Koko Suomen rataverkon käyttö olisi realistisin ilmastoteko

Suomessa on ollut vuosikymmeniä koko kattava rataverkosto. Nyt on puolet tästä on tehokkaassa käytössä. Toinen puoli rataverkosta on vajaakäytöllä tai jopa kokonaan käyttämättä. Samaan aikaan vaaditaan kilpaa kokonaan uusia ratakäytäviä ja ”tunnin junia” Helsinkiin.

Mitä merkitsivät nämä uudet ratakäytävät Suomen vihreälle luonnolle? Kuinka paljon menetetään luontoa ja yksityisten omistamia maita ja rakennuksia leveisiin ratakäytäviin? Kuinka paljon saatetaan menettää uusien ratakäytävien alle historiallisia kohteita tai arvokkaita biotyyppejä?

Eikä tässä kaikki kuinka paljon menetetään nyt toimivia paikallisille tärkeitä maantiereittejä, sillä yli- tai alikulkuja ei ole taloudellisesti mahdollista rakentaa kaikille teille. Suuri kysymys, mistä rahat nyt visioiduille kolmelle Helsinkiin suuntautuvalle ”tunnin junien” radoille? Ainakin niiden taloudellinen kannattavuus haasteellista. Mitä tapahtuisi nykyisille radoille ja niiden varrella oleville yhdyskunnille?

Valtion = veronmaksajien rahaa ei ole eikä tule lähitulevaisuudessa olemaan ensimmäiseenkään näistä. Valtion velka on jo nyt Suomessa suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Käytettävissä olevat taloudelliset resurssit on otettava vakavasti. Yhteiskunnassa tarvitaan rahaa hoitoon, hoivaan, perusturvaan, koulutukseen kaikilla tasoilla, puolustukseen, turvallisuuteen ja moniin muihin kansalaisten kannalta välttämättömiin perustarpeisiin. Milloin muistetaan alkaa velkojen lyhentäminen?

Nyt on muistettava, että maahan on rakennettu yhteisesti omistamamme rataverkosto, mikä koskettaa kaikkia maakuntia Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Rataverkostostamme vain noin puolet on käytössä ja sillä on liikenteellisiä pullonkauloja. Mutta toinen puoli rataverkostostamme on vajaakäytöllä tai ihan käyttämättä. Ei ole ihme, jos maantiet ruuhkautuvat ja kuluvat entistä nopeammin. Kustannukset maksamme veroissa ja polttoaineissa yhä lisääntyvinä summina.

Mistä vajaalla käytöllä olevat radat löytyvät? Yllättävästi ihan Uudellamaallakin puuttuu henkilöliikenne osuuksilla Hyvinkää – Karjaa, Kerava – Porvoo ja Lahti – Loviisa. Vaikka nämä eivät suoraan johdakaan Helsinkiin, väitän näillä olevan suurtakin aluetaloudellista merkitystä, jos näille palautettaisiin toimiva henkilöliikenne. Vaihtoyhteyksien avulla Uusimaa olisi kokonaisuudessaan osa valtakunnan henkilöliikenteen verkostoa.

Muulla maassa löytyy pitkiäkin rataosuuksia, joilta henkilöliikenne on puuttunut jo kauan ja monilla radoilla raideliikenteen toimivuus kärsii liian vähistä junavuoroista. Suomen leveimmällä kohdalla itäisestä Suomesta Jyväskylän ja Haapamäen risteysaseman kautta on vaikea päästä suorinta reittiä esimerkiksi Joensuusta tai Savonlinnasta Vaasaan tai Ouluun.

Maamme pisin poikittaisrata pätkii pahasti. Savonlinnassa on rata poikki, kun kääntösilta on siirretty sivuun ja rata, millä oli runsasta läpi maan kulkenutta tavaraliikennettä on kokonaan käyttämättä Haapamäeltä Parkanon kautta Poriin. Ei ole ihme, jos nopean henkilöliikenteen radat ruuhkautuvat, kun vaihtoehtoisia reittejä ei ole käytössä hitaammalle tavaralogistiikalle.

Mikä estää ratojen käyttöä, vaikka ovat olemassa? Yksi syy on keskisessä Suomessa monien ratojen sähköistämättömyys ja toinen edellä mainittu ratojen pätkiminen. Suomen rataverkosto riittää raidelogistiikan kaksinkertaistamiseen, jos koko rataverkosto kunnostetaan ja sähköistetään. Ei tarvita ainuttakaan kilometriä uusia ratakäytäviä. Vielä enemmän mahtuu liikennettä radoille jo alkaneen digitalisoinnin ansiosta, koska junien turvavälit voidaan puolittaa!

Siksi koko rataverkosto kovaan käyttöön ja ihan nykyisen hallitusohjelman mukaankin, sieltä löytyvät sanat vajaalla käytöllä olevien ratojen kunnostamisesta ja nyt suljettujenkin ratojen käyttöön palauttamisesta. Vielä on muutamia kuukausia tätä hallituskautta jäljellä. Miksi hallitus ei halua toteuttaa omaa ohjelmaansa?