Olematon ilmaston hätätila

Ainakin 500 asiantuntijaa, joista enemmistö on eurooppalaisia, ovat allekirjoittaneet julistuksen, minkä mukaan ei ole olemassa mitään ilmastohätätilaa, ja mikä on toimitettu myös Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

Viittaus siitä linkkiin
https://hifast.wordpress.com/2019/10/12/500-expert-skeptics-rattle-europes-climate-cage/ :

By David Wojick, Ph.D. ~
The climate change debate has never been as hot in Europe as it is in America, but that has now changed some. At least 500 experts, mostly Europeans, have signed a ” Declaration that there is no climate emergency” which has been delivered to the Secretary General of the United Nations.

Viitteessä https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/280137-on-ymmarrettava-mihin-ipccn-omaksuma-vailla-nayttoa-oleva-konsensus-johtaa/ olen esittänyt David Wojick’in aikaisemminkin esittämän viestin:

”Ihmisperäinen maailmanlaajuinen lämpeneminen on vain hypoteesi. Ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että ihmisperäiset hiilidioksidiemissiot (CO2) ovat maailmanlaajuisen lämpenemisen pääasiallisin syy. Päinvastoin viimeaikaiset tarkat tiedot vahvistavat todeksi sen, että CO2:n lisääntymisellä on vain vaatimaton vaikutus ilmastoon, mutta se on valtavan edullinen maanviljelylle, metsätaloudelle ja fotosynteesille, mikä on elämän perusta maapallolla”

Näihin kumpaankin olen valmis itsekin yhtymään. Omat perusteluni tässäkin tarvitaan.

Lähtökohta perusteluihini on se, että hallitustenvälisellä ilmastopaneeli IPCC:llä ei ole vaadittavaa näyttöä todellisuudesta, minkä mukaan ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt aiheuttaisivat uhkaavaksi uskotun ilmaston lämpenemisen.
Viittaan esim. siihen, mitä totesin puheenvuorossani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/naytto-todellisuudesta-ongelmanratkaisun-avainasia/ :

’Tämäkin hiilidioksidipäästöjen leikkausten todettu toimimattomuus perustuu siihen, mitä Tuukka Perhoniemi – totuuden edellytyksenä – suomennoksensa esipuheessa John Dewey’n kirjan Filosofian Uudistaminen sivulla 10 toteaa:

”Totuuteen tarvitaan toimintaa, se on kokemuksellista ja tarkoittaa ajatusten toimivuutta: aluksi on arvio tai hypoteesi, jota tulee koetella, ja mikäli se auttaa toimimaan halutulla tavalla maailmassa, se on oikea.”

IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys – so. ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa – tämän mukaan ei ole ”oikea”, kun sille odotusten mukaista näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa.’

Kun haetaan syytä, miksi IPCC:n omaksumalle ilmastoherkkyydelle ei näyttöä todellsuudesta voida todeta, se löytyy omaksutuista ilmastomallilaskelmista. Vaikka itse mallit oikeita olisivatkin, ainakin parametrien valinnasa on virheitä. Jo se, että viimeaikoina tapahtunut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu luetaan kokonaan ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi, on epäasianmukainen. Sensijaan luonnonlakien mukaan ihmisperäinen osuus ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa – hiilidioksidipäästöjen ja hiilidioksidiabsorptioiden hakeutuessa dynaamiseen tasapainoon – muodostuu prosentuaalisesti samaksi, mikä se on lähtökohtaisesti ollut prosentuaalisesti hiilidioksidin kokonaispäästöissä.

Todellisuudesta tehdyt sekä geologiset että viimeaikaiset havainnot osoittavat mm., että
– esim. viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit ova aina seuranneet ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin, ja että
– ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsee valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila, mitä todistaa mm. se, että Mauna Loan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta koskevat mittaustulokset korreloivat valtamerien pintavesien keskimääräisen lämpötilan kanssa, sekä että
– ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousunkaan ei ole havaittavan suuruista ilmaston lämpenemistä todettu aiheuttavan, puhumattakaan siinä olevasta minimaalisen pienestä ihmisperäisen hiilidioksidipitoisuuden osuudesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu