Antero Mukka, konservatismi vai liberalismi?

Ruotsin kielen pakollisuutta puolustettaessa ajaudutaan tyypillisesti liberalismin ja konservatismin väliseen ristiaallokkoon. Antero Mukan yhden vuoden sisällä kirjoittamat kaksi kolumnia ovat havainnollinen esimerkki tästä.

 

1. Utilitarismi

 

Antero Mukka kirjoittaa kolumnissaan (HS 18.11.2018) ensiksi diselverosta, toiseksi SAK:n ehdotuksesta ikääntyneiden työntekijöiden suosimiseksi ja kolmanneksi Amazonin pääkonttorin kilpailutuksesta.

Näihin kaikkin aiheisiin Mukka katsoo liittyvän yhteiskunnallista osaoptimointia, jossa kokonaisuus on jätetty huomioimatta: Ensinnäkin, vaatimus dieselveron poistamiseksi voi tietyssä mielessä olla oikeutettu, mutta dieselautoilun suosimiselle ei kuitenkaan löydy ympäristöperusteita. Toiseksi, SAK:n ehdotuksessa hamutaan ikääntyneiden työntekijöiden etuja toisten kustannuksella. Esim. nuorten näkökulmasta tarkasteltuna hanke asettuu aivan uuteen valoon. Ja kolmanneksi, Amazonin kisassa julkisilla varoilla olisi ollut parempaakin käyttöä, niin että hyötyjinä olisivat olleet sekä asukkaat että yritykset. Nyt kaupungit kilpailivat toisiaan vastaan kohtuuttomilla veroeduilla ja muilla lupauksilla sen sijaan, että yhteiskunnan kokonaisetu olisi ollut yhteinen tavoite.

Mukan ilmeisen pätevän päättelyn taustalla on selvästikin utilitarismi. Hän puhuu ”hyödystä”, ”optimoinnista” ja ”yhteiskunnan kokonaisedusta”. Utilitarismin avulla on perinteisesti ajettu liberalistisia uudistuksia, kuten naisten ja miesten tasa-arvoa, sananvapautta ja äänioikeutta.

 

2. Konservatismi

 

Viimeisimmässä kolumnissaan (HS 6.11.2019) Mukka kuitenkin muuttaa kurssia ja siirtyy liberalismista ja utilitarismista ennemminkin velvollisuusetiikan ja konservatismin kelkkaan. Hän toivottaa hyvää ruotsalaisuuden päivää ja ottaa kantaa siihen mitä suomalaisten velvollisuuksien alaan tulee lukea. Mukka perustelee miksi jokaisen suomalaisen tulee opiskella ”kaksi kotimaista”.

Mukka toteaa, että sivistysmaana meillä on aito peruste huolehtia siitä, että vähemmistökielemme voi hyvin. Meidän tulee myös arvostaa kieliperintöämme. Mukka käyttää tavanomaisten ruotsin kielen pakollisuutta puolustavien argumenttien tapaan käsitteitä kuten ”sivistysmaa” ja ”kielivähemmistöjen asianmukainen kohtelu”. Kaikki näihin käsitteisiin liitetyt ajatukset ovat ilmeisiä ja kannatettavia. Mukka ei kuitenkaan johda päätelmäänsä eksplisiittisesti niistä, vaan argumentti nojaa tässäkin tapauksessa utilitarismiin. Hän tarkastelee ruotsin kielen opiskelua yksilö- ja hyötynäkökulmasta: ”Kaksikielisyys ei ole tulppa myöskään muiden kielten oppimisessa vaan pikemminkin päinvastoin. Kaksi kotimaista on hyvä perusta monenlaiselle osaamiselle ja elämänuralle.”

Päinvastoin kuin edellä, nyt Mukan utilitaristinen filosofia kuitenkin ontuu pahasti. Väite tulpasta (eli siitä että se ei ole olemassa) on perusteeton. Suomenkielisten kielivalikoiman pohjana on kielipari englanti + ruotsi, koska käytännössä kaikki haluavat opiskella englantia (A1-kielenä 90 %, A2-kielenä 8 %) ja koska ruotsi on kaikille pakollinen (A1-kielenä 1 %, A2-kielenä 7 %, B1-kielenä 92 %). Tästä lähtökohdasta kieltenopetuksen monipuolistamiseen ei ole kovinkaan monta keinoa. Tulppa on siis olemassa. Mukan argumentoinnista jää käteen ainostaan perinteen kunnioitus ja opiskelu velvollisuudentunnosta.

 

3. Liberalismi

 

Yksilön kielivalintojen rajoittaminen on ongelmallista nimenomaan Mukan ensin peräänkuluttaman, tietynlaisen liberaalin utilitarismin näkökulmasta. Liberaalien demokratioiden perustavana päämääräänähän on auttaa jokaista ihmistä kehittymään henkiseen rikkauteensa. Vapaus tehdä omaa elämää koskevia itsenäisiä valintoja edesauttaa tätä. Erilaiset velvoitteet, pakkovalta, on kyettävä perustelemaan hyvin. Mukka ei tällaista perustelua tarjoa. Miksi ruotsin kieli tarjoaisi paremman perustan osaamiselle kuin esim. saksa?

”Sivistysmaan” tai ”kielivähemmistöjen asianmukaisen kohtelun” ja ruotsin kielen valinnaisuuden välillä ei myöskään ole ristiriitaa. Liberaali demokratia on järjestelmä, jossa ihmisarvo on kunniassa, elämänasenne salliva ja jossa vapaudet kukoistavat. Yhteisön etu ajaa yksilön edun edelle vain rajatuissa tapauksissa, ja yksilö on täysin alisteinen yhteisön edulle vain silloin, jos vaakalaudalla on koko yhteisön olemassaolo. Vapaus valita vieraita kieliä olisi samanlainen institutionaalinen muutos kuin esim. tasa-arvoinen avioliittolaki, se uhkaa vain konservatiiveja. Konservatismiin kuuluu elimellisesti pyrkimys säilyttää olemassaolevat rakenteet. Liberalismia taas kuvaa paremmin valmius testata moraaliperiaatteita. Jos avioliittoinstituutio ei sovi yhteen liberalismin periaatteiden kanssa, niin sitä tulee muuttaa. Perinteisesti liberalismia kuvaa ajatus, että kansan etu tulee asettaa kuninkaan edun edelle. Antero Mukkaa siteerataten: ”Oikeasti yhden ryhmän etu harvoin edustaa laajempaa kokonaisetua, vaikka niin usein halutaankin väittää.”

 


Sisällöllisesti lähes identtinen teksti löytyy täältä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu