Margariininapeilla ei terveysongelmia ratkaista

Henkilönä, jonka opintoihin sisältyy myös margariinin valmistus, ihmettelen sitä valtavaa työmäärää, jolla maamme ravitsemusviranomaiset yrittävät houkutella meitä sivelemään margariinia leivälle terveellisen pehmeän rasvan lähteenä.

Meille suositeltiin vuosikymmenet hydrausmenetelmällä valmistettua margariinia. Tutkimuksessa selvisi, että tämä sisälsi paljon sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavia synteettisiä transrasvahappoja. Kellään margariinin suosittelijalla ei ole ollut, eikä ole vieläkään, sellaista siviilirohkeutta, että myöntäisi, että tuli annettua vääriä neuvoja.

Margariinitehtaat siirtyivät vähin äänin katalyyttiseen vaihtoesteröintimenetelmään. Tässä tarvittiin palmuöljyä, jonka valmistaminen tuhoaa sademetsiä ja jonka kovettamisessa syntyy lisääntymisterveyttä haittaavia yhdisteitä sekä syöpää aiheuttavaa MCPD:tä.

Euroopan ruokaturvallisuusviranomaisten EFSA:n mukaan tämän päivän saanti saa olla korkeintaan 2 µg painokiloa kohti päivässä. Huom! Lapset: 1 gramma on miljoona mikrogrammaa.

Vaihtoesteröityjen margariinien pitkäaikaisen käytön terveysvaikutuksista ei ole tietoa. Monet tutkijat kehottavat välttämään tai rajoittamaan näiden käyttöä. On järkyttävää, että Suomessa on käynnissä radikaali ihmiskoe, jossa lapsille pakkosyötetään margariinia sillä tekosyyllä, että lapset saavat siitä pehmeää rasvaa muutaman gramman päivässä. Terveellisempiä pehmeän rasvan tarjontatapoja löytyy mielin määrin.

On meneillään jälleen se vuodenaika, jolloin tiedotusvälineissä annetaan ohjeita ylimääräisten omenien hävittämisestä. Tällainen laihempiakin vuosia nähnyt ei voi mitenkään ymmärtää, miksi ruokahävikin tekemisestä pitää antaa ohjeita ja sitten tuoda omenoita niinkin kaukaa kuin Etelä-Amerikasta.

Omenoista on varsin helppoa tehdä kotikonstein sosetta, joka säilyy hyvin pakastettuna. Tätä voi käyttää sellaisenaan useimpien ruokien kanssa. Siitä on helppo tehdä monenlaisia välipaloja, joihin voi halutessaan sekoittaa teelusikallisen tai pari (5–10 g) puristamalla valmistettua kasviöljyä.

Omenasoseesta voi valmistaa myös levitettä lisäämällä siihen puristamalla valmistettua ruokaöljyä ja hienoa kaurajauhoa niin paljon, että sopiva kiinteys saavutetaan. Makua voi vahvistaa tarvittaessa vaikka sitruunamehulla ja monella muullakin tavalla. Tällaisessa levitteessä on hedelmää, pehmeää rasvaa ja kuitua. Se ei sisällä suolaa, lisättyä sokeria tai lisäaineita.

Kaurajauhokilosta ei tarvitse maksaa 15 euroa siitä, että se sekoitetaan veteen jossakin kaukaisessa tehtaassa. Hyviä pakasterasioita voi käyttää uudelleen vuosikymmeniä, eikä levitteen takia tarvitse taittaa varpuakaan sademetsästä. Levitteen valmistamiseen ei tarvita nikkelijauhetta, lipeäkiveä, vahvoja happoja eikä myöskään heksaania (maaöljyä) eikä korkeita lämpötiloja, joissa kahta viimeksi mainittua käytetään.

Valmistettaessa “ruokaöljyä” uuttamalla olen noin vuoden ajan käyttänyt leivällä soselevitettä (oliiviöljy). Myönteistä on se, että vatsa toimii erittäin hyvin. Eipä ole ennen tullut ruokaöljyä käytettyä.

Mitään laajempia makutestejä ei ole tehty. Ainakin taaperot, jotka osaavat kävellä mutta eivät vielä puhua, pitävät siitä. Fiksuimmat nuolevat levitteen leivältä.

Joku viisas voisi miettiä, mikä olisi sopiva öljymäärä 100 g levitettä. Tätä voisi sitten koemielessä tarjota lapsille päiväkodeissa ja kouluissa.

Margariinin kehujat vihaavat erityisesti voita. Sitä verrataan myrkkysieniin jne. Eräs tohtori väittää kirjassaan, että voissa on kolme kertaa enemmän kovaa rasvaa kuin margariinissa, jonka rasvasta kolmannes on kovaa.

Meille ylistetään Välimeren maiden terveellistä ruokavaliota, mutta jätetään kuitenkin kertomatta, että esimerkiksi ranskalaiset, joilla on ylivoimaisesti Euroopan alhaisin sydän- ja verisuonitautien kuolleisuus, syövät lähes kolme kertaa enemmän voita kuin me suomalaiset.

Löysin pienen kirjoituksen ravintorasvoista vuosikymmenten takaa:

”Rasvat kasvi- ja eläinelimistössä: Ensimmäisiä kasveissa muodostuvia orgaanisia aineita ovat hiilihydraatit. Nämä muuttuvat jo kasveissa osittain muiksi aineiksi, mm. rasvoiksi ja valkuaisaineeksi. Rasvojen muodostumista hiilihydraateista tapahtuu suuressa määrin myös eläimissä. Eläinten ruoansulatuksen aikana rasvat hydrolysoituvat ohutsuolessa lipaasientsyymien vaikutuksesta glyseroliksi ja rasvahapoiksi. Tätä tapahtumaa edistävät tehokkaasti sappihapot.

Glyseroli ja rasvahapot voivat täten siirtyä suolen seinämän läpi vereen. Tämä uudelleen muodostunut, samoin kuin hiilihydraateista syntynyt rasva, on kullekin eläinlajille ominaista. Tämä tarkoittaa, että syömmepä sitten sitä tai tätä, niin enemmän kuin kulutamme, ihon alle jäävä vararavinto on ihmisillä läskiä. Tämä liiallisen vararavinnon kertyminen eli lihominen on maassamme valtava terveysongelma.”

Naistentautien ja synnytyksen erikoislääkäri Heidi Sormunen-Harju tiivistää kirjoituksessaan asian näin: “Heikon syntyvyyden lisäksi lihavuus aiheuttaa yli 20 sairautta, joista monet ovat yleisiä kansantauteja.” (HS 19.8.24)

Meitä neuvotaan lihomisen estämiseksi käyttämään elintarvikkeita, joiden kaloritiheys on pieni eli vesipitoisuus suuri.

Varoitus! Tämä ei ole suositus eikä ohje, vaan terveydenhuollon ulkopuolisen ihmisen elämäntapa: Olen toiminut ihan päinvastoin kuin neuvotaan. Ravitsemussuositusten mukaisessa suhteessa käytettävästä ravintoenergiasta pääosa on mahdollisimman kaloritiheistä elintarvikkeista. Vetisiä elintarvikkeita käyttävän maha täyttyy suolavedellä. Korvaan tämän vajeen hedelmillä, marjoilla, vihanneksilla jne., joita käytän yli suositusten.

Liikunnanpuute on myös syy moniin vaivoihimme. Hyötyliikunnalla voi paljolti korvata tätä puutetta. Esimerkiksi metsän herkkujen kerääminen on liikuntaa parhaimmillaan. Joku, jolla on ynnäpää, on laskenut, että metsämarjojen ja -sienten rahallinen arvo on yhtä suuri kuin metsän kasvu.

On kansallinen häpeä, että maahamme tuodaan mustikoita Chilestä ja Kanadasta sekä kangasrouskuja Ranskasta. Kaikki, minkä voisimme kohtuudella kerätä, mutta mikä jää saamattomuuttamme metsiin, on myös ruokahävikkiä.

Painonhallinnassakin oma apu on paras apu.

-L