Kunnia meni, mutta maine senkun kasvaa
Olenpahan tässä istunut ja uutisia lueskellessani miettinyt, kuinka kiitollinen olen siitä, että Suomi on juuri Suomi. Maa, jossa demokratia ei ole vain kaunis sana vaalijulisteissa, vaan se näkyy ja tuntuu – niin arjessa kuin juhlassakin. Täällä meillä kaikki, siis ihan kaikki, joutuvat pysymään ruodussa. Eikä se koske vain tavallista kansaa, vaan myös niitä, jotka ovat astuneet päättävien saappaiden poluille.
Otetaanpa esimerkiksi tapaus, joka herätti laajaa keskustelua ja vahvisti sen, kuinka tiukassa yhteiskuntamme kollektiivinen moraali pitää. Entinen pääministeri Sanna Marin joutui usein valokeilaan paitsi nuoruudestaan ja kokemattomuudestaan myös päätöksistään ja johtamistyylistään. Julkisuudessa levisi laajalti käsitys, että hän ei ollut aina omimmillaan johtajan roolissa, ja hänen toimintansa sai monet kyseenalaistamaan hänen soveltuvuutensa tehtävään. Kritiikki kohdistui muun muassa siihen, että hänen johtamistapansa koettiin ajoittain epävakaaksi ja tilanteisiin sopimattomaksi.
Mutta mikä tekee tästä kaikesta niin kutkuttavan hienoa, on se, että tämä on demokratian todellinen voimannäyttö. Me olemme se voima, joka pitää päättäjämme kurissa ja nuhteessa. Täällä ei yksikään kansanedustaja tai ministeri kulje selkä suorassa niin, ettei tuntisi niskassaan kansan katseen. Ja siinäpä vasta terveellinen tilanne. Se muistuttaa heitä siitä, että ei täällä kikkailu auta – täällä tehdään asiat niin kuin pitää, tai muuten tulee palautetta, niin äidiltä kuin mummoltakin. Ja heiltä sitä hempeintä laatua.
Ja sitten kun ne suuret ja mahtavat kompuroivat, mitä me teemme? Me nauramme, keskustelemme, olemme hetken ajan yhtä, kansakuntana, joka ottaa asioihin kantaa. Meillä on sananvapaus, ja me käytämme sitä jokaisessa kahvipöydässä, nakkikioskijonossa ja nettikeskustelussa. Mutta tiedättekö, mikä on parasta? Me annamme anteeksi. Ainakin useimmiten. Sillä, vaikka kunnia saattaisi hetkeksi horjua, poliitikon maine vain kasvaa. Niistä kaikista pikku mokista ja isommista harha-askelista kertyy tarinoita, joita kerrotaan vielä vuosien päästä. Se on kuin kansallinen saippuaooppera, jota seuraamme innolla, jakso jaksolta.
Loppujen lopuksi olen äärettömän kiitollinen siitä, että Suomi on juuri tällainen maa. Maa, jossa kollektiivinen ryhmäkuri ja moraali pitävät huolen, että päättäjät pysyvät tiukasti ruodussa, ja me tavalliset kansalaiset saamme nautiskella siitä spektaakkelista, joka syntyy, kun joku erehtyy. Olkaamme ylpeitä tästä demokraattisesta valvontakoneistosta, joka pitää päämme kylmänä ja sydämemme lämpiminä. Ja muistakaamme: kunnia saattaa mennä, mutta maine senkun kasvaa – varsinkin Suomessa.
Kiitos, Suomi, että jaksat pitää omasi ruodussa ja huolehdit, ettei täällä kenellekään nouse hattuun sen enempää valta kuin mainekaan. Niin se vaan menee meillä, täällä Pohjolan perukoilla.
🙏🇫🇮
Lähteet:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1867c8d7-8891-4c21-bfe9-91f2f725375e
https://www.hs.fi/feature/art-2000010567439.html
Kommentit (0)