Jarkko Elorannan painajainen

Olen viitisen vuotta kestäneen blogistiurani aikana usein pyrkinyt ennustamaan tulevaa – vaihtelevalla menestyksellä ymmärrettävästi. Tällä kertaa päätin turvautua täysin varmaan tahoon. Henkilökohtainen meedioni omaa uskomattomia kykyjä. Sen lisäksi että hän näkee tulevaisuuteen, hänellä on myös telepaattisia kykyjä. Näin ollen minulla on kunnia välittää hänen puolestaan uni, jonka Jarkko Eloranta meedioni mukaan näkee ensi yönä:

Hallitus on ajanut läpi kaikki työelämää koskevat uudistuksensa. Se on Jarkosta kauheaa, sillä nykyinen työlainsäädäntö on kultaiselta vuodelta 1946, jolloin valvontakomission johtaja, aatetoveri Zhdanov johti diktaattorina Suomea. Jarkkoa harmittaa asiassa erikoisesti se, että hallitus on julkeasti kyseenalaistanut hänen asemansa Suomen nykyisenä diktaattorina. Painajainen jatkuu. Hallituksen uudistukset toimivat juuri niin kuin on tarkoitettu. Paikallinen sopiminen mahdollistaa hyvien työntekijöiden paremman palkitsemisen. Väliaikaisiin vaikeuksiin joutunut yritys selviää hankaluuksista, kun johdolla on motiivi yrittää lisää – joustaahan nyt muukin kuin yrittäjän persnahka. Irtisanomisen järkevöittäminen innostaa erikoisesti pienyrittäjiä palkkaamaan apuja yksinäiseen puurtamiseen. Työllisyys kasvaa ja verotulotkin siinä samalla. Niinpä hallituksella on varaa löysentää maailman liki kovinta marginaaliveroa. Näin ahkerat ja innovatiiviset ihmiset innostuvat ahkeroimaan ja innovoimaan lisää kun lisäansiosta jää itsellekin muu kuin luu käteen. Painajainen ei kun pahehee. Mieleosoittaminen ei olekaan enää mahdollista kuin vapaa-ajalla, eikä enää palkanmaksajan piikkiin pyyhkimällä takapuolta allekirjoitetuilla työsopimuksilla. Ja AKT ei voi enää sulkea koko Suomea myötätunnosta kävynkerääjien ja kissanhoitajien palkkavaatimuksille.

Apokalyptisiä piirteitä painajainen saa, kun aivopesty kansanosa havahtuu, että ei työelämä ole orjuutta ja ay-agitaattorien viesti osoittautuu paskapuheeksi. Seurauksena tietenkin jäsenkato. Jarkko yrittää unissaan lohduttautua, että aikaansa kutakin. Kyllähän rukki, värttinä ja tuulimylly aikoinaan saivat paljon hyvää aikaan, mutta eihän näillä agraariyhteiskunnan teknologiaihmeillä enää mitään tee. Lohdutus ei auta ja Jarkko herää silkkilakanat kauhunhiestä märkinä.

Pian Jarkko kuitenkin hereillä rauhoittuu, sillä hän muistaa, että pahimmassakin tapauksessa aikaa kohta laittomaan lakkoiluun on vielä runsas kuukausi. Sinä aikana Suomen teollisuus menettää suuren osan ulkomaisista avainasiakkaistaan ja seuraa joukkotyöttömyys. Tästä kaikesta aivopesty kansanosa syyttää tietenkin hallitusta joka ”tilasi sen”. Se, että hallitus ei lakkoillut vaan sopimuksensa rikkonut ay-liike, ei merkitse onneksi mitään – niin on jos siltä näyttää totesi jo Urkki. Lisämielihyvää Jarkko saa ajatellessaan palkkaansa. Onhan se sentään yhtä suuri kuin aivopestyn kansanosan mielestä ylisuurta palkkaa nauttiva Suomen pääministeri ja rivikansanedustaja yhteensä. Juuri kun Jarkko on vaipumassa jälleen levolliseen uneen, hänen mieleensä nousee kolme kirjainta jotka uhkaavat täysin romuttaa hänen unelmansa: IMF.

LassiLappalainen
Riihimäki

Aatemaailmaltani olen sitoutunut.
Vakaumukseni estää kättelemästä miehiä, jotka eivät kättele naisia.
Joudun omituisten kommenttien johdosta lisäämään tähän syntymävuoteni. Se on 1956. En ole siis edes keski-ikäinen millään kriteerillä. Olen vanha! Ja ainakin minun elämänkokemuksellani joudun toteamaan, että väite "Ikä on vain numero" on p-puhetta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu