CO2-päästöjen aiheuttamaksi oletettu, uhkaava ilmaston lämpeneminen vailla tieteellistä näyttöä todellisuudesta!

Kun poliittinen tilanne maassamme tällä hetkellä näyttää siltä, että maamme hallitus tullaan perustamaan ilman, että esim. haastavissa ilmaston lämpötilaan liittyvissä asioissa yhteistä näkemystä ei vielä ole olemassa, tulee senkin aikaansaaminen asettaa yhdeksi ensisijaisista tulevan hallituksen toiminnan tavoitteista.

Poliitikkojen tulee ymmärtää esimerkiksi se, miksi YK:n ilmastopaneelin IPCC mallinnoksissa tieteellistä näyttöä esim. ihmisperäisten ja muiden vastaavien hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotuille ilmaston lämpenemisille ei ole todettu olemassa olevan. Tämän tieteellisen näytön osoittavat havaintoihin liittyvät tosiasiat, mitkä näillä sivuilla olen jo vuosikymmenien ajan yrittänyt saada poliitikotkin ymmärtämään:

a) Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsee valtamerien pintavesien keskimääräisen lämpötilan vaihtelu, mikä on todettavissä sekä viimeaikaisista että historiaan liittyvistä havainnoista (so. valtameren pintavesien lämpötilan noustessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee ja valtamerien pintavesien lämpötilan laskiessa ilmakehän hiilidioksidipitoisuus laskee):

– Mannerliikunnot ovat viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana jäähdyttäneet valtamerien pintavesien keskimääräistä lämpötilaa siinä määrin, että ilmakehän keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus on pudonnut luokkaa 1600 ppm olevasta arvosta luokkaa 400 ppm olevaan arvoon.

– Esimerkiksi viimeisen 800 tuhannen vuoden aikana, Maapallon kiertäessä Aurinkoa elliptisellä radallaan, Maapallolle tulevan Auringon säteilyn vaihtelu – ilmaston lämpötilan vaihtelun lisäksi – on saanut aikaan valtamerien pintavesien lämpötilan keskimääräisen vaihtelun seurauksena myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden keskimääräisen vaihtelun.

– Auringon aktiivisuusmuutokset niinikään saavat aikaan todettavissa olevia, edellisiä vähäisempiä valtamerien pintavesien lämpötilan muutoksia ja niiden seurauksina todettavissa olevia ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutoksia.

b) Muualta kuin valtamerien pintavesistä tulevilla hiilidioksidipäästöillä ei hallitsevaa asemaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousussa olemassa ole, mikä koskee myöskin ihmisten aikaansaamia hiilidioksidipäästöjä. Tämä perustuu siihen, että luonnonlakien mukaan valtameristä ilmakehään tulevat hiilidioksidipäästöt pienenevät sitä mukaa, kun muualta ilmakehään tulevat hiilidioksidipäästöt ilmakehään lisääntyvät. Tämä on seuraus siitä, että uuden tasapainon hakeminen valtamerien pintaveteen liuenneena olevan hiilidioksidin ja ilmakehän hiilidioksidin osapaineen välillä tapahtuu olennaisesti nopeammin valtameristä tulevien hiilidioksidipäästöjen pienenemisen kautta kuin ilmakehästä pintaveteen tapahtuvan hiilidioksidin liukenemisen kautta. Viittaan tässä Henryn esittämiin mekanismeihin. Nehän perustuvat siihen, että kun ilmakehään tulee hiilidioksidia muualta kuin valtamerien pintavesistä, fysikaalisen kemian mukaisen uuden tasapainon saavuttamiseksi, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja veteen liuenneena olevan hiilidioksidin välille valtamerien pintavesista ilmakehään tuleva hiilidioksidipäästö vastaavasti pienenee.