Olin vihapuheen uhri

Yllätyksekseni olen Valtioneuvoston selvityksen mukaan yksi kuudestakymmenestä eniten twitter-vihapuheen kohteena kevään 2019 vaalien alla olleista henkilöistä https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161812/57_19_Viha%20vallassa_Vihapuheen%20vaikutukset%20_Netti.pdf (sivu 83)

Minulla ei ole tietoa mikä saamani twitter-palaute on täyttänyt tutkijoiden mielestä ”vihapuheen” määritelmän. Kuitenkin jotain sellaista, joka tutkijoiden mielestä on ”vihapuhetta”.

Olen siis todistetusti ja tutkitusti vihapuheen uhri. Paitsi että todellisuudessa en ole.

Itselleni on ollut enemmän tai vähemmän yhdentekevää miten twiittejäni on kommentoitu. Toki on mukavaa, jos tykätään. Jos taas alatyylistä kommentointia on ollut, on kommentoija nolannut vain itsensä.

Miksi ”twitter-vihapuhe” ei ole vaikuttanut minuun? Koska on helppo olla oikeassa.

Kun on oikeassa, voin olankohautuksella sivuuttaa muiden kommenttien hölmöyden. Vastapuolelle ei jää jäljelle kuin yritys käydä kiinni henkilöön silloin kun asia-argumentit ovat lopussa. Jos taas joku kommentoi alatyylisestikin, mutta asiasta, olen riittävän aikuinen ja normaalilla itsetunnolla varustettu, että pystyn olemaan kiitollinen uudesta tiedosta ja mahdollisuudesta tarkistaa kantojani.

Valtioneuvoston selvitys paljastaa vihapuhekonseptin onttouden. Väärässä oleva ei kestä arvostelua, ei kestä asioista huomauttamista, eikä kykene keskusteluun. Silloin ei jää jäljelle muuta kuin painaa blokkausnäppäintä, ja itkeä lainsäätäjää apuun vaimentamaan muut jatkossa.

 

LauraKorpinen

Helsinkiläinen asianajaja, varatuomari, yrittäjä (PS)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu