Luonnonlait hallitsevat ilmastonmuutosta

Epämääräisyys, minkä usko ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi oletettu, ilmaston uhkaavana pidetty lämpeneminen on aiheuttanut, vaatii todellisuuteen perustuvaa käsittelyä. Pyrin tässä ymmärrettävästi tuomaan esille, miten luonnonlait tätä kokonaisuutta hallitsevat:

1. Todellisuudesta tehtyjen havaintojen mukaan kautta aikojen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit ovat seuranneet ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin. Vaikka asiaan useita mekanismeja liittyykin, ilmakehän hallitsevaa hiilidioksidipitoisuutta näyttää ylläpitävän valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila Henry’n lain mukaisesti. Asiaa yksityiskohtaisemmin tarkastellessani olen tullut seuraaviin, tieteellisiin näyttöihin perustuviin tuloksiin:

– Viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana tapahtuneiden mannerliikuntojen aiheuttamien, päiväntasaa-alueilta ylemmille leveysasteille tapahtuvien valtamerien virtausmuutosten vaikeutumisen ja jopa estymisen seurauksena ilmaston keskimääräinen jäähtyminen – so. antarktisella alueella 40, arktisella alueella 20 ja päiväntasaaja-alueella 2 C-astetta alemmaksi – on pudottanut ilmakehän keskimääräisen hiilidioksidipitoisuuden luokasta 1600 ppm luokkaan 400 ppm, mikä on tulos valtamerien pintavesien keskimääräisestä voimistumisesta hiilidioksidinieluina.
– Viimeisen 800 000 vuoden aikana orbitaalisista syistä – eli johtuen siitä, miten kaukana maapallo on auringosta ollut lievästi elliptisellä radallaan aurinkoa kiertäessään – syntyneiden jääkausien ja niiden välisten lämpimien kausien aikana ilmakehän keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus on seurannut ilmaston keskimääräisen lämpötilan muutostrendejä eli ts. ilmasto on jäähtynyt jääkausien aikana ja lämmennyt jääkausien välisinä lämpiminä kausina. Tällöin lämpimien kausien aikainen valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila on pudonnut jääkausien aikana, johtuen valtamerien pintavesien keskimääräisen lämpötilan alenemisesta suhteessa lämpimään kauteen, aiheuttaen samalla pintaveden voimistumista hiilidioksidinieluna ja sitä tietä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden alenemista. Jääkausia seuraavien lämpimien kausien aikana tapahtunut valtamerien pintavesien keskimäräinen lämpeneminen on taas johtanut valtamerien pintavedet toimimaan voimistuneina, ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta lisäävinä lähteinä.
– Nykyisenä Holoseeni-nimisenä lämpimänä kautena on todettavissa, että elämme aikaa, mikä edustaa lähinnä tämän lämpimän kauden keskimääräistä ilmaston lämpötilaa, ja mikä jo osoittaa, että ihmisperäisillä hiilidioksidipäästöillä ei todettavissa olevaa vaikutusta uskonvaraisena pidettävään, ilmaston uhkaavaan lämpenemiseen olemassa ole. Jo se, että noin neljä sataa vuotta sitten niin sanottuna pienenä jääkautena oli ilmasto nykyistä olennaisesti viileämpi ja se, että keskiajalla ilmasto oli nykyistä olennaisesti lämpimämpi osoittavat, että ihmisperäisten hiilidipäästöjen vaikutuksesta ilmaston uhkaavaan lämpenemiseen ei näyttöä todellisuudesta olemassa ole.

2. YK:n poliitikot ovat jo yli kolme vuosikymmentä sitten perustaneet ilmastopaneelin IPCC tehtävänään hakea tieteellinen näyttö ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle. Kun tätä näyttöä ei todettavissa ollut, se korvattiin ilmastomalleihin perustuvalla ilmastoherkkyydellä, mikä sekin on vasta hypoteesi ilman tieteellisyyden edellyttämää näyttöä todellisuudesta. Tämänkin näytön edellytykset selviävät siitä, mitä jo aikaisemminkin olen kirjoittanut: ’IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys ei täytä niitä vaatimuksia, mitkä Tuukka Perhoniemi John Dewey’n kirjan Filosofian Uudistaminen suomennoksensa esipuheessa toteaa: ”Totuuteen tarvitaan toimintaa, se on kokemuksellista ja tarkoittaa ajatusten toimivuutta: aluksi on arvio tai hypoteesi, jota tulee koetella, ja mikäli se auttaa toimimaan halutulla tavalla maailmassa, se on oikea. Älyllisiä käsityksiä tulee siten arvioida sen mukaan, millaisia käytännön seurauksia ne tuottavat.”’ Olen tuon Tuukka Perhoniemen kanssa analogisen totuuden oppinut toteamaan toimiessani metallurgisten tuotantojen monitieteellisyyttä edellyttävien ongelmien ratkaisijana: Ensin tulee selvittää tuotannossa mahdollisesti olevan ongelman todellinen laatu eli toisin sanoen, onko sitä ongelmaa todella olemassakaan, ja jos se todella olemassa on, pyritään selvittämään sen laatu. Sitten pyritään hakemaan teoreettinen ratkaisu tälle monitieteellisenä pidettävälle, olemassa olevalle ongelmalle. Seuraavaksi pyritään esim. laboratoriokokein perustelemaan, onko em. vasta hypoteesina pidettävä, teoreettinen ratkaisu todellisuuden mukainen. Lopuksi vielä – ennen varsinaista, tuotannollista käyttöönottoa – varmistetaan, toimiiko tämä ratkaisu halutulla tavalla teollisessa tuotannossa. Tämä sitten antaa edellytykset esim. metallituotteiden menestymiselle maailmanlaajuisilla markkinoilla.

3. ’Olen näillä sivuilla aikaisemmin mm. todennut: ’”On vaikea ymmärtää, mikä saa poliitikot ilman näyttöä todellisuudesta uskomaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi luultuun, ilmaston uhkaavaan lämpenemiseen:

– Vihreillä edustajilla tämä näyttää johtuvan ideologisesta uskosta, kun heistä enemmistö tänään näytti jopa olemaan valmis luopumaan hallituksesta, jos hallitus ei suunnitellun aikataulun mukaan ilmastoasiassa etene.
– Suuri osa poliitikoista ilmeisesti luottaa ilmastoasiantuntijoina pitämiinsä järjestöihin ja yksittäisiin, tieteilijöinä pitämiinsä henkilöihin ilman, että he itse pystyvät sitä asianmukaisesti ymmärtämään.
– Olen myös ollut huomaavinani, että poliittisilla tahoilla fossiilisista polttoaineista halutaan maailmanlaajuisesti luopua, koska niiden käytöstä kilpailukykyisesti hyötyvät lähinnä vain itse fossiilisten polttoaineiden tuottajat. Tämä näkemykseni on syntynyt siitä, kun sekä YK:n että EU:n poliitikot ovat täysin sitoutuneina Pariisin sopimukseen ilman tieteellistä näyttöä IPCC:n omaksumalle ilmastoherkkyydelle.”

4. Kun Pariisin sopimuksen mukaisille ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksille ei tieteen edellellyttämiä perusteita näytä olemassa olevan ja kun siksi siihen liittyvien hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen tulee tuottamaan vain arvaamattomia menetyksiä, on syytä turvautua vaihtoehtiseen strategiaa, missä keskeisinä osapuolina olisivat esimerkiksi mukautumiset luonnollisiin ilmastonmuutoksiin ja sään luonnollisiin ääri-ilmiöihin.

Olen puheenvuorossani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/nyt-koko-eun-harkittavaksi/ mm. kirjoittanut:

’”Euroopan unionin alueella käytiin viime vuonna pitkälliset neuvottelut käyttöön otettavista elvytystoimista. Niiden tuloksena laadittiin suunnitelma yhteensä 750 miljardin euron suuruisesta paketista, jonka tuella euroalueen talouden odotetaan kasvavan tänä vuonna noin 4,5 prosenttia ja ensi vuonna 4,1 prosenttia.”

Puhutaanko todella tässä vain yksin koronan haittavaikutusten korjaamisesta! Jos olen oikein ymmmärtänyt, tuo ”yhteensä 750 miljardin euron suuruisesta paketista” puhuminen on puutteellista, kun käsitykseni mukaan siitä yksi kolmasosa ollaan käyttämässä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen uskotun, uhkaavana pidetyn ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Meillähän on kaikilla hyvin tiedossa, että hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC omaksumalle ilmastoherkkyydelle ei näyttöä todellisuudesta olemassa ole, minkä mukaan perusteettomina pidettävät ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkaukset tulevat vain uhkaavasti lisäämään tuota 750 miljardin euron suuruista pakettia.’

+11
LauriHeimonen
Sitoutumaton Lohja

Diplomi-insinööri, eläkeläinen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu