Jari Tervon hegemoninen maskuliinisuus

Johdanto

Käyn seuraavassa läpi Jari Tervon (HS 1.5.) kirjoittamaa kolumnia ja erityisesti sen ongelmallisena pitämääni kohtaa: ”Olen nähnyt … meemin …” Meemit ovat kuvineen ja viittauksineen monitasoisia. Tämä kyseinenkin meemi versioi toisen maailmansodan aikaista pilkkalaulua natsijohtajista, mutta tämä on aiheeni kannalta toissijaista. Vähennän meemin tasoja aloittamalla yksinkertaistetulla esimerkillä puusta. Se tuo esiin kolumnin ongelmallisen kohdan rakenteen.

 

Esimerkki

  1. Puussa ei ole lehtiä.
  2. Puun lehdettömyys.
  3. Olen nähnyt lauseen: ”Puussa ei ole lehtiä.”
  4. Olen nähnyt puun lehdettömyydestä lauseen: ”Puussa ei ole lehtiä.”

 

Lause 1. on tosi tai epätosi propositio.

Lause 2. on määritelmä.

Lause 3. on objektiivinen toteamus nähdystä.

Lause 4. myös kuvailee, määrittelee nähtyä.

 

Väitän, että lauseen 4. kirjoittaja tuo maailmaan jotain lisää. ”Puun lehdettömyys” on hänen kontribuutionsa. Sosiologi voi tehdä vastaavaa kenttätutkimuksensa johtopäätöksissä. Haastateltuaan vähävaraisia työttömiä hän voi päätyä puhumaan ”osattomuudesta.” Tutkimus tuo näin jotain lisää keskusteluun, lisää ymmärrystämme maailmasta.

 

Kolumni

Jari Tervo kirjoittaa kolunissaan:

Olen nähnyt Scholzin kassittomuudesta meemin, johon on sommiteltu liittokanslerin kuva ja teksti: ”Hitler had only one ball, I don’t have any.”

”Scholzin kassittomuus” on Tervon kontribuutio. Se on kirjoittajan oma mielipide, näkemys siitä millaisia asiantiloja maailmassa on.

”Olen nähnyt…” -muotoilu on silmänlumetta. Tervo listaa meemin kuvailun jälkeen muita näkemiänsä reaktioita: Älymystö ”on vedonnut”…, The Economist ”on luonnehtinut”… Nämä objektiivisemmat luonnehdinnat nähdyistä reaktioista eivät muuta sitä tosiasiaa, että kirjoittaja luopuu objektiivisuudesta listansa ensimmäisessä osassa.

Tervo näkee myös vaivaa pyrkiessään johdattelemaan lukijaa hyväksymään oman näkemyksensä. Hän kertoo kuinka maailma odottaa Scholzilta ”ripeitä toimia vetelän kitsastelun sijaan.” Toiseksi, liittokansleri on saanut ”lepsuudestaan” ankarat haukut. Sinänsä osuvia luonnehdintoja molemmat, mutta kassittomuus niistä ei seuraa millään välttämättömällä logiikalla. Mielleyhtymät miehisyyden vaatimuksiin ovat ilmeiset. Perinteinen, stereotyyppinen mieshän ei ole vetelä tai lepsu. Sukupuolentutkijat puhuvat siitä kuinka ns. vanha mies on enneminkin ”kova” feminiinisen käytöksen välttelyn, pakollisen heteroseksuaalisuuden, tunnekylmyyden ja fyysisen voiman muodossa. Termi ”hegemoninen maskuliinisuus” viittaa kaikkein arvostetuimpaan tapaan olla mies. Tervon ajattelussa Scholz ei näytä yltävän tähän.

Olisi mielenkiintoista kuulla miehisyyteen liittyviä normeja tutkineilta, että mistä silloin on oikeastaan kyse, kun yksi uros väittää jotain toisen uroksen kiveksistä?

 

Lopuksi

”Scholzin kassittomuus” -kommentti on huono argumentti minkään varsinaisen asian puolesta. Kuten HS toteaa pääkirjoituksessaan 25.4: ”Psykiatrisen terminologian käyttö eri mieltä olevista on tuttua koulunpihalta ja autoritäärisistä yhteiskunnista, mutta asiallista keskustelua se ei edistä.” Samaa voi sanoa homottelusta, tytöttelystä ja kommenteista liittyen sukupuolielinten laatuun tai muotoon.

+2

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu