Ilves on Suomen luonnon todellinen valtias!
Suomen luonto saa vahvistusta, kun puhutaan ilveksestä. Tämä upea petoeläin toimii tärkeässä roolissa ylläpitäessään ekologista tasapainoa. Erityisesti se auttaa rajoittamaan peurakantaa, joka voi aiheuttaa onnettomuuksia tieliikenteessä.
Ilves, joka on Suomen metsien todellinen valtias, on tehokas peurojen metsästäjä. Se saalistaa näitä suuria riistaeläimiä pitäen niiden populaation kurissa. Peurat voivat muuten aiheuttaa vakavia liikenneonnettomuuksia, kun ne ylittävät teitä yllättäen.
Ilveksen metsästyksen ekologinen vaikutus on valtava. Se auttaa estämään peurojen liiallisen lisääntymisen ja siten vähentää tieliikenneonnettomuuksien riskiä. Luonto kiittää, kun ilves on paikalla pitämässä asiat tasapainossa.
Joten, ilves ei ole vain kaunis ja mystinen eläin, vaan myös tärkeä osa Suomen luontoa, joka auttaa vähentämään peurojen aiheuttamia tieliikenneonnettomuuksia. Tämä tekee siitä arvokkaan suojelukohteen ja luonnon tasapainon ylläpitäjän.
Tässä on lause ”Anna ilveksen elää” eri Euroopan kielillä:
1. **Englanti:** Let the lynx live.
2. **Ranska:** Laissez le lynx vivre.
3. **Espanja:** Deja vivir al lince.
4. **Saksa:** Lass den Luchs leben.
5. **Italia:** Lascia vivere la lince.
6. **Ruotsi:** Låt lodjuret leva.
7. **Suomi:** Antakaa ilveksen elää.
Toivottavasti näillä lauseilla voit välittää viestisi eri kieliryhmille ympäri Eurooppaa!
Tänään tämä lause raikui hienosti Luontoliiton Susiryhmän ”Anna ilveksen elää!” -mielenosoituksessa, ks. Kuva.
Kiitos. Ilves on myös kulttuurihistoriallisesti merkittävä Suomelle kansallisella tasolla. Meidän kaikkien suomalaisten tulee varjella ja suojella ilveksiä!
Ilvesten trofeemetsästäjät eivät ymmärrä suomslaisuutta. He ovat omaksuneet kolonialistisen suhteen luontoon jonkinlaisessa trumppilaisessa herätyksessä.
Ilmoita asiaton viesti
Minkälainen on ilveksen trofee?
Ilmoita asiaton viesti
Isokokoisen kissan nahka jossain keittiön lattialla tai olohuoneen seinällä. Ilmentää hetken aikaa kuinka urhea ampuja oli petoa vastaan. Vaan totuus löytyy kun jälkipolvi ei oikeasti löydä sille merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Sini oletko ihan varma tuosta trumppilaisesta herätyksestä. Kaikilla luontokappaleilla on jossain määrin egoistinen käsitys ympäristöstään. Kolonalistinen jopa. Trump on vain yksi luonto olio muiden joukossa ja ei pärjää esim. ilvekselle
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä, nuo ressukat eivät vielekään tahdo taipua meidän järjestykseen. Ja kivat siita. Piruvieköön annetaan niitten olla ja tehdä just sitä mitä ne ovat jo ikiajat tehneet.
Luonto hoitaa tehtävänsä ihan oikeasti. Todellista typeryyttä on väittää, että joku petoeläin olisi uhka. Ei ne sitä ole. Joku lankun päässä istuva susi sai paljon postauksia somessa. Itte se varmaan ajatteli, että koska tää liikenne helppaa ja pääsis taas jolkkaamaan.
Ilves syököön peurojaan menee tavara ainakin sellaiseen suuhun, joka sitä tarttee ekaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Brusi on kolmekertaa viisaampi kuin kukaan muu. Hänen elämäänsä ohjaa Tapiola ry.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedä tosta viisaudesta. Eikä mun elämää kukaan ohjaa, enää. Sanavalmis tottakait ja se on toki ongelma monille. Ilveksistä tykkään toki, luonnossa niin kuin muistakin elukoista.
Pitäis varmaan jo lähteä sinne keniaan testaamaan villien, nukkuvien urosleijonien pallien kestävyyttä. Hiipiä ihan lähelle, ai jee siiinä olisi vanhalle miehelle hiukan harjoiteltavaa…….
Ilmoita asiaton viesti
Minun metsässäni asuu ilveksiä, Käyn siellä ahkeraan mutta koskaan en ole onnistunut näkemään vilaustakaan, keväällä kuuluu niiden huutoja (jotka ovat aika karmivia) ja talvella hangella jälkiä ja jätöksiä. Metsästysseuralle olen antanut luvan hirvien ja peurojen metsästämiseen, en ilvesten.
Täälläpäin ”jokainen” tuntee ”jonkun” jonka kissan ilves on vienyt ihan ikkunalaudalta. Samoin täällä on porukkaa, joka uhoaa kostoa ja jos tähtäimeen saa niin nirri pois. Oikeasti mitään haittaa ei ilveksistä ole.
Täysin tuomittavaa, että näille keksitään syitä kaatolupiin tyyliin ”yhteisön sisäinen dynamiikka” tai ”kannansäätely”, joita ei laki tai suojelumääräys poikkeuksena tunne.
Ilmoita asiaton viesti
”… koskaan en ole onnistunut näkemään vilaustakaan…”
– Vielä pari kuukautta sitten jouduin toteamaan saman, mutta sitten tärppäsi. Syksyisenä myöhäisiltana tiellä nro 4063 Torsanpään ja Pohja-Lankilan välillä autoni editse oikealta vasemmalle juoksi vaalea eläin, joka oli pitkäjalkainen, korkeuteensa nähden lyhyt, ja jonka häntää en havainnut lainkaan. Kooltaan se vastasi keskikokoista koiraa. Eläin ei vilkaissutkaan minuun, eikä se näyttänyt välittävän mitään auton ajovaloista. Kun se oli siirtymässä pientareen puolelle, ehdin kiinnittää huomioni sen lyhytkuonoiseen, aivan kotikissamaiseen pään profiiliin. Ilves!
Juttua on pakko jatkaa, joten: osa II.
Ehkä pari viikkoa myöhemmin samaisella tieosuudella varhain aamulla tiekaiteen alta juoksi autoni keulaa päin kovaa vauhtia vaalea eläin. Kuului aikamoinen kopsahdus, kun otus tuli vieläpä ”vastapalloon” etuviistosta. Ensimmäinen ajatukseni: ”Nyt mie saatana tapoin sen ilveksen!” Käänsin auton seuraavassa tieliittymässä, ja ajelin hitaasti tapahtumapaikalle. Kaistalla lojui jäniksen raato, joka oli vieläpä hajonnut muutamaan erilliseen osaan. Pupukolareitakin on kenkku ajaa, mutta helpotuin: lynx elää, ilves lives!
Ilmoita asiaton viesti