Ilves pitää peurakannan kurissa

Viime syksynä kohistiin ilveksen kaatoluvista, ja kuinka moni meistä yritti silloin varoittaa: ”Tämä ei tule päättymään hyvin.” Nyt näemme seuraukset omin silmin. Peuroja hortoilee teillä enemmän kuin koskaan ennen, ja jokainen meistä joutuu ajamaan silmät tarkkana – jopa nopeusrajoituksia hiljempaa – ettei vahingossa törmää näihin metsiemme loikkiviin hortoilijoihin. Kauhulla odotammekin, millaisia tilastoja on vielä luvassa, jos tämä pöljäily saa vielä jatkua.

Ilves on aina pitänyt huolen siitä, että peurat pysyvät kurissa, eikä niiden määrä pääse karkaamaan käsistä. Luonto on viisas, ja ilves petona keskeinen osa sen tasapainoa. Kun ilveksiä kaadetaan, seuraukset näkyvät — ja valitettavasti nyt maksamme Riistakeskuksen viimevuotisesta mielivallasta hintaa liikenteessä. Peurat eivät tunne liikennemerkkejä, ja ilman ilvestä niiden liikkuminen teillämme vain lisääntyy.

Ehkä nyt on hyvä hetki kysyä, kannattiko? Riistakeskus ja maa- ja metsätalousministeriö pelasivat vaarallista peliä mielivaltaisilla päätöksillään, ja nyt me tavalliset ihmiset saamme kärsiä seuraukset lisääntyneinä riistakolareina. Toivoisi, että tämä olisi herätys meille kaikille. Ilves ei ole vain Suomen metsän todellinen kuningas—se on myös meidän turvallisuutemme takaaja. Kun ilves voi hyvin, mekin voimme hyvin.

Onkin aika ottaa opiksi menneestä ja ryhtyä monilukuisemmin vastustamaan päätöksiä, jotka vaarantavat luonnon tasapainon ja meidän turvallisuutemme. Nyt olisi viisasta kuunnella niitä, jotka sanovat: ”Mitäs mää sanoin?”—ja toimia kaukokatseisesti:

Lähteet:

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu