Ihmisperäisten CO2-päästöjen leikkaukset perusteeton ratkaisu!

Maapallon ilmaston lämpötilaa ylläpitää Aurinko. On vielä useita muita tekijöitä, mitkä vaikuttavat siihen, miten tämä Auringon ylläpitämä Maapallon ilmasto lämpötilaltaan vaihtelee ja missä poliitikkojen omaksumalle käsitykselle ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle ei näyttöä todellisuudesta olemassa ole. Pääasiassa ne ovat seuraavat:
1) Mannerliikunnot ovat viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana muuttaneet mannerten ja valtamerien muotoa niin, että ilmaston lämpötila on päiväntasaajalla pudonnut noin 2 C-astetta, arktisella alueella noin 20 C-astetta ja antarktisella alueella noin 40 C-astetta. Sen seurauksena ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on pudonnut noin 1600 ppm:stä nykyiseen luokkaa 400 ppm olevaan arvoon. Juha Pekka Lunkka kirjassaan Maapallon ilmastohistoria toteaa sivulla 147: ”100 miljoonan vuoden ajalta kerätty geologinen aineisto ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta osoittaa, että kymmenien miljoonien vuosien aikavälillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on seurannut ilmaston vaihteluja.” Tässä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden trendinomaisessa vaihtelussa on ratkaisevimpana tekijänä ollut valtamerien pintavesien keskimääräisen lämpötilan trendinomainen vaihtelu. Sen seurauksina ovat olemassa näiden valtamerien pintavesien trendinomaisesti hallitsevat roolit sekä hiilidioksidinieluina että hiilidioksidilähteinä: kun valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila nousee, voimistuvat valtameret ilmakehän hiilidioksidilähteinä; kun valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila laskee, voimistuvat valtameret hiilidioksidinieluina. Arktista aluetta viileämpi antarktinen alue on osoitus siitä, miten mannerliikuntojen synnyttämä etelänapa-alue mantereineen on valtamerien virtausten muutosten seurauksena antarktisen alueen ilmastoa nopeammin jäähdyttänyt kuin arktisen alueen ilmastoa. Kun tarkastellaan tämänhetkistä tilannetta esim. viitteen https://hifast.wordpress.com/2020/09/13/sea-ice-extent-global-antarctic-and-arctic-day-256-2020/ mukaan, voidaan tulkita, että mannerliikunnot vielä tänäpäivänäkin havaittavasti jäähdyttävät antarktista aluetta ja lämmittävät arktista aluetta.
2) Viimeise 800 000 vuoden aikana jääkausien ja niiden välisten lämpimien kausien aikana ovat ilmaston lämpötilaa hallinneet orbitaaliset seikat eli se, miten kaukana Maapallo Auringosta on lievästi elliptisellä, Aurinkoa kiertävällä radallaan. Jääkausien aikana valtamerien pintavesien keskimääräisen lämpötilan laskiessa – so. hiilidioksidinielun niissä voimistuessa, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuskin on laskenut. Kun taas lämpimien kausien aikana valtamerien pintavesien keskimääräisen lämpötilan noustessa, ilmakehän hiilidioksidipitoisuuskin on noussut. Esimerkkinä olkoon tässä nykyinen Holoseeni-niminen lämmin kausi jääkausia korkeampine ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksineen.
3) Nykyisenä Holoseeni-nimisenä lämpimänä kautena ilmakehän hiildioksidipitoisuus vaihtelee lähinnä Auringon aktiivisuusvaihtelun myötä. Siitä esimerkkeinä ovat n. 400 vuotta sitten ollut ns. pieni jääkausi ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta havaittavasti laskevana ja viime aikoinakin todettavissa olleet Enso-ilmiöt. Enso-ilmiöihin liittyvät El Niño-ilmiöt ovat omiaan lievästi nostamaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Esimerkiksi vuoden 1988 jälkeen tehdyissä sateliittimittauksissa on todettavissa, että se, mitä niissä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousuksi on todettavissa, liittyy El Niño-ilmiöihin, mikä jo sinän riittää osoittamaan, että viimeaikaistakaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua eivät ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt hallitse. Kun vielä otetaan huomioon, että esim. viimeaikaisten ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus fossiilisista polttoaineista on korkeintaan luokkaa 5 % hiilidioksidin kokonaispäästöistä ilmakehään, niin luonnonlakien mukaisesti näiden toistensa kanssa riittävän analogisten päästöjen hakeutuessa dynaamiseen tasapainoon olemassa olevien hiilidioksidinielujen ja -lähteiden kanssa ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussa muodostuu prosentuaalisesti samaksi, mitä se prosentuaalisesti on ollut hiilidioksidin kokonaispäästöissäkin.
4) Hivenhiukkasmaisten aerosolien synty ja vaikutus ilmakehässä liittyvät lähinnä lyhytaikaisten sääilmiöiden vaihteluun
5) Tulivuoripurkauksista syntyvillä hivenhiukkasilla ilmakehässä on omat tavallisia sääilmiöitä pidemmät vaikutuksensa ilmastossa, mutta tilapäisinä niitä ei voida trendinomaisiin ilmaston muutoksiin yhdistää.

Viittaan vielä kommenttiini https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/ilmastotieteeseen-saatava-politisoitumisen-esto/#comment-3244984 :
’Tänä päivänäkään ei näille Pariisin sopimuksen perusteena oleville, IPCC:n omaksumille ilmaston herkkyysarvioille ole näyttöä todellisuudesta olemassa, minkä mukaan noista perusteettomista, vain katastrofaalisia menetyksiä mahdollisesti tuottavista Pariisin sopimuksen mukaisista hiilidioksidipäästöjen leikkauksista tulee luopua. Näin ”tieteen tulee voida vaikuttaa politiikkaan.”’

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu