Nykyajan Hannu ja Kerttu:
Tarina Minister Rydman -noidasta
Olipa kerran kaukaisessa maassa pieni metsäkylä, jossa ilma oli raikas ja puut kasvoivat naavaa. Kylässä asuivat Hannu ja Kerttu. Kyläläiset olivat huolissaan, sillä metsässä asui paha noita nimeltä Minister Rydman. Hän syytti mediaa valehtelusta (1) ja houkutteli lapsia luokseen lupaamalla makeisia ja ihmeellisiä leikkejä, mutta hänen sydämensä oli täynnä pahuutta ja rasismia (2-5).
Minister Rydman oli lapsenkasvoinen ja sen avulla taitava piilottamaan todellisen luonteensa. Hän lähetti kuitenkin viestejä, joissa hän kutsui somaleja rikkaruohoiksi ja pilkkasi muita etnisiä ryhmiä. Noita käytti loukkaavaa kieltä ja jakoi rasistisia lauluja, mutta yritti samalla houkutella kylän asukkaita taloonsa houkuttelevilla lupauksilla. Kun hän jäi rysän päältä kiinni, hän syytti aina kaikesta mediaa.
Kyläläiset olivat kauhuissaan, kun Helsingin Sanomat paljasti noidan ilkeät viestit. He muistivat vanhan tarinan piparkakkutalosta, joka romahti pian sen jälkeen, kun se oli kuvattu (6). Tämä tarina oli varoitus: Jos noidan pahuus saisi jatkua, koko kylä voisi romahtaa kuin piparkakkueduskunta.
Kylän päämies (eräänlainen suursmurffi) Orpo vaati kaikkia ministereitä ottamaan etäisyyttä noidan kaltaiseen käytökseen ja ilmoitti nollatoleranssin rasismille. Lopulta kylän neuvosto kokoontui pohtimaan, mitä tehdä. He tiesivät, että jotain oli tehtävä ennen kuin oli liian myöhäistä. ”Näin ei voi enää jatkua. Minister alias noita Rydman edesottamuksineen vie jatkuvasti kaiken palstatilan muilta tärkeiltä yhteiskunnallisilta kysymyksiltä. Eikä loppua näy.”
Neuvosto päättikin lopulta järjestää välikysymysäänestyksen, jossa kaikki kyläläiset saisivat äänestää Minister Rydman -noidan luottamuksesta. Äänestyspäivä koitti, ja kyläläiset tulivat sankoin joukoin antamaan äänensä. Tulokset olivat selvät: Minister Rydman -noita sai epäluottamuslauseen, ja hänen aikansa ministerinä oli tullut päätökseen.
Ja niin entinen ministeri, nykyinen pelkkä noita, lähti pois ministeriaitiosta naama tulipunaiseksi lehahtaneena ja hankki itselleen kastraation voidakseen elää jatkossa nuhteettomasti ja yhteiskuntakelpoisesti. Hän otti opikseen ja otatti itselleen tatuoinnin: ”No more racism, no more nazism.” Hänen paikalleen valittiin lopulta nuhteeton ja säädyllisesti käyttäytyvä elinkeinoministeri.
Kylä kukoisti, ja Hannu ja Kerttu kasvoivat onnellisina ja turvassa elämänsä loppuun asti.
Sen pituinen se. Nimittäin Minister Rydmanin ministeriura. Sillä: Tämä on tarina toimivasta demokratiasta.
Onko Suomi vielä sellainen?🇫🇮
Lähteet:
3)
Kommentit (0)