Ultraprosessointia ja alkemiaa

Kahden uuden tutkimuksen mukaan ultraprosessoitu ruoka lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä (The Guardian 27.8.). Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm toteaa, että tärkeintä olisi tarkastella ruoan ravintoainekoostumusta, eikä sitä, miten se on valmistettu (yle.fi 30.8.).

On ollut ja ehkä on vieläkin ultraprosessoituja elintarvikkeita, joiden ravintoainekoostumus on hyvä, mutta ovat siitä huolimatta terveydelle erittäin haitallisia. Esimerkkinä ravintoainekoostumuksesta Fogelholm mainitsee, että leipomossa leivottu ruisleipä on terveellisempää kuin kotona valkeista vehnäjauhoista tehty ranskanleipä, vaikka se ruisleipä on luokiteltu prosessoidummaksi. 

Näinhän se on, mutta ruisleivänkin voi valmistaa kotona, joten se ei ole mikään ultraprosessoitu tuote. 

Ultraprosessoinnissa käytetään sellaisia liuottimia, happoja ja emäksiä, joita kotiruoan valmistuksessa ei tarvita. Ultraprosessoitu tuote sisältää paljon myös sellaisia ainesosia, joita kotiruokaan ei lisätä, kuten kemiallisia lisäaineita, väriaineita, säilöntäaineita ym. Nämä aineet herättävät muutamia kysymyksiä: 

• Onko lisä- ja säilöntäaineiden yhteisvaikutusta tutkittu? 
• Häiritsevätkö ruoan mukana syödyt säilöntäaineet ruoansulatukselle tärkeiden mikrobien toimintaa? 
• Onko varauduttu sellaiseen tilanteeseeen, että mikrobit muuntuvat säilöntäaineita kestäviksi? 

Ilta-Sanomissa (Terveys 2.9.) oli kirjoitus: “Nämä salakavalat asiat nostavat suomalaisten verenpainetta – yksi syy ylitse muiden”. Kirjoituksessa kardiologi Mika Laine toteaa, että kaikkein tärkein yksittäinen tekijä on suola. Nykypäivänä suositus paukkuu Laineen mukaan erityisesti valmisruokien takia. 

Kirjoituksessa välitetään, että paljon suolaa on myös monissa leivissä. Kaikkein suolaisempia ovat täysjyväpaahtoleivät, joissa suolaa on keskimäärin 1,2 g 100 grammassa. 

Tutkin kaupassa olevien täysjyväpaahtoleipien suolapitoisuuksia. Ne vaihtelivat 0,7–1,1 prosentin välillä. 0,7 prosenttia suolaa sisältävää leipää saa syödä 714 g eli 28,5 viipaletta, jotta saadaan 5 g suolaa. Tämä leipäannos sisältää 1800 kcal eli tällaisen laiskan tyypin koko päivän ravintoenergian tarpeen. Prosentin suolaa sisältävää leipää tarvitaan vastaavasti 500 g (20 viipaletta, 1260 kcal). 

Elintarvikkeiden suolapitoisuus ilmoitetaan tuotteen kokonaispainosta g/100 g. Ei tarvitse olla kummoinenkaan alkemisti, jotta huomaa, että nostamalla tuotteen vesipitoisuutta saadaan kokonaispainosta ilmoitettavaa suolaprosenttia laskettua ja vedelle hyvä hinta. On myös elintarvikkeita, joita on “kevennetty” lisäämällä niihin vettä ja suolaa. 

Pysyäksemme toimintakykyisinä tarvitsemme ravitsemussuosituksen mukaisessa suhteessa riittävän määrän ravintoenergiaa, joka saisi sisältää enintään 5 g suolaa päivässä. Jos tarvitsemme ravintoenergiaa 2000 kcal/vrk, niin tämä energia saa sisältää enintään 2,5 promillea suolaa. 

Ravintoenergian (kcal) suolapromille on tarkka ja helposti ymmärrettävä pitoisuusmitta. Asetuksella pitäisi määrätä, että se on ilmoitettava elintarvikepakkauksissa. Tämän voisi ilmaista myös värein, kuten verenpainemittareissa. Vihreä on hyvä, punainen on vaarallinen ja muut värit siltä väliltä. 

Tilanne on nyt Suomessa niin karmea, että vihreälle alueelle pääsee ruokaleivän (ja juuston) lisäksi vain muutama muu elintarvike. Sitten hypätäänkin jo melkein suoraan punaiselle vyöhykkeelle. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että yhä useamman kansalaisen verenpainemittari tulee näyttämään punaista. 

Tällaisena tilanne ei voi jatkua. Jonkun on tartuttava härkää sarvista.