Hiilidioksidipäästöjen leikkaukset väärä ratkaisu!

Poliitikkomme ja mediamme näyttävät yksipuolisesti ja jatkuvasti tukevan hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n omaksumaa ilmastoherkkyyttä – so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa – välttämättömänä perusteena ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi uhkaavaksi uskotun ilmaston lämpenemisen torjumiseksi, vaikka sille näyttöä todellisuudesta yli kolmen vuosikymmenen yrittämisen jälkeenkään ei ole olemassa.

Mitä tulee Vesa Vihriälän johtaman professorityöryhmän raporttiin, koskien jo todellisuudessa katastrofaalisina pidettäviä koronavirusongelmia, siinäkin myös mukauduttiin Pariisin sopimuksen mukaisiin, jo vasta hypoteettisiksi osoittautuneisiin hiilidioksidipäästöjen leikkauksiin uhkaavana pidetyn ilmaston lämpenemisen estämiseksi.

Viittaan tässä puheenvuorooni https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/missa-koronavirusongelmien-ja-ilmasto-ongelmien-analogisuus/ :
”Poliitikkojen päättäjinä on pakko ymmärtää, että korona- ja ilmasto-ongelmien analogisuus on siinä, että toimivat, käyttöön otettavat ratkaisut syntyvät vain kokemukseen perustuvista havainnosta. Kun YK:n poliitikot vasta hypoteettisin perustein ovat päätöksissään vaatimassa hiilidioksidipäästöjen leikkauksia uhkaavaksi oletetun ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi, se on vailla toimivia perusteita, eikä sitä siten toimivana ratkaisuna voida pitää. Nuo perusteettomiksi osoittautuvat hiilidioksidipäästöjen leikkaukset ovat omiaan tuomaan samanlaisen, taloudellisen katastrofin, mitä koronavirus nyt on aiheuttamassa, kun sitä ei ajoissa ole osattu torjua”

Tutkijat ja poliitikot ovat hyvin perillä siitä, että koronavirus on aiheuttamassa taloudellisen katastrofin, kun sitä ei ajoissa saada hillittyä. Sensijaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavana pidetylle ilmaston lämpenemiselle ei tieteellisesti vaadittavaa näyttöä todellisuudesta ole olemassa, vaikka YK:n poliitikot ovat sitä jo yli kolme vuosikymmentä turhaan yrittäneet hakea. Sen perusteena pidetään vain hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n omaksumaa ns. ilmastoherkkyyttä, mille näyttöä todellisuudesta ei olemassa ole. On vain epätarkka ja liioiteltu, ilmastomalleihin perustuva arvio ilmastoherkyydestä (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa), mille näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa:
– IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys 4,5 – 1,5 C-astetta – so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa – perustuu poliittiseen konsensukseen, minkä on todettu olevan epätarkka ja liioiteltu.
– Kokonaisuudessaan tuo ilmastoherkkyys on valittu ilmastomallein saadulta ilmastoherkkyysalueelta 8 – 0 C-astetta. (Ilmastomallein saatujen ilmastoherkkyysarvojen hajonta on ilmeinen seuraus sekä mallien että niissä käytettyjen, kehäpäätelmin saatujen parametrien hajanaisuudesta.)
– Ilmastoherkkyyden nolla-astetta osoittaa myöskin se, että sekä geologiset että viimeaikaiset havainnot osoittavat ilmakehän hiilidioksipitoisuuden muutostrendien aina seuranneen ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin.

Kun ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousunkaan ei ole todettu ilmaston lämpenemiseen vaikuttavan, sitä mahdottomampaa on, että viimeaikaiset, ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt esim. fossiilisista polttoaineista sitä tekisivät, kun niiden osuus hiilidioksidin kokonaispäästöistä luonnonlakien mukaan on ollut korkeintaan vain luokkaa 5 %. Luonnonlakien mukaan kaikki hiilidioksidipäästöt yhdessä hakeutuvat keskenään dynaamimiseen tasapainoon, minkä tuloksena kunkin päästön prosentiaalinen osuus hiilidioksidin kokonaispäästöissä johtaa tuloksena olevassa ilmakehän hiilidioksidin kokonaispitoisuudessa siihen, että siinä kunkin päästön prosentuaalinen osuus on sama, mikä se prosentuaalisesti oli myös kokonaispäästöissä.

Lopuksi toistan tässä, mitä em. puheenvuorossani olen jo todennut:
”Kun ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät lämpenemistä hallitse, ainoaksi, toimivaksi ratkaisuksi sen suhteen, mitä ihminen voi tehdä, jää luonnollisiin ilmastonmuutoksiin varautuminen ja niihin sopeutuminen. Hiilidioksidipäästöjen toimimattomaksi osoittautuneen vähentämisen sijasta nimenomaan tähän ilmastonmuutokseen varautumiseen ja siihen sopeutumiseen pitää poliitikkojenkin päätöksissään ensisijaisesti huomionsa kohdistaa. 
Mitä energiapolitiikkaan tulee, siinä ei ole sijaa hiilidioksidipäästöjen toimimattomiksi osoittautuneille rajoitustoimenpiteille. Etusijalle on pantava riittävän puhtaasti tuotetun, kilpailukykyisen energian saannin turvaaminen.”

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu