CO2-päästöleikkaukset luonnonlakien vastaisina tuottavat vain menetyksiä!

YK:n poliitikot ovat jo yli kolme vuosikymmentä sitten perustaneet ilmastopaneeli IPCC:n tehtävänään hakea tieteellinen näyttö ihmisperäisten CO2-päästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle. Tähän mennessäkään IPCC:n esittämille, vasta hypoteettisille mallinnoksille ei tieteellistä näyttöä todellisuudesta olemassa ole.

Viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana mannerliikuntojen seurauksena, valtamerien pintavesien keskimääräisen jäähtymisen aiheuttamana ilmakehän keskimääräinen CO2-pitoisuus on pudonnut luokkaa 1600 ppm olevasta arvosta nykyiseen luokkaa 400 ppm olevaan arvoon. Samana ajanjaksona myös ilmakehän lämpötilan keskimääräinen arvo on pudonnut eteläisellä napa-alueella 40 C-astetta, pohjoisella napa-alueella 20 C-astetta ja päiväntasaajalla 2 C-astetta, missä viitteenäni on esim. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/263749-ilmastonmuutosongelmiin-liittyva-vaihtoehtoinen-strategia-otettava-kayttoon/ Ilmastonmuutosongelmiin liittyvä vaihtoehtoinen strategia otettava käyttöön.

Puheenvuorostani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/co2-pitoisuutta-ilmakehassa-hallitsevat-valtamerien-pintavesien-keskimaaraiset-lampotilat/ käy ilmi, että ”Mauna Loan mittausten mukaisia ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia hallitsevat valtamerien pintavesien keskimääräisen lämpötilan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt, missä maapallon eteläisillä valtamerillä on hallitseva osuus. Muiden hiilidioksidipäästöjen vaikutus ilmakehän hiilidioksidipäästöjen nousussa käytännössä jokseenkin kumoutuu, kun Henryn lain mukaisen tasapainon saavuttamiseksi niiden vaikutus korvautuu valtamerien pintavesistä tulevien hiilidioksidipäästöjen vähenemisellä.”

Viimeisen 800 000 vuoden aikana ovat jääkaudet ja lämpimät kaudet vaihdelleet, kun maapallon etäisyys auringosta vaihtelee sen auringon ympäri kiertäessään lievästi elliptisellä radallaan. Kun jääkausina valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila alenee, vähenee myös ilmakehän hiilidioksipitoisuuden keskimääräinen pitoisuus, ja kun lämpiminä kausina valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila nousee, nousee myös ilmakehän keskimääräinen hiilidioksidipitoisuuskin.

Nykyisenä Holoseeni-nimisenä lämpimänä kautena mannerliikunnotkin voivat vielä jossakin määrin alueellisesti valtamerien pintavesien lämpötiloihin ja sen seurauksena ilmakehän hiilidoksipitoisuuteen vaikuttaa. Tästä esimerkkinä pidän niin sanottua pientä jääkautta, mikä pohjoiseen Atlantiin liittyen mm. sai Tanskan ja Ruotsin välisen salmen ja Thames-joen Lontoossa kulkukelpoisesti jäätymään. Nykyisenä lämpimänä kautena ehkä useimmiten on todettavissa auringon aktiivisuusmuutoksiin liittyvät lievät ilmaston lämpötilamuutokset ja valtamerien pintavesien lämpenemisten aiheuttamat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vahtelut El Nino- ja La Nina-ilmiöineen.

Tämä kaikki osoittaa, että ihmisperäiset CO2-päästöt eivät mikään ilmaston lämpenemisuhka ole ja että ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsee valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila. Näin hiilidioksidin päästöleikkausten toteuttaminen tarpeetomana tuottaa vain menetyksiä.