Oliko Suomessa vielä joku, jolta…

…hallitus ei ole jo leikannut – tai halua leikata?

Niks-naks-niks-naks-niks-naks….✂️

Suomen hallitus on toteuttanut laajoja leikkauksia, jotka ovat kohdistuneet moniin yhteiskunnan peruspilareihin.

• Sosiaaliturvaa on supistettu
• Koulutuksen rahoitusta leikattu
• Terveydenhuollon resursseja kavennettu

Terveydenhuollon systemaattinen alasajo voi johtaa esimerkiksi kiireellisten hoitojen viivästymiseen ja jopa kuolemantapauksiin

Myös:

• eläkeläiset
• lapsiperheet ja
• hevosurheilu ovat joutuneet säästötoimenpiteiden kohteiksi

Eivätkä järjestötkään ole hallituksen saksilta säästyneet ✂️

Nämä toimenpiteet ovat herättäneet huolta yhteiskunnan eri ryhmissä, ja niiden vaikutuksia on käsitelty laajasti eri medioissa.

Orpon hallituksen Saksikäsi-Edwardmainen leikkauspolitiikka herättää huolta siitä, mitä jää jäljelle, jos kaikki keskeiset julkiset palvelut ja tukiverkostot saksitaan minimiin. Onko yhteiskunta valmis kantamaan vastuun siitä, että leikkaukset johtavat konkreettisiin ihmishenkien menetyksiin? Missä kohtaa rajan kuuluu tulla vastaan, kun leikkausten vaikutukset alkavat näkyä yhä laajemmin kansalaisten arjessa ja hyvinvoinnissa?

On selvää, että jatkuva säästäminen ei voi jatkua loputtomiin ilman, että sen seuraukset alkavat vaarantaa koko yhteiskunnan toimivuutta. Lapsikin sen tietää…

Jatkuva säästäminen johtaa lopulta siihen, että säästöpossu halkeaa

Mitä tapahtuu, jos tämän mielivaltaisen kurjistamisen annetaan jatkua? Kuinka moni on valmis katsomaan, kun 2030-luvun Suomi on rapistunut entisestä hyvinvointivaltiosta kurjuuden ja epätoivon symboliksi? Kuvittele maa, jossa ei enää ole urheilijoita lähettää olympialaisiin, sillä liikuntakasvatus on kuihtunut leikkauksiin ja urheiluseurat ajettu konkurssiin. Näe mielessäsi suomenhevonen, tuo sotiemme kansallissankari, sukupuuttoon kuolleena luurankona Eläinmuseossa, sillä hevostalouden tuet ovat kadonneet ja harrastajat luopuneet toivosta, kun ratsastamiseen ei ole enää varaa.

Kuule leikkausjonoihin kuolleiden vanhusten ja sairaiden hiljainen valitus painajaisissasi, kun terveydenhuolto on ajettu polvilleen. Työttömät, jotka ennen olivat ylpeitä ammattimiehiä ja -naisia, kerjäävät kadunkulmissa. Kansa, joka kerran oli yksi maailman koulutetuimmista, on yhtä sivistymätön kuin Jukolan veljekset, kamppaillen kuitenkin Rajamäen rykmentin sijaan ajan hengen mukaisesti gangstereina kaduilla aitoon Ruotsin malliin. Bäng bäng: Pyssy pyörii niin hurjana, ettei meinaa kädessä pysyä. Nopeat syövät hitaat, eikä kaduilla tunneta sanaa #empatia.

YLE, entinen riippumaton media, toistaa valtaapitävien propagandaa kritiikittömästi 

”DEI-tyyliin paketoituna” – kuinkas muutenkaan – ja ilmastonmuutos on tappanut metsät pystyyn, jättäen jälkeensä vain synkät soistuneet alueet, missä tuhansien järvien maa on enää vain muisto entisestä kauneudestaan. Raakuista nyt puhumattakaan.

Onko tämä se Suomi, joka vielä voi ylpeillä olevansa maailman onnellisin maa? Olisiko kansan jo aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja vaatia hallitukselta parempaa:

Kiristää hallituksen vyötä sen sijaan, että se jatkuvasti kiristää kansan jo ennestään kireällä olevaa vyötä?

Todellakin olisi.