Margariininapeilla ei terveysongelmia ratkaista
Henkilönä, jonka opintoihin sisältyy myös margariinin valmistus, ihmettelen sitä valtavaa työmäärää, jolla maamme ravitsemusviranomaiset yrittävät houkutella meitä sivelemään margariinia leivälle terveellisen pehmeän rasvan lähteenä.
Meille suositeltiin vuosikymmenet hydrausmenetelmällä valmistettua margariinia. Tutkimuksessa selvisi, että tämä sisälsi paljon sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavia synteettisiä transrasvahappoja. Kellään margariinin suosittelijalla ei ole ollut, eikä ole vieläkään, sellaista siviilirohkeutta, että myöntäisi, että tuli annettua vääriä neuvoja.
Margariinitehtaat siirtyivät vähin äänin katalyyttiseen vaihtoesteröintimenetelmään. Tässä tarvittiin palmuöljyä, jonka valmistaminen tuhoaa sademetsiä ja jonka kovettamisessa syntyy lisääntymisterveyttä haittaavia yhdisteitä sekä syöpää aiheuttavaa MCPD:tä.
Euroopan ruokaturvallisuusviranomaisten EFSA:n mukaan tämän päivän saanti saa olla korkeintaan 2 µg painokiloa kohti päivässä. Huom! Lapset: 1 gramma on miljoona mikrogrammaa.
Vaihtoesteröityjen margariinien pitkäaikaisen käytön terveysvaikutuksista ei ole tietoa. Monet tutkijat kehottavat välttämään tai rajoittamaan näiden käyttöä. On järkyttävää, että Suomessa on käynnissä radikaali ihmiskoe, jossa lapsille pakkosyötetään margariinia sillä tekosyyllä, että lapset saavat siitä pehmeää rasvaa muutaman gramman päivässä. Terveellisempiä pehmeän rasvan tarjontatapoja löytyy mielin määrin.
On meneillään jälleen se vuodenaika, jolloin tiedotusvälineissä annetaan ohjeita ylimääräisten omenien hävittämisestä. Tällainen laihempiakin vuosia nähnyt ei voi mitenkään ymmärtää, miksi ruokahävikin tekemisestä pitää antaa ohjeita ja sitten tuoda omenoita niinkin kaukaa kuin Etelä-Amerikasta.
Omenoista on varsin helppoa tehdä kotikonstein sosetta, joka säilyy hyvin pakastettuna. Tätä voi käyttää sellaisenaan useimpien ruokien kanssa. Siitä on helppo tehdä monenlaisia välipaloja, joihin voi halutessaan sekoittaa teelusikallisen tai pari (5–10 g) puristamalla valmistettua kasviöljyä.
Omenasoseesta voi valmistaa myös levitettä lisäämällä siihen puristamalla valmistettua ruokaöljyä ja hienoa kaurajauhoa niin paljon, että sopiva kiinteys saavutetaan. Makua voi vahvistaa tarvittaessa vaikka sitruunamehulla ja monella muullakin tavalla. Tällaisessa levitteessä on hedelmää, pehmeää rasvaa ja kuitua. Se ei sisällä suolaa, lisättyä sokeria tai lisäaineita.
Kaurajauhokilosta ei tarvitse maksaa 15 euroa siitä, että se sekoitetaan veteen jossakin kaukaisessa tehtaassa. Hyviä pakasterasioita voi käyttää uudelleen vuosikymmeniä, eikä levitteen takia tarvitse taittaa varpuakaan sademetsästä. Levitteen valmistamiseen ei tarvita nikkelijauhetta, lipeäkiveä, vahvoja happoja eikä myöskään heksaania (maaöljyä) eikä korkeita lämpötiloja, joissa kahta viimeksi mainittua käytetään.
Valmistettaessa “ruokaöljyä” uuttamalla olen noin vuoden ajan käyttänyt leivällä soselevitettä (oliiviöljy). Myönteistä on se, että vatsa toimii erittäin hyvin. Eipä ole ennen tullut ruokaöljyä käytettyä.
Mitään laajempia makutestejä ei ole tehty. Ainakin taaperot, jotka osaavat kävellä mutta eivät vielä puhua, pitävät siitä. Fiksuimmat nuolevat levitteen leivältä.
Joku viisas voisi miettiä, mikä olisi sopiva öljymäärä 100 g levitettä. Tätä voisi sitten koemielessä tarjota lapsille päiväkodeissa ja kouluissa.
Margariinin kehujat vihaavat erityisesti voita. Sitä verrataan myrkkysieniin jne. Eräs tohtori väittää kirjassaan, että voissa on kolme kertaa enemmän kovaa rasvaa kuin margariinissa, jonka rasvasta kolmannes on kovaa.
Meille ylistetään Välimeren maiden terveellistä ruokavaliota, mutta jätetään kuitenkin kertomatta, että esimerkiksi ranskalaiset, joilla on ylivoimaisesti Euroopan alhaisin sydän- ja verisuonitautien kuolleisuus, syövät lähes kolme kertaa enemmän voita kuin me suomalaiset.
Löysin pienen kirjoituksen ravintorasvoista vuosikymmenten takaa:
”Rasvat kasvi- ja eläinelimistössä: Ensimmäisiä kasveissa muodostuvia orgaanisia aineita ovat hiilihydraatit. Nämä muuttuvat jo kasveissa osittain muiksi aineiksi, mm. rasvoiksi ja valkuaisaineeksi. Rasvojen muodostumista hiilihydraateista tapahtuu suuressa määrin myös eläimissä. Eläinten ruoansulatuksen aikana rasvat hydrolysoituvat ohutsuolessa lipaasientsyymien vaikutuksesta glyseroliksi ja rasvahapoiksi. Tätä tapahtumaa edistävät tehokkaasti sappihapot.
Glyseroli ja rasvahapot voivat täten siirtyä suolen seinämän läpi vereen. Tämä uudelleen muodostunut, samoin kuin hiilihydraateista syntynyt rasva, on kullekin eläinlajille ominaista. Tämä tarkoittaa, että syömmepä sitten sitä tai tätä, niin enemmän kuin kulutamme, ihon alle jäävä vararavinto on ihmisillä läskiä. Tämä liiallisen vararavinnon kertyminen eli lihominen on maassamme valtava terveysongelma.”
Naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri Heidi Sormunen-Harju tiivistää kirjoituksessaan asian näin: “Heikon syntyvyyden lisäksi lihavuus aiheuttaa yli 20 sairautta, joista monet ovat yleisiä kansantauteja.” (HS 19.8.24)
Meitä neuvotaan lihomisen estämiseksi käyttämään elintarvikkeita, joiden kaloritiheys on pieni eli vesipitoisuus suuri.
Varoitus! Tämä ei ole suositus eikä ohje, vaan terveydenhuollon ulkopuolisen ihmisen elämäntapa: Olen toiminut ihan päinvastoin kuin neuvotaan. Ravitsemussuositusten mukaisessa suhteessa käytettävästä ravintoenergiasta pääosa on mahdollisimman kaloritiheistä elintarvikkeista. Vetisiä elintarvikkeita käyttävän maha täyttyy suolavedellä. Korvaan tämän vajeen hedelmillä, marjoilla, vihanneksilla jne., joita käytän yli suositusten.
Liikunnanpuute on myös syy moniin vaivoihimme. Hyötyliikunnalla voi paljolti korvata tätä puutetta. Esimerkiksi metsän herkkujen kerääminen on liikuntaa parhaimmillaan. Joku, jolla on ynnäpää, on laskenut, että metsämarjojen ja -sienten rahallinen arvo on yhtä suuri kuin metsän kasvu.
On kansallinen häpeä, että maahamme tuodaan mustikoita Chilestä ja Kanadasta sekä kangasrouskuja Ranskasta. Kaikki, minkä voisimme kohtuudella kerätä, mutta mikä jää saamattomuuttamme metsiin, on myös ruokahävikkiä.
Painonhallinnassakin oma apu on paras apu.
-L
”Margariinin kehujat vihaavat erityisesti voita.”
Tämän kaltainen resonointi on turhanpäiväistä ja vie keskustelua/ajattelua väärään suuntaan.
Vihaamisen – puolin tai toisin – sijaan nykysuositukset korostavat tasapainoa. Esim. rasvojen käytössä oleellista on portfolio: nykyisten ravitsemussuositusten mukaan kolmannes päivän kokonaisenergiasta tulisi saada rasvoista. Vähintään kaksi kolmasosaa näistä tulisi saada pehmeistä, monityydyttymättömistä rasvoista joita on mm. kasviöljyissä ja niistä tehdyistä levitteistä sekä pähkinöistä, manteleista ja siemenistä. Niitä on lisäksi kalan rasvassa.
Jos siis syöt riittävästi pehmeitä rasvoja, voin kohtuukäyttö ei ole ongelma.
Kyse on balanssista.
Ilmoita asiaton viesti
Tosiasia ravitsemuksesta on, että tiede koskien terveellistä ravitsemusta on yhtä voimakkaan lobbaamisen kohteena kuin ennenkin.
On mielestäni hyvin aiheellinen kysymys, onko hydraamisen sijasta käyttöön otetut menetelmät kovettaa kasvisrasvoja terveellisiä. Ainakin olisi rohkeata olettaa niiden olevan terveyttä edistäviä.
Kehotus syödä pehmeitä rasvoja ymmärretään aika laajasti niin että margariini olisi voita terveellisempi vaihtoehto. Aika harva lorottaa leivälle oliiviöljyä vaikka sellainen ”voi”leipä voi olla varsin herkullinen.
Jäljet pelottavat: Laajalti kehutussa Pohjois-Karjala projektissa kehotettiin syömään margariinia. Se on ollut aika törkeä temppu kun vain lukutaidoto tiedemies on voinut ottaa sellaisen kannan. Erittäin suuressa amerikkalaisessa rasvatutkimuksessa jossa vertailtiin kovaa ja pehmeää rasvaa, kovana rasvana käytettiin kovetettua, hydrattua rasvaa. Jota siis silloinen margariini sisälsi runsain mitoin,
Tuohon tutkimukseen perustuu edelleen paljolti hokema että pehmeä rasva on kovaa rasvaa terveellisempää. No ihan taatusti on kun tutkimuksessa on käytetty kovana rasvana kovetettua rasvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä oli taas esimerkki yllä mainitsemastani turhanpäiväisestä, ja vielä väärään tietoon perustuvasta vastakkainasettelusta.
”Kehotus syödä pehmeitä rasvoja ymmärretään aika laajasti niin että margariini olisi voita terveellisempi vaihtoehto. Aika harva lorottaa leivälle oliiviöljyä vaikka sellainen ”voi”leipä voi olla varsin herkullinen.”
Tämä ”ymmärrys” on Karisen rajoittinut näkemys.
Suurin osa ymmärtää nykyään toisin.
Kaikenlaisten pehmeiden rasvojen, erityisesti oliivi-ja rypsiöljyjen käyttö on lisääntynyt suomalaisten rasvaportfoliossa huomattavasti viimeisen 30 vuoden aikana.
Karinen voi toki halutessaan kastaa leipänsä oliiviöljyyn – tämä on muuten hyvin yleinen tapa Välimeren maissa – ja aika moni Pohjolassakin viimeistelee herkullisen salaattilautasen pyyhkimällä leivän palasella salaattiin sekoitetun, lautaselle jääneen lopun oliiviöljyn leivänpalasella.
Ei muuta kuin herkuttelemaan kasviöljyillä, pähkinöillä, manteleilla, siemenillä (kuitu kaupanpäälle! ) sekä kalalla.
Ilmoita asiaton viesti
Harri Erämetsä onnistui sivuuttamaan pääasian. Moni valitsee margariinin sen sisältämien pehmeiden rasvojen vuoksi. Sitä voi pitää kyseenalaisena valintana.
Kovien rasvojen vättely voi viedä ravitsemusta huonompaan suuntaan. Eläinrasvojen haitallisuutta ei ole pitävästi osoitettu. Vaikkapa kookosrasva on kovaa, silti monet tutkijat pitävät sitä terveyttä edistävänä.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa. Tänä päivänä epäterveellistä transrasvaa on eniten voissa ja esim. monissa kekseissä. Suomessa on sydänmerkki niissä kekseissä, joissa ei ole tällaisia rasvoja. Tällaisia keksejä on toistaiseksi vain muutamia kauppojen hyllyillä. Toki voita voi käyttää, mutta säästeliäästi.
Minä olen itseäni kohtaan vähän sellainen terveysterroristi 🙂 Ja kuitenkin kolesteroliarvoni nousivat vaihdevuosien jälkeen, johtunee geneettisestä taipumiksesta. Äidillä tukkeutui jo hyvin nuorena suuret suonet kuten aorta kahdesta kohtaa.
Nyt kuitenkin LDL- kolesterolini on alle kahden kiitos Alentaja+ margariinin ja kolesterolilääkkeen. Samalla myös ns. hyvä kolesteroli HDL nousi 1,25 -> 1,49.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on niin hyvä kun tarina vaihtuu lennossa. Transrasvoja ei pidetty silloin ongelmallisina kun Puska niitä suositteli mutta nyt voi on saatukin näyttämään pahikselta silläkin saralla.
Ja se mitä nyt käytetään margariineissa, niitä ei problematisoida ollenkaan.
Ranskalaisten kolesteroliarvot on koholla mutta pystytäänkö osoittamaan siitä olevan jotakin haittaa ranskalaisten terveydelle? Noin niin kuin isossa kuvassa, menemättä yksilötasolle tai anekdotaalisiin tarinoihin.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on niin hyvä kun tarina vaihtuu lennossa. Transrasvoja ei pidetty silloin ongelmallisina kun Puska niitä suositteli”
Joskus luin että trans rasva on voissa luonnollisessa muodossa, niin se on eri asia. Voi on kokonaisuudessaan luonnontuote
Ilmoita asiaton viesti
Nita, voidaan esittää kysymys, onko Alentaja-margariini oikeasti terveyttä edistävä elintarvike.
Myönteistä on että se alentaa kolesterolia (jos oletetaan olevan hyödyllistä alentaa normaalin rajoissa olevaa kolestrolia), mutta voidaan kysyä, onko sillä mahdollisesti muita terveysvaikutuksia, mahdollisesti jopa negatiivisia sellaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Asuin yli kymmenen vuotta indonesialaisessa pikkukaungissa, jossa ei ollut myytävänä juurikaan mitään maitotuotteita, eikä Oliviöljyäkään.
Ei myskään leipää siten kuin me suomalaiset leivän ymmrrämme. Vehnä pullaa ja kakkuja oli runsaalla sokerilla höystettynä.
Tärkein liha oli Kanan tai Broilerin liha. Niillä oli melkoinen ero. ”Kana” tarkoittaa Indonesiassa vapaana kylissä kasvatettua laihaa sitkeää kanaa, joka maistuu erinomaiselta. Broilereita kasvatetaan suurissa halleissa ahtaissa häkeissä rehujen avulla painaviksi mauttomiksi palleroiksi joita teollisuus käyttää raaka aineenaan.
Perunoita oli jonkin verran, mutta muita juureksia ja kasveja sitäkin enemmän. Puuro keitettiin riisistä, mutta sokeria oli monesti liikaa ja joka välissä.
Kaloja oli vähän ja Valtamerien lämpimässä vedessä kasvaneena hyvin vähä-rasvaisia ja mauttomia.
Paistamiseen käytettiin runsaasti Palmuöljyä ja toisinaan ruoka valmistettiin öljyssä keittämällä. Sianlihaa tai sianlihatuotteita ei meidän kaupungissa myyty.
Olutta tai viiniä en juuri juo Suomessa enkä Indonesiassa.
Kaikki hedelmät ovat Indonesiassa makeita tai liian makeita. Marjoja ei juuri kasva metsissä. Puutrahoissa niitä kokeillaan lähinnä vuoristossa, mutta päivä on siellä lyhyt aromien muodostumisen kannalta.
Laihduin Suomeen verrattuna kymmenen kiloa edes yrittämättä.
Muutettuani Suomeen takaisin lihoin tuon kymmenen kiloa takaisn puolessa vuodessa kun en voinut olla nauttimatta kaikkia maitotuotteita ja ruisleipää tuon pitkän paaston jälkeen.
Pitkäaikaiseen Diabetekseen ei ollut vaikutusta niin indonesialainen tai sitten suomalainen ruokavalion kanssa myöhemmin. Tietysti liikuin koiran kanssa paljon Indonesiassa, mutta niin olen tehnyt nyttemmin Suomessakin.
Kolestrolia mitattiin niin Suomessa kuin Indonesiassa säännöllisesti. kolestroli arvoni oli lievästi koholla, eikä arvot muuttuneet lainkaan ravintotottumusten muuttuessa Suomesta Indonesiaan ja takaisin.
Tällaisia kokemuksia Voista ja Palmuöljystä ruokavaliossani. Ison muutos oli Viljatuotteissa, koska näkkileipää tai ruisleipää ei ollut Indonesiassa eikä makea pulla maistu minulle edes teen kanssa. Kakut ovat myös harvinaisia Indonesian kulttuurissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos erinomaisesta kirjoituksesta!
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka 2v jo löydetty rasvamaksa. Ei ennen margariinia ja kevytlevitteitä puhuttu lasten rasvamaksasta mitään..Kun syötiin voita
https://www.aamulehti.fi/tiedejateknologia/art-2000010654733.html
Ilmoita asiaton viesti
Tosiaan täytyy ihmetellä, kuinka huonoksi kansalaisten terveys saa mennä ennen kuin tajutaan (= suostutaan myöntämään) nykysuositusten virheellisyys.
Ilmoita asiaton viesti
80 luvulla alkoi supina ” kolestrerolinalentajista ”, jouduin keskelle väittelyä, kus olin rakentanut esteröintilaitoksen oligopolille.
Eka alentajalaitos taisi sitostanoliasteelle ja seuraavat sitosterolitasoon, muistanet aihepiirin riittävän hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Teen itse levitteen sekoittamalla 2,5 dl extra virgin oliiviöljyä ja 150 grammaa voita keskenään. Ajatuksenani on se, että molemmat ovat luonnontuotteita.
Ilmoita asiaton viesti
Pitääkö leivän päälle laittaa voita vai margariinia? Kysymys on siinä mielessä turha, että leipää ei ylipäätään pitäisi syödä. Leipä kun on prosessoitua höttöhiilaria.
Ilmoita asiaton viesti