Kokemus korvaa epäasianmukaisen ilmastouskon

Oppia ikä kaikki

Vuonna 1988 YK:n poliitikot perustivat hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tehtävänään tieteellisen näytön hakeminen ihmisperäisten hiilidioksidipäätösten aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle. Vuonna 1990 olin itsekin selvittelemässä, miten esim. Suomen LVI-teollisuus voisi varautua tuohon uhkaavana pidettyyn ilmaston lämpenemiseen. Vaikka YK:n poliitikot vuoden 1992 Rion konfenssiin mennessä eivät vielä ko. ihmisperäisten hiildioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle lämpenemiselle tarvittavaa näyttöä olleet saaneet, päätettiin kuitenkin varmuuden vuoksi ryhtyä ihmisperäisiä hiilidioksidipäätöjä leikkaamaan. Kun sitten Kioton sopimuksenkaan mukaiset leikkaukset eivät tarvittavaa näyttöä tuottaneet, hiilidioksidipäästöjen leikkaustarpeen selvittämiseksi turvauduttiin teoreettisin laskelmin saataviin, vasta hypoteettisina pidettäviin ilmastomallitutkimuksiin. Sen seurauksena syntyi Pariisin sopimus hiilidioksidipäästöjen leikkaamiseksi, perusteena poliittisin konsensuksin omaksuttu, em. ilmastomallitutkimuksiin perustuva ilmastoherkkyys – so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Tämä IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys on kuitenkin sillä tavalla epätarkka (4,5-1,5 C-astetta) ja asiaan perehtyneiden tutkijoiden mukaan liioiteltu, ettei sen mukaisesti ilman tarvittavaa näyttöä todellisuudesta ole asianmukaista toimia.

Toistan tässä sen, mitä puheenvuorossani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/uhkaava-ihmisperainen-lampeneminen-onperusteeton/ olen todennut:

’Tämäkin hiilidioksidipäästöjen leikkausten todettu toimimattomuus perustuu siihen, mitä Tuukka Perhoniemi – totuuden edellytyksenä – suomennoksensa esipuheessa John Dewey’n kirjan Filosofian Uudistaminen sivulla 10 toteaa:
”Totuuteen tarvitaan toimintaa, se on kokemuksellista ja tarkoittaa ajatusten toimivuutta: aluksi on arvio tai hypoteesi, jota tulee koetella, ja mikäli se auttaa toimimaan halutulla tavalla maailmassa, se on oikea,”
IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys tämän mukaan ei ole ”oikea”, kun sille odotusten mukaista näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa.’

Pariisin sopimuksen kumoamiseen riittää se, kun poliitikot ymmärtävät, että ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle ei näyttöä ole olemassa. Toinen poliitikkojen ymmärrettäväksi tarkoittamani asia on se, että hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC esittämät, ilmaston lämpenemisen estämiseksi tarkoitetut ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaukset tuottavat vain menetyksiä, mikä poliitikkojen vastuullisina päätöksentekijöinä tulee ymmärtää.

Esimerkkinä poliitikkojen tarvitsemasta, hiilidioksidipäästöihin liittyvästä asianmukaisuudesta olen aikaisemmin jo useaan kertaan todennut sen, miten Eija-Riitta Korholan olen asiaan ymmärtänyt suhtautuvan. Jo Kioton sopimukseen liittyvien CO2-päästöjen leikkausten osoittautuessa toimimattomiksi hänen näkemyksensä olen ymmärtänyt niin, että esim. energian tuotannossa fossiilisista polttoaineista on syytä luopua vasta sitä mukaa, kun energiantuotannon kilpailukyky sitä edellyttää.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu