Poliitikoilla ilmaston ihmisperäiseksi uskottuun, uhkaavaan lämpenemiseen tarvittava tieteellinen näyttö saavuttamatta!

Mehän kaikki historiaan perehtyneet tiedämme, että vuonna 1988 YK:n poliitikot perustivat hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n hakemaan tieteellistä näyttöä ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle. Kun nytkään vielä – yli kolmevuosikymmentä kestäneestä yrittämisestä huolimatta – IPCC:llä ei tieteellistä näyttöä siitä ole esittää, asia on korvattu vasta hypoteesina pidettävillä ilmastomallilaskelmilla. Perusteeksi on otettu ns. ilmastoherkkyys eli ilmaston lämpötilan nousu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa.

Kun Pariisin sopimuskin perustuu tähän vasta hypoteesina pidettävään, vailla näyttöä todellisuudesta olevaan, IPCC:n poliittisena konsensuksena omaksumaan ilmastoherkkyyteen, poliitikkojen sen perusteella tehtäviksi määrittelemät hiilididioksidipäästöjen leikkaukset ovat vailla tieteellistä näyttöä.

Viittaan tässäkin John Dewey’n kirjan Filosofian Uudistaminen suomentajan Tuukka Perhoniemen esipuheeseen, missä hän toteaa:
”Totuuteen tarvitaan toimivuutta: aluksi on arvio tai hypoteesi, jota tulee koetella, ja mikäli se auttaa toimimaan halutulla tavalla maailmassa, se on oikea. Älyllisiä käsityksiä tulee siten arvioida sen mukaan, millaisia käytännön seurauksia ne tuottavat.”

IPCC:n omaksumasta ilmastoherkkyydestä on usealta taholta todettu, että se on epätarkka ja liioiteltu. Ensinnäkin se on epätarkka, kun IPCC on sille omaksunut silloin käytettävissä olevista ilmastoherkkyysalueesta välin 4,5 – 1, 5 C-astetta. Liioiteltuna sitä olen itse jo pitänyt siksi, että kautta aikojen tehtyihin havaintoihin perustuen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendit ovat aina seuranneet ilmaston lämpötilan muutostrendejä eikä päinvastoin. Kun vielä viimeaikoinakin esim. ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousutrendiä ovat hallineet pääasiassa valtamerien pintavesien keskimääräisen lämpenemisen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt, siinä esim. ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen joukossa hallitsevassa asemassa olevista fossiilisista polttoaineista peräisin olevien hiilidioksidipäästöjen vajaa 5 %:n osuus hiilidioksidin kokonaispäästöistä ei ole havainnoin todettavissa – sen aiheuttamaksi uskotusta ilmaston lämpenemisestä puhumattakaan. Tämäkin osoittaa, kuinka väärässä IPCC:n omaksumat ilmastomallilaskelmat ovat, kun niissä kehäpäätelmänomaisesti parametrina käytetyn ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden viimeaikaisen nousun oletetaan olevan kokonaan teollisena aikana syntyneistä ihmisperäisistä hiilidioksidipäästöistä peräisin. Kuten kommentistani https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/arojouni/hiilidioksidin-lisaantymisesta-ilmakehassa-on-ollut-myos-hyotya/#comment-3214046 käy ilmi, viimeaikaiset ilmastomallitutkimukset osoittavat IPCC:n omaksuman ilmastoherkkyyden olevan sillä tavalla liioiteltu, että se – jo todellisuudesta tehtävien havaintojen mukaisesti – lähenee nollaa:

”57 responses to “Recent CO2 Climate Sensitivity Estimates Continue Trending Towards Zero
57 vastausta asiaan ”Viimeaikaiset hiilidioksidin ilmastoherkkyysarviot jatkavat suuntautumista kohti nollaa”.

Ongelmanamme on, miten saadaan poliitikotkin päättäjinä ymmärtämään tosiasia, mitä olen näillä sivuilla toistellut:
Kun ihmisperäisten hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, uhkaavalle ilmaston lämpenemiselle ei näyttöä todellisuudesta olemassa ole, se on peruste Pariisin sopimuksen korvaamiselle vaihtoehtoisella strategialla, missä olennaisina osina voivat olla esim. luonnollisiin ilmastonmuutoksiin varautuminen ja niihin sopeutuminen.

LauriHeimonen
Sitoutumaton Lohja

Diplomi-insinööri, eläkeläinen

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu