IPCC:n omaksuma harhakuva ilmastoherkkyydestä

”Ilmastokeskustelu on vasta alkanut, ja siksi se on niin repivää”, sanoo Sitran tuore yliasiamies Jyrki Katainen Talouselämä-lehden haastattelussa 1/2020, sivu 15.

Tuon Kataisen kuvaaman kaltaisen ”repivyyden” näen mm. YK.n Madridin kokouksen tuloksena, kun yhteistä näkemystä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotun, uhkaavana pidetyn ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi tarkoitettuja toimenpiteitä oli mahdoton löytää. Tämän yhteisen näkemyksen löytämisen mahdottomuuteen on jo selvä syy siinä, että poliittisesti erilaisilla ryhmillä näkemyksiinsä on täysin erilaiset syyt: 1) toiset uskovat sokeastiYK:n perustaman IPCC:n omaksumaan, vasta hypoteesina pidettävään ilmastoherkyyteen (so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa) perustuviin näkemyksiin, 2) toisilla usko on yksinomaan ideologinen ja 3) toisten perusteena ovat erilaiset henkilökohtaiset tai puoluekohtaiset edut jne. Tämä kuvastaa hyvin sitä, miksi yhteistä, toimivaa ratkaisua ihmisperäisten hiilidiokdipäästöjen leikkauksille oli Madridissa mahdoton löytää.

”EU:n pitää saada kaikki kansalaiset ilmastotavoitteiden taakse, sanoo Elina Bardram, Euroopan komission ilmastopäällikkö”, Talouselämä Nro 2 s.24 17.1.2020; ”tavoite vuonna 2050: EU on hiilineutraali”. Tämä tarkoittaa sitä, että EU:n Komissio on uskonvaraisesti jo hyväksynyt hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC omaksuman ilmastoherkkyyden, vaikka sille ei näyttöä todellisuudesta ole olemassa.

Kun tähän asti YK:n poliitikkojen perustama, hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC on jo kolme vuosikymmentä yrittänyt yksipuolisesti löytää näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle – nytkin vielä ilman näyttöä todellisuudesta, pitäisi tuon poliitikkojen omaaman uskon ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen hallitsemasta, uhkaavasta vaikutuksesta ilmaston lämpötilaan nyt viimeinkin olla järkkymässä myös Euroopan komission osalta!

Totean taas, miten IPCC:n omaksuman, ilmastoherkkyyteen perustuvan näkemyksen kyseenalaisuus perusteluineen ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotusta, uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä on analoginen – sekä rastien että maalin osalta – karttaan virheellisesti merkityn suunnistusreitin kanssa. Samalla tavalla, kuin suunnistuksessa virheellisen kartan kanssa ei tavoiteltuun maaliin ole mahdollista päästä, ei IPCC:kään omaksumiensa, vasta hypoteettisiksi osoittautuneiden ilmastoherkkyyteen perustuvien näkemysten pohjalta ole voinut uskotulle, uhkaavalle lämpenemiselle näyttöä todellisuudesta löytää.

Puheenvuorossani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/uhkaava-ihmisperainen-lampeneminen-onperusteeton/ olen mm. todennut:

”Tämäkin hiilidioksidipäästöjen leikkausten todettu toimimattomuus perustuu siihen, mitä Tuukka Perhoniemi – totuuden edellytyksenä – suomennoksensa esipuheessa John Dewey’n kirjan Filosofian Uudistaminen sivulla 10 toteaa:
”Totuuteen tarvitaan toimintaa, se on kokemuksellista ja tarkoittaa ajatusten toimivuutta: aluksi on arvio tai hypoteesi, jota tulee koetella, ja mikäli se auttaa toimimaan halutulla tavalla maailmassa, se on oikea.

IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys tämän mukaan ei ole ”oikea”, kun sille odotusten mukaista näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa. Valtamerien pintavesien lämpötilamuutokset hallitsevat ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, missä ihmisperäisillä hiilidioksidipäästöillä ei havaittavan suurta vaikutusta ole. Lisäksi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousullakaan ei todettavissa olevan suuruista vaikutusta ilmaston lämpötilaan ole; ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendien on esim. viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta tehtyjen geologisten ja viimeaikaisten havaintojen mukaan todettu seuraavan ilmaston lämpenemisen muutostrendejä eikä päinvastoin.”

Miksi tilanne näin on, selviää todellisuudesta tehdyin havainnoin puheenvuorossani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/ilmastoherkkyyden-harhautuminen/.

Näkekemykseni mukaan tuo puheenvuoroni sopii yhteen viitteessä https://rclutz.wordpress.com/2019/12/28/qa-why-so-many-climate-skeptics/ olevan esityksen ”Why do there seem to be so many climate change sceptics?” kanssa (Miksi näyttää olevan niin paljon ilmastonmuutosepäilijöitä):

”There are very few individuals who are skeptical that the climate changes. But there are millions and millions of individuals (and growing), who are quite skeptical that human emissions of CO2 are causing apocalyptic global warming, including many scientists, climate scientists, Nobel Laureates, and other highly educated individuals.” On erittäin harvoja yksilöitä, jotka ovat epäileväisiä itse ilmaston muutoksia kohtaan. Sensijaan on miljoonittain yksilöitä, lukumäärältään lisääntyvänä joukkona, jotka ovat todella epäileviä sen suhteen, että ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt aiheuttavat tuhoa ennustettavaa lämpenemistä, mihin joukkoon kuuluu monia tieteellisä tutkijoita – ilmastotutkijoita myöten, Nobel-laakerein seppelöityjä ja muita korkeasti oppineita yksilöitä”.

Ja edelleen kertauksena puheenvuorostani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/olematon-ilmaston-hatatila/ :

”Ainakin 500 asiantuntijaa, joista enemmistö on eurooppalaisia, ovat allekirjoittaneet julistuksen, minkä mukaan ei ole olemassa mitään ilmastohätätilaa, ja mikä on toimitettu myös Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille”.

Seurattuani YK:n Madridin kokousta, em. 500 asiantuntijan julistusta YK:n pääsihteerin en ole huomannut ottaneen huomioon siinä olevaa keskeisintä toteamusta:

”Ihmisperäinen maailmanlaajuinen lämpeneminen on vain hypoteesi. Ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että ihmisperäiset hiilidioksidiemissiot (CO2) ovat maailmanlaajuisen lämpenemisen pääasiallisin syy. Päinvastoin viimeaikaiset tarkat tiedot vahvistavat todeksi sen, että CO2:n lisääntymisellä on vain vaatimaton vaikutus ilmastoon, mutta se on valtavan edullinen maanviljelylle, metsätaloudelle ja fotosynteesille, mikä on elämän perusta maapallolla.”

Tämän kaiken tulkitsen niin, että ilman näyttöä todellisuudesta oleva, ihmisperäiseksi uskottu, uhkaava ilmaston lämpeneminen YK:n hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n sanelemana yritetään korvata poliittisella konsensuksella ilman havaintoihin liityvää, tieteellistä näyttöä todellisuudesta.

Alkavassa Davosin talouskokouksessa nyt viimeistään pitäisi asia saada valmisteltua niin, että poliitikkojenkin tulisi se ymmärtää oikealla tavalla:
Pariisin sopimus on korvattava strategialla, missä luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään ääri-ilmiöihin sopeutumistoimenpiteet ovat etusijalla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu