Uhkaava, ihmisperäinen lämpeneminen on perusteeton!

Käytännön metallurgisena, monitieteellisyyttä edellyttävänä tutkijana näen nämä käytännön ilmasto-ongelmatkin analogisina metallurgisten ongelmien kanssa. Kummassakin on avainasiana ns. pragmaattinen logiikka, mitä kuvailen seuraavasti:
– ensin selvitetään uskotun ongelman todellinen laatu
– sitten selvitetään teoreettisesti, mitä todellisuudessa on aihetta tarkemmin tutkia
– tutkimusta havaintoineen jatketaan kunnes syy selviää
– jos syytä todellisuudesta ei ole löydettävissä, uskottua ongelmaa ei tiettävästi ole olemassakaan.

Kun ihmisperäisten hiilidioksipäästöjen aiheuttamaksi uskotulle, ilmaston uhkaavalle lämpenemisellekään ei näyttöä todellisuudesta ole olemassa, hiilidioksidin päästövähennyksistä, vain menetyksiä tuottavina, on syytä luopua. Tämäkin hiilidioksidipäästöjen leikkausten todettu toimimattomuus perustuu siihen, mitä Tuukka Perhoniemi – totuuden edellytyksenä – suomennoksensa esipuheessa John Dewey’n kirjan Filosofian Uudistaminen sivulla 10 toteaa:

”Totuuteen tarvitaan toimintaa, se on kokemuksellista ja tarkoittaa ajatusten toimivuutta: aluksi on arvio tai hypoteesi, jota tulee koetella, ja mikäli se auttaa toimimaan halutulla tavalla maailmassa, se on oikea,”

IPCC:n omaksuma ilmastoherkkyys tämän mukaan ei ole ”oikea”, kun sille odotusten mukaista näyttöä todellisuudesta ei ole olemassa. Valtamerien pintavesien lämpötilamuutokset hallitsevat ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta, missä ihmisperäisillä hiilidioksidipäästöillä ei havaittavan suurta vaikutusta ole. Lisäksi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kokonaisnousullakaan ei todettavissa olevan suuruista vaikutusta ilmaston lämpötilaan ole; ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutostrendien on esim. viimeisen 100 miljoonan vuoden ajalta tehtyjen geologisten ja viimeaikaisten havaintojen mukaan todettu seuraavan ilmaston lämpenemisen muutostrendejä eikä päinvastoin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu