Sofia Virta tarjoaa piristävää retoriikkaa politiikan tasapaksuun syksyyn

Syksyn politiikan kentällä on havaittavissa kaivattua tuulahdusta, kun Vihreiden pirteä puheenjohtaja Sofia Virta tuo raikkaan tuulen politiikan vanhojen kabinettilöyhkien sekaan. Virran sanankäyttö on kuin elävä esimerkki siitä, miten poliittinen puhe voi olla merkityksellistä, napakkaa ja vetoavaa—ilman, että se hukkuu monimutkaisiin sanankäänteisiin tai jää epäselväksi.

Suomen poliittista retoriikkaa on pitkään hallinnut niin sanottu ”niinistöläinen” jargon, jossa turpa rullalla ja kieli keskellä suuta päästetään suusta juuri sellaisia virkkeitä, jotka eivät tarkoita mitään ja joissa sivulauseet kumoavat päälauseet. Tämä tyyli on ajanut poliittisen keskustelun umpikujaan, jossa kukaan ei oikein osaa sanoa, mitä mieltä kukin poliitikko oikeastaan on, saati mitä hän haluaa ja mihin tähtää. Näissä asetelmissa toimittajat ovat saaneet työnsä ohessa myös tulkkien roolin, mutta viikkojenkaan pyörittelyn jälkeen moni meistä jää edelleen pohtimaan, mitä ihmettä poliitikko oikeastaan tarkoitti.

Sofia Virran saapuminen näyttämölle on ollut kuin huippunäyttelijän astuminen estradille rivinäyttelijöiden keskelle. Hänen puheensa ovat selkeitä, suoria ja merkityksellisiä—juuri sitä, mitä politiikkaan on kaivattu. Virta ei sorru vanhan koulukunnan tapaan puhua ympäripyöreästi, vaan hän tuo mukanaan uudenlaista rohkeutta ja aitoutta, joka tempaisee mukaansa varmuudella niin kansan syvät rivit kuin poliittiset tarkkailijatkin.

Olisi perin kummallista, jos emme tällaisessa sanan- ja lehdistönvapauden mallimaassa vihdoin pääsisi eroon politiikan perinteisestä mitäänsanomattomuudesta ja kummallisesta, huonosti artikuloidusta turpakarvoihin mumisemisesta. Kansalaiset ansaitsevat tietää, mitä heidän valitsemansa edustajat oikeasti ajattelevat ja mihin he tähtäävät. Sofia Virta näyttää meille, että poliittinen retoriikka voi olla muutakin kuin väsyttävää jargonia—se voi olla piristävää, rehellistä ja suorasukaista, ilman että se menettää painoarvoaan tai merkitystään.

Tämä uusi, eloisa ja vetoava tapa viestiä on juuri sitä, mitä politiikka tarvitsee näinä aikoina. Kysymys kuuluu: Miksi kaikki eivät voisi puhua näin? Virran tapa tuoda ajatuksensa esiin on kuin raikas syyssade kuivan ja tasapaksun politiikan kentälle—se puhdistaa, virkistää ja antaa toivoa siitä, että politiikassa on edelleen tilaa selkeälle, rohkealle ja suoraselkäiselle viestinnälle.

Tykkäsin ja ehdottomasti jatkoon!✌🏼