Näyttö todellisuudesta ongelmanratkaisun avainasia!

Vasta hypoteettisena pidettävään, ilman näyttöä todellisuudesta olevaan, IPCC:n omaksumaan ilmastoherkkyyteen uskovien poliitikkojen epäpätevän näkökannan mukaan fossiilisten polttoaineiden käyttö pitäisi ajaa alas vuoteen 2050 mennessä. Poliitikkojenkin on syytä ymmärtää, että hiilidioksidipäästöjen leikkauksille ei perusteita ole olemassa, kun sille nöyttöä ei todellisuudesta ole olemassa. Tämän vuoksi näen aiheelliseksi todeta esimerkin siitä, mitä ja miten itse olen kokenut näytön todellisuudessa vaikuttaneen viimeisen 50 vuoden aikana ratkaisuissa,joiden aikaansaamisessa olen itsekin osallisena ollut.

Vuonna 1969 vierailin eräässä korkeatasoisen hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa työnantajani edustajana. Olimme sekä tieteellisesti että tuotannollisesti kehittäneet tuon tutkimuskeskuksen laitteissa tarvittavan, mahdollisimman puhtaan metallin. Sain tutkimuskeskuksen edustajalta lausunnon, minkä mukaan toimittamamme tuote oli toimiva ja paras tarjolla olevista. Toimivuus on ollut todellista, kun käsitykseni mukaan tämä materiaali on ollut tarjolla ja jatkuvassa käytössä koko viimeisen 50 vuoden ajan, koska sen sama valmistava laitos – vaikkakin eri omistajan hallinnoimana – tänäkin vuonna on asian tuonut esille.

Kun tuota puhdasta materiaalia ei lähtöhtaisesti ollut olemassakaan, sen valmistaminen vaatii monipuolisen osaamisen, mikä opitaan tarvittavien, monitieteellisten ja käytännön toimien osaamisella. Kun tätä vertaa IPCC:n omaksumaan näkemykseen ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotusta ilmaston uhkaavasta lämpenemisestä, on selvää, että tätä IPCC:n näkemystä vasta hypoteesina ei 50 vuoden päähän toimivana ratkaisuna voida pitää.

Lainaus puheenvuorostani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/uhkaava-ihmisperainen-lampeneminen-onperusteeton/

’Käytännön metallurgisena, monitieteellisyyttä edellyttävänä tutkijana näen nämä käytännön ilmasto-ongelmatkin analogisina metallurgisten ongelmien kanssa. Kummassakin on avainasiana ns. pragmaattinen logiikka, mitä kuvailen seuraavasti:
– ensin selvitetään uskotun ongelman todellinen laatu
– sitten selvitetään teoreettisesti, mitä todellisuudessa on aihetta tarkemmin tutkia
– tutkimusta havaintoineen jatketaan kunnes syy selviää
– jos syytä todellisuudesta ei ole löydettävissä, uskottua ongelmaa ei tiettävästi ole olemassakaan.
Kun ihmisperäisten hiilidioksipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, ilmaston uhkaavalle lämpenemisellekään ei näyttöä todellisuudesta ole olemassa, hiilidioksidin päästövähennyksistä, vain menetyksiä tuottavina, on syytä luopua. Tämäkin hiilidioksidipäästöjen leikkausten todettu toimimattomuus perustuu siihen, mitä Tuukka Perhoniemi – totuuden edellytyksenä – suomennoksensa esipuheessa John Dewey’n kirjan Filosofian Uudistaminen sivulla 10 toteaa:

”Totuuteen tarvitaan toimintaa, se on kokemuksellista ja tarkoittaa ajatusten toimivuutta: aluksi on arvio tai hypoteesi, jota tulee koetella, ja mikäli se auttaa toimimaan halutulla tavalla maailmassa, se on oikea.”

IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys tämän mukaan ei ole ”oikea”, kun sille odotusten mukaista näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa. Valtamerien pintavesien lämpötilamuutokset hallitsevat ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, missä ihmisperäisillä hiilidioksidipäästöillä ei havaittavan suurta vaikutusta ole. Lisäksi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousullakaan ei todettavissa olevan suuruista vaikutusta ilmaston lämpötilaan ole; ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendien on esim. viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta tehtyjen geologisten ja viimeaikaisten havaintojen mukaan todettu seuraavan ilmaston lämpenemisen muutostrendejä eikä päinvastoin.’

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu