Kasvihuoneviljelyn perusteet opiksi ymmärtääksemme myös ilmastonmuutosten vaikutusta Maapallon kasvillisuuteen!

Hyvän kasvillisuuden syntyminen kasvihuoneessa edellyttää

– sopivaa lämpötilaa kasvihuoneessa,

– maaperässä tarvittavat ravinteet ja sopivan kosteuden,

– riittävän suuren CO2-pitoisuuden kasvihuoneen ilmatilassa ja

– asianmukaisen, yhteyttämiseen tarvittavan valaistuksen.

Kun on kysymys Maapallon kasvillisuuden ylläpitämisestä ihmiskunnan eduksi, siinä valinnoissa on tarpeen saada käyttöön riittävästi samankaltaisia edellytyksiä kuin käytettävissä olevissa kasvihuoneviljelyissä on olemassa. Todellisuudessa tämä on siinä mielessä erilaista, että ihminen ei pysty itse luonnonlakien mukaisiin tekijöihin vaikuttamaan, mutta esim. maanviljelijä on kyllä oppinut pyrkimään vuodenaikoihin liittyvät valintansa tekemään niiden vaatimusten mukaisesti. Kun on kysymys Auringosta tulevan, yhteyttämiseen tarvittavan valon ja lämpösäteilyn hallitsevasta vaikutuksesta Maapallon lämpötilaan ja kasvillisuuden edellyttämään yhteyttämiseen eli fotosynteesiin, nämä vaatimukset olennaisesti riippuvat mm. siitä, onko kysymys päiväntasaaja-alueesta vaiko eteläisen ja pohjoisen Maapallon osa-alueista:

– Päiväntasaaja-alueella Auringon lämmitys kasvillisuuden ylläpitäjänä pysyy asianmukaisena silloin, kun esim. myös maaperän kosteus on asianmukainen.

– Maapallon eteläisen ja pohjoisen osa-alueilla ilmaston lämpötila rajoittaa kasvillisuuden kehittymisen kesäaikaan.

– Kasvillisuuden yhteyttämiseen eli fotosynteesiin seurauksena sisältyy myös ilmakehän happipitoisuuden lisäys, mikä on omiaan ylläpitämään ihmisen hengitysilman laatua.

Ihmiskunnan on opittava myös sopeutumaan luonnollisina pidettäviin ilmastonmuutoksiin, joihin ihmisellä ei mahdollisuuksia ole vaikuttaa:

– Tällaisena on pidettävä esimerkiksi nykyistä koko maapalloa koskevaa myrskyistä aikaa, mistä tieteellisesti ei ihmiskuntaa syyttämään pystytä.

– YK:n ilmastopaneeli IPCC ryhtyi aikoinaan hakemaan tieteellistä näyttöä CO2-päästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavana pidetylle ilmaston lämpenemiselle, mutta sille ei tarvittavaa tieteellistä näyttöä olemassa ole.

Kun YK:n poliitikot ovat edelleenkin näkemystensä mukaisesti ihmisperäisiä CO2-päästöjä leikkaamassa, on syytä palata tieteellisiin perusteisiin. Esim. viitteessäni Ilmastonmuutoksen laskelmissa fysikaalinen kemia avainasia! esitän:

”Eilen Suomen luonnon ensimmäisenä liputuspäivänä kirjoituksessani Ilmastonmuutoksiin varautuminen ja niihin sopeutuminen avainasia! https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/ilmastonmuutoksiin-varautuminen-ja-niihin-sopeutuminen-avainasia/ totesin:

”Kun ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt eivät lämpenemistä hallitse, ainoaksi, toimivaksi ratkaisuksi sen suhteen, mitä ihminen voi tehdä, jää luonnollisiin ilmastonmuutoksiin varautuminen ja niihin sopeutuminen. Hiilidioksidipäästöjen toimimattomaksi osoittautuneen vähentämisen sijasta nimenomaan ilmastonmuutoksiin varautumiseen ja niihin sopeutumiseen pitää poliitikkojenkin päätöksissään ensisijaisesti huomionsa kohdistaa.”

Todellisuudessa CO2-pitoisuuden lisääntyminen ilmakehässä on omiaan parantamaan Maapallon kasvillisuutta, mikä jo on yksi esimerkki siitä, että CO2-päästöjen vähentämisellä ilmakehään ei perusteita olemassa ole.

Kun katselee perusteita, millä ihmisperäisiä CO2-päästöjä ilmaston uhkaavaksi uskotusta lämpenemisestä syytetään, niistä puuttuu tieteellinen näyttö todellisuudesta. Tämä näyttää johtuvan lähinnä siitä, että ne eivät perustu asianmukaiseen fysikaaliseen kemiaan vaan pelkkiin fysikaalisiin laskelmiin.”