Poliittisten päättäjienkin opittavaksi ilmakehän CO2-pitoisuuden todellinen merkitys!

Kun YK:n poliitikot konsensukseksen omaisesti ovat – ilman tieteen edellyttämää näyttöä todellisuudesta – leikkaamassa hiilidioksidipäästöjä, on syytä kerrata, tosiasioita, mitkä tekevät ihmisperäistenkin hiilidioksidipäästöjen leikkaukset tieteellisesti perusteettomiksi.

Me kaikki hyvin tiedämme, että kasvihuoneviljelyssä ilmatilan hiilidioksidipitoisuutta voidaan nostaa luokkaa 400 ppm olevasta arvosta aina luokkaan 1600 ppm olevaan arvoon asti kasvihuonekasvien kasvillisuuden parantamiseksi. Tämä myös suoraan kertoo sen että ilmakehänkin hiilidioksidipitoisuuden nousu on omiaan parantamaan Maapallon kasvillisuutta, silloin kun muutkin edellytykset olemassa ovat.

Olen puheenvuorossani Tulevan hallituksemme on opittava ymmärtämään ilmastonmuutos tieteen edellyttämällä tavalla! https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/lauriheimonen/tulevan-hallituksemme-on-opittava-ymmartamaan-ilmastonmuutos-tieteen-edellyttamalla-tavalla/ mm. todennut, että tieteen edellyttämää näyttöä todellisuudesta ei olemassa ole, minkä mukaan ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt uhkaavana pidettävää ilmaston lämpenemistä aiheuttaisivat.

Tähän tulokseen olen tullut, kun ymmärrän, että fysikaalisen kemian luonnonlakien mukaiseen tasapainoon hakeutuminen valtamerien pintavesiin keskimäärin liuenneena olevan hiilidioksidin ja siihen yhteydessä olevan ilmakehän hiilidioksidin keskimääräinen pitoisuus saa aikaan vastaavan suuruisen, keskimääräisen, valtamerien pintavesistä aiheutuvien hiilidioksidipäästöjen pienenemisen kuin mitä ilmakehään tulevat muut päästöt ovat keskimääräisesti ilmakehässä hiilidioksidia lisäämässä (esim. Henryn toteamana). Näin eivät ihmisperäiset hiilidioksidipäästöt – eivätkä muutkaan vastaavanlaiset hiilidioksidipäästöt – olennaista hiilidioksidipitoisuuden nousua ilmakehässä aiheuta.

Kaikin puolin todellisuus osoittaa, että valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila ilmakehän keskimääräistä hiilidioksidipitoisuuttakin hallitsee:

– Esim. jo Mauna Loan mittaukset osoittavat, että valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila paikallista ilmakehän keskimääräistä hiilidioksidipitoisuutta hallitsee.

– Kun esim. viimeisen 100 miljoonan vuoden aikana mannerliikunnot ovat alentaneet valtamerien pintavesien keskimääräistä lämpötilaa, samalla ilmakehän keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus on pudonnot luokasta 1600 ppm luokkaan 400 ppm.

– Esim. viimeisen 800 000 vuoden aikana todetut lämpimät ja kylmät kaudet ovat seurausta siitä, kun Maapallo kiertää aurinkoa elliptisellä radallaan. Tällöin Maapallon etäisyyden muuttuminen Auringosta vaikuttaa ilmaston keskimääräisen lämpötilavaihtelun ohella myös valtamerien pintavesien lämpötilan keskimääräiseen vaihteluun, mikä sitten johtaa myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden keskimääräiseen vaihteluun.

– Nykyisenä HOLOSEENI-nimisenä lämpimänä kautena Auringon aktiivisuuden vaihtelut aiheuttavat vielä ns. ENSO-ilmiöitä sekä ilmaston että valtamerien pintavesien edellisiä vähäisempine lämpötilavaihteluineen.

Yhteenveto poliitikkojenkin ymmärettäväksi:

– Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on seuraus ilmaston lämpenemisestä eikä sen syy.

– Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu lisää kasvillisuutta, kun muut edellytykset ovat asianmukaisia.

– Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta hallitsee valtamerien pintavesien keskimääräinen lämpötila.