Vihreiden kaupunki on betoninharmaa

Helsinkiläisiä on suututtanut lähiluonnon tuhoutuminen rakentamisen tieltä, mikä on johtanut Vihreiden suureen suosioon kuntavaaleissa.

Samaan aikaan Vihreiden Anni Sinnemäki on toiminut  apulaispormestarina kaavoituksesta vastaavalla Helsingin kaupunkiympäristötoimialalla, joka tuottaa tehokaavoja metsä-, ranta- ja kallioalueille.

Vihreä siirtymä näkyykin Helsingissä lähinnä siinä, että vehreys siirtyy pois betonin tieltä.

Kun valtuustossa äänestetään siitä, uhrataanko taas yksi lähimetsä tai kallio, Vihreät äänestävät yleensä yksimielisinä metsien ja kallioiden tuhoksi koituvien kaavojen puolesta.

Hyvä esimerkki saatiin tällä viikolla, vieläpä samana päivänä, kun Elokapina töhri ilmastohysteriassa Eduskuntataloa.

Me kaupunginvaltuutetut olimme saaneet runsaasti palautetta siitä, että Kumpulan kampuksen vieressä olevaa kallioista vaahterametsää ei pitäisi kaavoittaa rakentamiseen. Olin itse käynyt katsomassa metsää ennen kokousta ja huomasin kuinka hyvin se suojasi kampusaluetta Kustaa Vaasan tien liikenteeltä. Ennen valtuuston kokousta kaupungintalolle tuli Kumpula-Seura Ry tuomaan yli 4 000 nimen adressia vedoten sen puolesta, että vaahterametsä säästettäisiin rakentamiselta. Senaatintorilla oli metsän puolesta vieläpä mielenosoitus.

Kun kokouksessa tehtiin ehdotus kaavan palauttamisesta valmisteluun siten, että metsä säästettäisiin, oli helppo äänestää palautuksen puolesta. Meistä paikalle olleista seitsemästä perussuomalaisesta valtuutetusta kuusi äänesti palautuksen puolesta.

Vastaavasti vihreiden äänestyskäyttäytyminen oli hyvin mielenkiintoista. Vain kolme vihreää valtuutettua kahdeksastatoista äänesti sen puolesta, että kaava palautettaisiin valmisteluun.

Juhlapuheissa ollaan huolissaan luonnon monimuotoisuudesta, mutta kun päätöksenteon paikka koittaa, eivät vihreiden teot vastaa puheita.