Nykyinenkin ilmasto on luonnonlakien mukainen

Kun tarkastellaan, mitkä tekijät viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana ilmastoa ovat luonnonlakien mukaisesti hallinneet, voidaan todeta, että myös viimeaikaiset ilmastonmuutokset ovat luonnonlakien mukaisia. Esimerkiksi ihmisperäisten hiilidioksipäästöjen aiheutamaksi uskotulle, ilmaston uhkaavana pidetylle lämpenemiselle ei näyttöä todellisuudesta olemassa ole, vaikka YK:n poliitikot jo yli kolme vuosikymmentä sitten perustivat hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC, tehtävänään todellisuudesta tieteellisen näytön hakeminen ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskomalleen ilmaston lämpenemiselle. IPCC ei omaksumassaan, ilman näyttöä todellisuudesta olevassa, ilmastomalleihin perustuvassa ilmastoherkkyydessään ole hypoteesia pidemmälle pystynyt etenemään. Esim. IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys ei täytä niitä vaatimuksia, mitkä Tuukka Perhoniemi John Dewey’n kirjan Filosofian Uudistaminen suomennoksensa esipuheessa toteaa:
”Totuuteen tarvitaan toimintaa, se on kokemuksellista ja tarkoittaa ajatusten toimivuutta: aluksi on arvio tai hypoteesi, jota tulee koetella, ja mikäli se auttaa toimimaan halutulla tavalla maailmassa, se on oikea. Älyllisiä käsityksiä tulee siten arvioida sen mukaan, millaisia käytännön seurauksia ne tuottavat.”

Olen tuon Tuukka Perhoniemen kanssa analogisen totuuden oppinut toteamaan toimiessani metallurgisten tuotantojen, monitieteellisyyttä edellyttävien ongelmien ratkaisijana:
– Ensin tulee selvittää tuotannossa mahdollisesti olevan ongelman todellinen laatu eli toisin sanoen, onko sitä todella olemassakaan, ja jos se todella olemassa on, pyritään selvittämään sen laatu.
– Sitten pyritään hakemaan teoreettinen ratkaisu tälle monitieteellisenä pidettävälle, olemassa olevalle ongelmalle.
– Seuraavaksi pyritään esim. laboratoriokokein perustelemaan, onko em. vasta hypoteesina pidettävä, teoreettinen ratkaisu todellisuuden mukainen.
– Lopuksi vielä – ennen varsinaista, tuotannollista käyttöönottoa – varmistetaan, toimiiko tämä ratkaisu halutulla tavalla teollisessa tuotannossa.

Kun poliitikot konsensuksen omaisesti eli enemmistöpäätöksin, ilman näyttöä todellisuudesta ovat omaksuneet ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotun, uhkaavana pidetyn ilmaston lämpenemisen, se ei ole riittävä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkausten perusteeksi. Kun vielä kautta aikojen ilmakehän hiilidioksdipitoisuuden muutostrendien on aina todettu seuraavan ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin, on esim. Pariisin sopimuksen mukaisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksista odotettavissa lähinnä vain katastrofaalisia menetyksiä. Viittaan tässä myös puheenvuorooni https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/ihmisperaisten-hiilidioksidipaastojen-leikkauksista-vain-menetyksia-tuottavina-on-syyta-luopua/ Ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen leikkauksista vain menetyksiä tuottavina on syytä luopua.

On syytä tässäkin vielä kerrata asiat, mitkä osoittavat ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen mahdottomuuden ilmaston uhkaavana pidetyn lämpenemisen aiheuttajana:
– Viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana ilmaston lämpötilaa ovat hallinneet mannerliikunnot. Niiden seurauksina tähän päivään saakka ilmaston lämpötila arktisella alueella on alentunut luokkaa 20 C-astetta, antarktisella alueella pudotus on luokkaa 40 C-astetta ja päiväntasaajalla luokkaa 2 C-astetta. Samana aikana ilmakehän keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus on alentunut noin 1600 ppm:stä nykyiseen luokkaa 400 ppm olevaan arvoon. Juha Pekka Lunkan kirjan Maapallon ilmastohistoria (sivu 147) mukaan 100 miljoonan vuoden ajalta kerätty geologinen aineisto ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta osoittaa, että kymmenien miljoonien vuosien aikavälillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on seurannut ilmaston vaihteluja.
– Viimeisen 800 000 vuoden aikana, jääkausiin ja niiden välisiin lämpimiin kausiin liittyen, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on olennaisesti vähentynyt, kun jäähtyneet valtamerien pintavedet jääkausien aikana ovat tehostuneet hiilidioksidinieluina, kun taas jääkausien välisinä lämpiminä kausina ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on olennaisesti kasvanut valtamerien lämmenneiden pintavesien tehostuessa hiilidioksidilähteinä. Tämä jääkausien ja niiden välisten lämpimien kausien vaihtelu johtuu ns. orbitaalisista syistä, millä tarkoitettaan sitä, kuinka kaukana maapallo lievästi elliptisellä radallaan auringosta on ollut.

Jääkausien välisen, nykyisen Holoseeni-nimisen lämpimän kauden aikana on ilmastossa todettavissa monenlaisia, edellisiä pienempiä ilmaston lämpötilaan liittyviä vaihteluja, missä ilmaston lämpötila on vaihdellut nykyisen ilmaston lämpötilan molemmin puolin.
Nykyisen lämpimän Holoseeni-kauden ilmaston lämpötilavaihtelut syineen ja seurauksineen:
– Auringon aktiivisuusmuutoksiin liittyvät El Niño-ilmiöt lämmittävät maapallon ilmastoa ja sen seurauksena valtamerien pintavesien keskimääräistä lämpötilaa, mistä sitten seuraa luonnonlakien mukainen valtamerien pintavesien voimistunut toiminta ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta lisäävänä hiilidioksidilähteenä. Esimerkiksi viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtunut ilmakehän hiilidioksididipitoisuuden kokonaisnousu on mm. sateliittimittauksin todettu johtuneen El Niño-ilmiöiden seurauksena tapahtuneista merivesien keskimääräisistä lämpenemisistä.
– Meillä on tällä hetkelläkin, jo helmikuun puoleenväliin mentäessä, tapahtumassa ilmaston poikkeuksellista kylmenemistä pohjoisella pallonpuoliskolla. Kun tämä kylmeneminen alkoi, ilmatieteen laitoksen meteorologi säätiedotuksensa yhteydessa kertoi voimakkaista suihkuvirtauksista, liittämättä sitä kuitenkaan alkavaan pakastumiseen. Nyt myöhemmin on kuitenkin Pohjoisamerikan poikkeuksellisen kylmenemisen yhteydessä asiaan liitetty voimakkaat suihkuvirtauksetkin. On olemassa tieteellistä tietoa siitä, miten suihkuvirtaukset voivat vaikuttaa näillä leveysasteilla vaihtoehtoisesti joko ilmastoa kylmentäen tai lämmittäen. Tarkempaa tietoa suihkuvirtauksista saa esim. viitteestä https://www.ilmatieteenlaitos.fi/saa-ja-meteorologia#6 Meteorologia.  Viitteen https://realclimatescience.com/2017/12/melting-kevins-magic-red-crayon/#comment-76050 mukaan todellisuus on tämä: Most of the claimed rise in global temperatures is due to a rise in Arctic winter temperatures, which is due primarily to the deep dips in the jet stream we have been getting in recent years. These jet stream dips increase Arctic temperatures a lot, while decreasing mid-latitude temperatures by a much smaller amount. Global warming is junk science.” Sama suomennoksenani: ”Suurin osa väitetyistä maailmanlaajuisista lämpötilan nousuista johtuu arktisen talven lämpötiloista, mikä pääasiassa johtuu suihkuvirtausten syvistä alenemista, mitä olemme saaneet kokea äskeisinä vuosina. Nämä suihkuvirtausten alenemiset lisäävät paljon arktisten lämpötilojen nousua, samalla alentaen keskimääräisten leveysasteiden lämpötiloja paljon vähemmissä määrin. Maailman laajuinen lämpeneminen on roskatiedettä.”
– Jo 100 miljoonaa vuotta jatkuneet mannerliikunnot heikentyneinä jatkuvat osittain vielä tälläkin hetkellä. Siitä esimerkkejä ovat vieläkin havaittavat maan ja merenpohjan ajoittaiset, havaittavissa olevat järistykset. Kun näilläkin vielä on vaikutuksia esim. meriveden virtauksiin lämpötilamuutoksineen päiväntasaajan ja arktisen alueiden välillä, saavat ne aikaan vielä arktisellakin alueella muutoksia, mitkä saattavat olla havaittavissa sekä ilmaston lämpötilassa että jääpeitteiden määrissä kuin mahdollisesti myös arktisen alueen hiilidioksidinieluissa.

Kun haetaan todellisuudesta havaittavissa olleita ilmaston lämpötilojen vaihteluita nykykyisenä Holoseeni-kautena, tulee ensimmäisenä mieleen Grönlannin nimi, mikä käsitykseni mukaan perustuu aikaan, jolloin siellä ilmaston lämpötila korkeudessaan on ollut myötävaikuttamassa kasvillisuuden kehittymistä. Tähän ilmeisesti liittyy myös se, että niihin aikoihin ilmasto siellä oli sopivan lämmintä viikinkienkin asuttamiseksi. Toiseksi tiedossamme on myös keskiajan keskimääräistä korkeampi ilmaston lämpötila. Kolmanneksi on syytä mainita noin 400 vuotta sitten ollut ns. pieni jääkausi, mistä palautuminen vaiheittain on kestänyt nykyaikaan saakka. Näissä missään ei ole todettavissa hiilidioksidin kokonaispäästöjenkään aiheuttamaksi uskottua, hallitsevaa osuutta ilmaston lämpenemisessä, puhumattakaan siinä olevasta, ihmisperäisten ihmisperästen hiilidioksidipäästöjen minimaalisesta osuudesta. Tekijät, mitkä näihin lämpötilamuutoksiin vaikuttavat löytyvät joukosta mannerliikunnot, suihkuvirtaukset ja aurinko orbitaalisina tekijöinä sekä aktiiisuusmuutoksineen.

Olen näillä sivuilla aikaisemmin mm. todennut: ’”On vaikea ymmärtää, mikä saa poliitikot ilman näyttöä todellisuudesta uskomaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi luultuun, ilmaston uhkaavaan lämpenemiseen:
– Vihreillä edustajilla tämä näyttää johtuvan ideologisesta uskosta, kun heistä enemmistö tänään näytti jopa olemaan valmis luopumaan hallituksesta, jos hallitus ei suunnitellun aikataulun mukaan ilmastoasiassa etene.
– Suuri osa poliitikoista ilmeisesti luottaa ilmastoasiantuntijoina pitämiinsä järjestöihin ja yksittäisiin, tieteilijöinä pitämiinsä henkilöihin ilman, että he itse pystyvät sitä asianmukaisesti ymmärtämään.
– Olen myös ollut huomaavinani, että poliittisilla tahoilla fossiilisista polttoaineista halutaan maailmanlaajuisesti luopua, koska niiden käytöstä kilpailukykyisesti hyötyvät lähinnä vain itse fossiilisten polttoaineiden tuottajat. Tämä näkemykseni on syntynyt siitä, kun sekä YK:n että EU:n poliitikot ovat täysin sitoutuneina Pariisin sopimukseen ilman tieteellistä näyttöä IPCC:n omaksumalle ilmastoherkkyydelle.”

Kokemani perusteella minulle onkin herännyt kysymys, missä määrin YK:n, EU:n ja omillakin poliitikoilla tämä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskottu – oman näkemykseni mukaan ilman näyttöä todellisuudesta oleva – uhkaavana pidetty ilmaston lämpeneminen on syntynyt tietämättömyydestä ja missä määrin se voi olla tulosta disinformaatiosta eli tarkoituksellisesti vääristellystä tiedosta tai tiedottamisesta.’