Aprillia ja vastasyntyneelle kuravettä päälle
Uusi äitiyslaki tuli voimaan 1.4.2019. Äitiyslailla matkitaan aiempaa isyyslainsäädäntöä, vaikka isyyden tunnustamis- ja vahvistamislainsäädäntö ei äitiyteen sovellu.
Isyyslainsäädäntömme on lähtenyt siitä, että lapselle, jolla ei ole isää, vahvistetaan isä. Isyys on pyritty varmistamaan siten, että isäksi vahvistetaan se, joka oikeasti on lapsen isä. Avioliitto on luonut olettaman isyydestä, mutta laissa on mekanismit isyyden kumoamiseksi tilanteessa, jossa isäksi on vahvistettu väärä henkilö.
Nyt äitiyslailla lapselle, jolla jo on äiti, vahvistetaan toinen äiti. Jokainen tietää, että tämä toinen äiti ei oikeasti ole lapsen äiti, mutta silti hänet vahvistetaan äidiksi. Se, että sateenkaariväen miellyttämisen halusta on luotu tällaista lainsäädäntöä, ei ole ajallemme kunniaksi. Olemme mukana näytelmässä, josta kaikki osapuolet tietävät sekä näyttämöllä että katsomossa, että kyse on teeskentelystä.
Lasten yleissopimuksessa Suomi on sitoutunut takaamaan jokaiselle lapselle oikeuden vanhempiinsa, oikeuden tuntea heidät ja olla heidän kasvatettavanaan. Tämän Suomi on pyrkinyt takaamaan isyyslain avulla, jotta jokaiselle vastasyntyneelle saataisiin vahvistettua oikea isä. Nyt Suomi on, vastoin kansainvälisiä sitoumuksiaan, vienyt lesboparin lapselta oikeuden vanhempiinsa, samoin kuin siltä lapselta, jonka yksinäiselle äidille yhteiskunta tarjoaa lapsettomuushoitoa.
Meillä oli ja on lainsäädäntö olemassa tilanteeseen, jossa joku haluaa adoptoida lapsen. Siinäkään ei adoptiovanhempia vahvisteta lapsen äidiksi tai isäksi, vaan adoptiovanhemmiksi. Tämän olisi olettanut riittäneen myös lesbopareille.
Lopuksi sille kommentoijalle, joka sanoo kysyy ”keneltä se on pois, jos lapsella on kaksi äitiä”. Kysyn vastakysymyksen: keneltä se on pois jos lapsella on kaksi vasenta jalkaa, sen sijaan, että hänellä olisi oikea ja vasen jalka. Kuten kysyjälläkin todennäköisesti on.
Jos laki ei miellytä niin ei kun kansalaisaloite pystyyn. En pidätä hengitystäni lakimuutosta odotellessa.
Kuten sanoin jossain keskustelussa silloin kun asia oli ajankohtainen: ennen toisesta äidistä tuli virallinen vanhempi muutaman kuukauden — puolen vuoden päästä, uuden lain myötä hänestä tulee virallinen vanhempi hetikohta lapsen syntymän jälkeen. Lisäksi enää ei tarvita hölmöä adoptiomenettelyä, onhan muksu joka tapauksessa siinä ainoassa perheessä joka hänellä on. Mikä vanhassa systeemissä oli paremmin?
(Eikö toinen jalka joka tapauksessa ole toisen oikealla puolella? 🤔)
Ilmoita asiaton viesti
Kummia väittämiä asianajajaliiton jäseneltä. Onkohan liittonne samaa mieltä kun sen yksi pääperiaatteista sanoo näin: Suomalainen yhteiskunta tunnustaa laajasti asianajajakunnan roolin oikeusolojen kehittäjänä. Asianajajaliitto on tunnettu ennen kaikkea lakisääteisiä tehtäviä hoitavana julkisoikeudellisena toimijana sekä perus- ja ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Epäilen ettei asianajajaliitolla ole samaa näkemystä että Suomen tasavallan lainsäädäntö on ”näytelmä”. Koska en tiedä täytyypä kysyä huomenna.
Ilmoittaako asianajaja Laura Korpinen, mahdolliselle asiakkaaksi hakeutuvalle lesboparille, ettei hän voi toimia heidän apuna, koska hänen henkilökohtainen vakaumuksensa mukaan he eivät voi olla vanhempia, eikä hän näin ollen voi tarjota heille korkealaatuista ja luotettavaa oikeudellista palvelua?
Ilmoita asiaton viesti
Kysymys on biologiasta, lapsella on vain yksi isä ja äiti.
Joten laki vahvistaa olemattomia.
Jos vanhemmiksi haluaa toinen ei biologinen äiti, niin adoptio on ainoa oikea tapaa.
Ilmoita asiaton viesti
”adoptio on ainoa oikea tapaa”
Mikä siitä tekee paremman? Sekö että se kestää kauemmin? Lopputulos on täsmälleen sama.
Ilmoita asiaton viesti
Jos ei ole lapsen biologinen vanhempi ja haluu olla lapselle vanhempi, niin adoptio on oikea tapa myöntää vanhemmuus sellaiselle joka ei ole biologinen vanhempi.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä tekee siitä ”oikeamman” äitiyslain mekanismiin verrattuna? Jankkasit samaa uudelleen ja jätit vastaamatta esitettyyn kysymykseen.
Adoptio on byrokratialtaan verrattoman paljon raskaampi prosessi, täysin tarpeettomasti tällaisessa ilmiselvässä tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Adoptio on tarkoitettu vanhemmille, jotka ei ole biologisia vanhempia.
Miten tämä nyt niin vaikea ymmärtää?
Ilmoita asiaton viesti
Äitiyslaki taas on tarkoitettu hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneelle avioliitossa olevan naisparin lapselle. Eikö se ole ihan yhtä helppo ymmärtää?
On tarpeetonta kuluttaa yhteiskunnan resursseja byrokratian raskaita rattaita pyörittämällä sellaisessa asiassa, joka on luonteeltaan selkeä ja yksiselitteinen. Adoptioprosessi on kaikkien osapuolten kannalta raskas.
Ja… adoptio on ihan oikeasti tarkoitettu lapsille, jotka tarvitsevat vanhempia. Näissä asioissa kyse on lapsen oikeuksista, edusta ja hyvinvoinnista. Lapsilähtöisyydestä.
Ilmoita asiaton viesti
Noin se on. Mr. Majuri totesi tuon kaiken Suomen puolesta jo vuonna 2009, jolloin minäkin siitä kirjoitin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä riippuu siitä, mitä tässä halutaan ajatella, ja mitä lapselle halutaan viime kädessä väittää: että hänellä on kaksi biologista äitiä (mikä ei liene tosiasia), vai että hänellä on kaksi huoltajaa jotka ovat molemmat naisia, ja siksi ”äitejä”?
Jos ja kun jälkimmäinen näistä on se mitä tässä ajatellaan ja väitetään, siinä tapauksessa blogi on varsin aiheetonta purnaamista.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti vaikuttaa tulkinneen asiaa tarkoitushakuisesti tai ymmärtäneen sen väärin.
“Lasten yleissopimuksella” blogisti tarkoittanee vuoden 1989 YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista, eli lapsen oikeuksien sopimusta. Kyseisessä sopimuksessa ei mainita sanallakaan “äitiä ja isää” eikä etenkään “biologista äitiä ja isää”, vaan puhutaan vain “vanhemmista” – siksi, että vanhemmuuden muotoja on monenlaisia ja vanhemmuus ymmärretään eri kulttuureissa eri tavalla ja ettei ketään lasta asetettaisi eriarvoiseen asemaan vanhempiensa tai perhemuotonsa perusteella (ks. esim. sopimuksen 2 artiklan 1 kohta sekä 5 artikla). Ellei blogisti usko allekirjoittanutta, blogisti voi kysyä asiaa vaikkapa Suomen Unicefista.
Myöskään lapsen oikeuksien sopimusta edeltäneessä vuoden 1959 lapsen oikeuksien julistuksessa ei puhuta “äidistä ja isästä” ja “äitikin” mainitaan vain kaksi kertaa.
Äitiyslaki takaa lapselle yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti “syntymästään lähtien” oikeuden “tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan”, ja tämän oikeuden äitiyslain vastustajat, blogisti mukaan lukien, haluavat lapselta evätä.
Taannoin blogisti lisäksi pahoitteli, että al-Holin leiriltä Syyriasta tuodaan pois kaksi suomalaista orpolasta. Siinäkin blogistin näkemys on lapsen oikeuksien sopimuksen ja etenkin sen 22 artiklan 2 kohdan vastainen.
Tämän blogin kaltaisia kirjoituksia ei Puheenvuorossa olekaan nähty aikoihin. Näillä samoilla argumenteillahan Aito avioliitto -yhdistys yritti aikoinaan vastustaa äitiyslakia, vähän samaan tapaan kuin se vastusti tasa-arvoista avioliittolakia sanomalla, että ”homoilla on tasa-arvoinen oikeus mennä naimisiin kenen tahansa naisen ja lesboilla kenen tahansa miehen kanssa”. On valitettavaa huomata, että tällaista retoriikkaa käytetään edelleen, mutta tärkeintä onkin, että äitiyslaki on jo olemassa.
Mainittakoon nyt vielä allekirjoittaneen henkilökohtaisena mielipiteenä, että plussaa toki on, jos lapsi saa tuntea myös biologisen isänsä tai äitinsä. Mutta sitä ei siis millään muodoin edellytetä lapsen oikeuksien sopimuksessa.
Lapsen oikeuksien sopimuksen teksti: https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1991/19910060/19910060_2#idp447028352
Lapsen oikeuksien julistuksen teksti: https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-julistus/ .
Ilmoita asiaton viesti
Jos sekä biologinen, että tämä toinen vahvistetaan äidiksi, niin kerrotaanko edes lapselle kumpi on oikea, vai onko sillä mitään väliä kellekään?
Ja jos tulee ero, niin ovatko molemmat ”samalla viivalla” lapsen ”omistamisen” suhteen?
Ilmoita asiaton viesti
Jossakin vaiheessa lasta alkavat kiinnostaa nämä lisääntymisasiat ja tietoakin on saatavilla monista lähteistä, jos ei muualta, niin ainakin kavereilta. Mitä vastataan, kun lapsi kysyy, että kumpi teistä on minut synnyttänyt ja kuka minut on siittänyt? Kiertelevistä vastauksista voi seurata elinikäinen trauma ja ahdistus.
Ilmoita asiaton viesti
”ovatko molemmat ’samalla viivalla’ lapsen ’omistamisen’ suhteen?”
Lapsen ”omistamista” on yleensä meilläpäin tapana nimittää vanhemmuudeksi. Ja joo, ovat. Sehän on siinä vähän niin kuin se pointti.
Perheet tietysti itse päättävät mitä kertovat muksuilleen ja kuinka. Samalla tavalla kuin heterovanhemmat päättävät kerrotaanko lapselle, kuka on isä ja kuka oikea isä.
”Mitä vastataan, kun lapsi kysyy, että kumpi teistä on minut synnyttänyt ja kuka minut on siittänyt?”
Järkevät vanhemmat tietenkin vastaavat rehellisesti tällaisiin kysymyksiin.
Ilmoita asiaton viesti