Suomen saldo: Nolla mitalia ja Merjan kuitit

No, niin siinä sitten kävi. Suomi palasi olympialaisista kotiin perinteikkäästi, mutta tällä kertaa ihan omalla, ennätyksellisen kevyellä tyylillään: Mitalisaldo näytti pyöreää nollaa. Kyllä siinä sai jo muutama polvi vannoutuneita penkkiurheilijoita pyyhkiä silmäkulmiaan, kun kultaa ei herunut edes eukon kannossa. Mutta eihän se suomalainen periksi anna, jos ei muuta, niin ainakin hymähdetään itselle ja kerätään tuosta fiaskosta talteen ne mustimman huumorin murut.

Vaan eipä siinä ollut vielä kaikki. Eipä suinkaan! Eihän huonoon suoritukseen riitä pelkkä mitaliton kotiinpaluu, vaan siihen pitää kylkeen saada pieni skandaali. Ylen toimitusjohtaja Merja puolestaan veti olympialaisissa niin sanotusti ”varman päälle”. Kun mitalikaappia ei ollut kukaan täyttämässä, niin ei nyt sentään annettu kaikkien olla yhtä epäonnisia. Matkakuiteissa lienee nähtävillä veronmaksajien kunniakas panos kisamatkan viihtyvyyteen: Luottokortti lauloi varmaankin sellaista säveltä, että olisi kuvitellut Merjan olevan vähintään sprinttisuosikki siinä missä suomalaiset urheilijat olivat lähinnä huvittuneita turisteja. Ei se aurinko tunnu Merjalle riittävän, kyllä ympärillä täytyy sentään olla aitoa kisakatsomon tunnelmaa!

Mutta missä meni pieleen? No, jos nyt katsotaan Suomen panosta olympialaisiin, niin voisi kysyä, onko meidän urheilussa aikoihin ollut muita tavoitteita kuin osallistua. Perinteet on kunniassa, mutta jos nykyisellä asenteella jatketaan, kohta kansan urheilusuosikki on mölkky ja sääskien tappaminen. Suomalainen urheilupolitiikka on nykyään vinoutunutta: Mitalien perään ei haikailla, vaan enemmän ehkä ihmetellään, miten ylipäänsä kisoihin päästiin. Eikä siinä sivussa nyt Venäjää ainakaan käydä moralisoimaan. Tietenkään. Jotenkin vaikuttaa siltä, että into urheiluun on vaihtunut lähinnä intoon matkustaa ja nauttia kisakaupungin palveluista – tietysti muiden rahoilla. Pettymystä ja kyyneliä ei peitellä. Ja niitä nyt todella nähtiinkin. Muodossa jos toisessa.

Entäs sitten tulevaisuus? No, jos aiotaan parantaa, voisi olla syytä aloittaa urheilijoiden tukemisesta ja valmennuksesta. Ehkä se veronmaksajien raha voisi joskus valua oikeasti urheilijoille, eikä pelkästään kulukorvausten kautta takaisin edustuskansan taskuihin. Ja jos vielä vähän kuntoa saataisiin kohotettua, niin voisivat Suomen urheilijat ehkä ensi kerralla edes kävellä päämäärätietoisemmin mitalipallia kohti, vaikka eivät sinne pääsisikään.

Kaiken kaikkiaan, jos ei muuta, niin Merjan kuitit ainakin muistuttavat, että aina voi yrittää nauttia matkasta, vaikka se määränpää olisikin pettymys. Tai sitten on vain parempi, ettei meikäläiset lähde enää lainkaan kisoihin; säästyy rahaa ja hermoja, ja voihan sen mitalikahvin juoda kotisohvallakin. Tämä oli kuitenkin sellainen olympialainen Suomi-sirkus, että sitä riittää pureskeltavaksi vielä pitkään. Yksi asia on varma: Ensi kerralla pitää meidän suomalaisten jollain tapaa löytää se kadonnut sisumme – tai vähintään etsiä se luottokortti, jolla maksaa kulut ilman että päädytään otsikoihin.

Ei mulla muuta.

Mietaan mietteet: https://www.is.fi/urheilu/art-2000010620979.html

Vapaavuori kisamenestyksestä: https://www.iltalehti.fi/pariisin-olympialaiset-2024/a/e49d1274-0770-4347-9491-8e48915600e7

Merja Ylä-Anttilan oma kisakunto: https://www.ksml.fi/paakirjoitus-mielipide/7343924

Muiden mietteet Merjan matkasta: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jarmonahkamaki/kuuluuko-yleisradion-toimitusjohtajan-tyon-kuvaan-matka-pariisin-olympialaisiin-verorahoilla/