tarkasti suomenkielisiin nimiin. Erikoisesti ruotsin- ja englanninkieliset nimet jäivät muistiin paljon helpommin. Päättelin, että kärsin alemmuudentunnetta suomalaisuudestani.  Kuitenkin olen huomannut että ilmeisesti ihan alitajuisesti olen tullut tässä asiassa tasapuolisemmaksi eri kielisten nimien suhteen ja samalla itsetuntoni suomalaisuuteni suhteen on selvästi noussut: Nykyään unohtelen hyvin tasapuolisesti kaikenkieliset nimet. Se on kyllä tuskaa kun katselen elokuvia tai tv-sarjoja. Minulla on vaikeuksia muistaa edes päähenkilöiden roolinimiä, oikeista puhumattakaan, jopa vuosikymmeniä seuraamieni sarjojen päähenkilöiden osalta, puhumattakaan yksittäisessä episodissa esiintyvistä henkilöistä.