Miten koen todellisuuden ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aihettamaksi uskotusta ilmasto-ongelmasta?

Yle1:n Ykkösaamu-ohjelmassa 26.9.2020 klo 10.05 Euroopan hybridiosaamiskeskuksen johtaja Teija Tiilikaisen haastettalusta jäi elävästi mieleeni sanonta ”vaikea erottaa todellinen tieto disinformaatiosta”.

Vaikka tässä esittämääni asiaa ei Teija Tiililikaisen haastettelussa tällaisena käsiteltykään, tässä yhteydessä disinformaationa – eli tarkoituksellisesti vääristeltynä tietona tai tiedottamisena – tuli mieleeni se, miten olen itse kokenut erityisesti perusteettomuuden poliitikkojen ylläpitämälle käsitykselle koskien ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskottua, uhkaavana pidettyä, vailla näyttöä todellisuudesta olevaa ilmaston lämpenemistä.

Monitieteellisyyden kokeneena, metallurgisen teollisuuden käytännön tutkijana minun on esim. vaikea ymmärtää, että YK:n poliitikot pitävät ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä uhkana ilmaston lämpenemiselle, vaikka sille näyttöä todellisuudesta ei yli kolme vuosikymmentä kestäneestä yrittämisestäkään huolimatta olemassa ole. Onko tässä nyt kysymys jostakin lähteestä tullut ns. disinformaatio, mistä halutaan vaieta?

Kun jo EU:n 7 vuoden budjetin sisällöstä vähintään yksi kolmasosa kuluisi näiden uskottujen, perusteettomina pidettävien ilmasto-ongelmien ratkaisupyrkimyksiin, on niistä aiheettomina pitämistäni, ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksista odotettavissa lähinnä katastrofaalisiin menetyksiin liittyviä ongelmia.

Kun YK:n poliitikot vuonna 1988 perustivat hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC, oli sen tavoitteena hakea tieteellinen näyttö ihmisperäisten hiilidioksipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavana pidetylle ilmaston lämpenemiselle. Kun YK:n Rion kokoukseen vuoteen 1992 mennessä ei tätä näyttöä olemassa ollut, pidettiin varmuuden vuoksi tärkeänä ruveta ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä leikkaamaan. Kun tästä ei valtioiden välistä yhteisymmärrystä löytynyt, perusteet haettiin teoreettisina, vasta hypoteettisina pidettävistä ilmastomallilaskelmista. Määriteltäväksi kohteeksi otettiin ns. ilmastoherkkyys so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa. Jo se, että nämä käytettävissä olevat ilmastoherkkyydet hajoavat laajalle alueelle luokkaa 8 C-asteesta aina 0 C-astetta lähestyen, osoittaa, miten epävarmalla pohjalla hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC on, kun se poliittiseen konsensukseen perustuen on sitten ilmastoherkkyydeksi valinnut alueen 4,5-1,5 C-astetta, mihin Pariisin sopimuskin ihmisperäisten hiilidoksidipäästöjen leikkaamiseksi perustuu. On monia osoituksia siitä, että todellisuudessa tuo ilmastoherkkyys on niin vähäinen, että sitä on vaikea nollasta erottaa:

1) Esim. puheenvuorossani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/poliitikoilla-ilmaston-ihmisperaiseksi-uskottuun-uhkaavaan-lampenemiseen-tarvittava-tieteellinen-naytto-saavuttamatta/ olen esittänyt: ” – – –  viimeaikaiset ilmastomallitutkimukset osoittavat IPCC:n omaksuman ilmastoherkkyyden olevan sillä tavalla liioiteltu, että se – jo todellisuudesta tehtävien havaintojen mukaisesti – lähenee nollaa – – ”

2) 100 miljoonan vuoden ajalta kerätty geologinen aineisto ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta osoittaa, että kymmenien miljoonien vuosien aikavälillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on seurannut ilmaston vaihteluja (Juha Pekka Lunkkaa Maapallon ilmastohistoria s. 147).

3) Viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana – liitukaudesta nykyaikaan – mannerliikunnot ovat muuttaneet valtamerien muotoa niin, että niiden vesien kyky kuljettaa lämpöä päiväntasaaja-alueilta ylemmille leveysasteille on sillä tavalla heikentynyt,että antarktisen alueen lämpötila on laskenut luokkaa 40 C-astetta, arktisen alueen laskun ollessa 20 C-astetta ja vastaavasti päiväntasaaja-alueen laskun ollessa 2 C-astetta. Liitukaudesta tähän päivään ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitseva, valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila on sillä tavalla alentunut, että – Henry’n lain mukaisesti – ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on pudonnut luokasta 1600 ppm nykyiseen luokkaan 400 ppm. Olen näillä sivuillani jo aikaisemminkin todennut: ” Kun tarkastellaan tämänhetkistä tilannetta esim. viitteen https://hifast.wordpress.com/2020/09/22/sea-ice-extent-global-antarctic-and-arctic-day-265-2020/ mukaan, voidaan tulkita, että mannerliikunnot vielä tänäpäivänäkin lievästi jäähdyttävät antarktista aluetta ja havaittavasti lämmittävät arktista aluetta. Tähän antaa lisäselvyytä vielä viite https://hifast.wordpress.com/2020/09/30/sea-ice-extent-global-antarctic-and-arctic-day-273-2020/ .

4) Viimeisen 800 000 vuoden aikana – jääkausiin ja niiden välisiin lämpimiin kausiin liittyen – ilmaston lämpötila on ollut seurausta siitä, kuinka kaukana Maapallo Auringosta lievästi elliptisellä radallaan on. Myös tällöin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on seurannut ilmaston lämpötilaa eikä päinvastoin. Kylminä kausina, valtamerien pintavesien keskimäärin jäähtyessä, niiden kyky toimia hiilidioksidinieluina vahvistuu, mistä seuraa ilmakehän hiilipitoisuuden hallitseva aleneminen. Kun taas lämpiminä kausina valtamerien pintavesien keskimäärin lämmetessä, niiden kyky toimia hallitsevina hiilidioksidilähteinä tehostuu.

5) Nykyisenä Holoseeni-nimisenä lämpimänä kautena Maapallon ilmaston lämpötila on havaittavissa määrin vaihdellut lähinna Auringon aktiivisuusmuutoksiin liittyen. Tästä esimerkkinä mainittakoon noin 400 vuotta sitten ollut pieni jääkausi ja viimeaikaisiin Enso-ilmiöihin liittyvät El Niño-ilmiöt. Sateliittimittauksin on todettu, että se, mitä ilmaston lämpötila on viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana lämmennyt, on hallitsevasti seurausta El Niño-ilmiöistä, kuntaas ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousua on hallinnut valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpeneminen. Tämä on havaittavissa mm. siitä, että Mauna Loa’n mittauksissa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden on todettu hallitsevasti seuraavan valtamerien pintavesien keskimääräistä lämpötilan nousua.

6) Edellä olevasta käy ilmi, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousullakaan ei uhkaavaa ilmaston lämpenemistä odotettavissa ole, mikä tekee hiilidioksidin päästöleikkaukset tarpeettomiksi. Kun vielä esim. viimeaikaisesta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnoususta on fossiilisista polttoaineista aiheutuvaa osuutta korkeintaan luokkaa 5 %, niiden leikkaamiseen ei sellaisenakaan perusteltua syytä olemassa ole. Tämä osuus fossiilisista polttoaineista on seuraus siitä, kun luonnonlakien mukaisesti kaikkien toistensa kanssa hallitsevasti laadultaan vastaavien hiilidioksidipäästöjen hakeutuessa keskenään dynaamiseen tasapainoon, olemassa olevien hiilidioksidinielujen ja hiilidioksidilähteiden mukaisesti, ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen osuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousussa muodostuu prosentuaalisesti samaksi, mitä se prosentuaalisesti on ollut hiilidioksidin kokonaispäästöissäkin. Sama prosentuaalisuus koskee muitakin ihmisperäisiä hiilidioksidipäästöjä mutta pienempinä, kun päästöt fossiilisista polttoaineista ovat jo luokkaa 80 % kaikista ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä. Todellisuudessa fossiilisista polttoaineista peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen todentamaton vaikutus ilmaston lämpenemiseen paljastuu jo siinä, kun koronavirusongelmien vuoksi fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten pysäyttämisen ei ilmaston lämpötilaan ole havaittavasti todettu vaikuttaneen.

Olen näillä sivuilla aikaisemmin mm. todennut: ”On vaikea ymmärtää, mikä saa poliitikot ilman näyttöä todellisuudesta uskomaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi luultuun, ilmaston uhkaavaan lämpenemiseen:

– Vihreillä edustajilla tämä näyttää johtuvan ideologisesta uskosta, kun heistä enemmistö tänään näytti jopa olemaan valmis luopumaan hallituksesta, jos hallitus ei suunnitellun aikataulun mukaan ilmastoasiassa etene.
– Suuri osa poliitikoista ilmeisesti luottaa ilmastoasiantuntijoina pitämiinsä järjestöihin ja yksittäisiin, tieteilijöinä pitämiinsä henkilöihin ilman, että he itse pystyvät sitä asianmukaisesti ymmärtämään.
– Olen myös ollut huomaavinani, että joillakin tahoilla fossiilisista polttoaineista halutaan maailmanlaajuisesti luopua, koska niiden käytöstä kilpailukykyisesti hyötyvät lähinnä vain itse fossiilisten polttoaineiden tuottajat. Tämä näkemykseni on syntynyt siitä, kun sekä YK:n että EU:n poliitikot ovat täysin sitoutuneina Pariisin sopimukseen ilman tieteellistä näyttöä IPCC:n omaksumalle ilmastoherkkyydelle.”

Kokemani perusteella minulle onkin herännyt kysymys, missä määrin YK:n, EU:n ja omillakin poliitikoilla tämä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskottu – oman näkemykseni mukaan ilman näyttöä todellisuudesta oleva – uhkaavana pidetty ilmaston lämpeneminen on syntynyt tietämättömyydestä ja missä määrin se voi olla tulosta disinformaatiosta eli tarkoituksellisesti vääristellystä tiedosta tai tiedottamisesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu