Poikittaisrata Vaasan satama-Haapamäki-Pieksämäki-Joensuu/Savonlinna

Olen ilahtunut aiemman asiaa käsittelevän kirjoitukseni saamasta huomiosta ja palautteesta, minkä koin yllättävän myönteiseksi. Nyt Suomessa ei ole tuolla reitillä yhtenäistä junaliikennettä lainkaan saman vuorokauden aikana ilman jossakin tapahtuvaa yöpymistä. Junalla siis voi tuon matkustaa suorinta ja mielekkäintäkin reittiä, mutta nykyiset liikennejärjestelyt tekevät sen ongelmalliseksi ja siksi junaliput myydäänkin Tikkurilan kautta!

Kartoilta näkee, mitä tuo kierto Tikkurilan kautta merkitsee matkassa, matkan ajassa ja hinnassa toki hinnassakin. Eli käytännössä vain äärimmäisen harvat tekevät tuon junamatkan. Siksi matkaa ei tehdä muuta kuin henkilöautolla. Linja-autovuorotkin ovat vähentyneet ja matkan kokonaisuus ei onnistu sopiviin aikoihin.

Näin läntinen ja itäinen Suomi eriytyvät ja erkaantuvat toisistaan junaliikenteen puuttumisen vuoksi, vaikka toimintakuntoinen rata on olemassa. Onko tässä miten paljon mieltä, jääköön itse kunkin arvioitavaksi.

Poikittaisradan vaikutuspiirissä ovat monet maakunta- ja aluekeskukset sekä seutukunnat kuntineen ja taajamineen. Kyseessä ei mikään turvetuotantoa varten tehty korpirata. Radan vaikutuspiirissä on monia metsä- ja metalliteollisuuden tehtaita ja tuotantolaitoksia, joilla olisi tarvetta saada logistisia yhteyksiä myös länteen ja Pohjanlahden avarille jäättömille meriyhteyksille.

Erityisesti nyt Itärajan ja Saimaan kanavan pysyessä arvaamattoman pitkään suljettuna, on pakko löytää uusia ja mieluiten jo olemassa olevia logistisia reittejä. Huomattava on, että Poikittaisrata kohtaa monissa kohdissa myös Vuoksen vesistön ja siten Saimaankin eri satamia sekä Jyväskylän luona kuljetuksien osalta käyttämättömänä olevan varsin uudehkon Keitele-Päijänne kanavan!

Veikko Hintsanen on pitkään koettanut palauttaa ympärivuotistakin sisävesilogistiikkaa maahamme, mutta kukaan ei halua huomata uuden laivanrakennustekniikankaan  avaamia mahdollisuuksia ja niiden liitämistä jo olemassa olevaan rataverkostoomme. Keski- ja Länsi-Euroopassa on tajuttu sisävesilogistiikan mahdollisuudet ja niitä kehitetään ja käytetään entistä enemmän vähentämään maanteiden kulumista ja liikenneruuhkia.

Ilmasto- ja ympäristöpoliittiset näkökohdat suorastaan huutavat käyttämään sekä rautateitä että vesiteitä. On mieletöntä jättää nämä mahdollisuudet käyttämättä.

Poikittaisrata Haapamäen risteysaseman myös Poriin ja sen eri satamiin tulee palauttaa mahdollisimman pikaisesti käyttöön, jotta itäisen Suomen logistiikalle saataisiin sen tarvitsemat reitit länteen. Poikittaisradan kovaan käyttöön ottaminen poistaisi samalla muiden ratojen ruuhkat ilman uusia ratakäytäviä, raidepareja tai ratapihoja!

Olen saanut palautetta, että Poikittaisrata antaisi idästä tuleville sotajoukoille reitin Suomeen. Voin sanoa, että tuollaisten ajatusten esittäjä tai esittäjät eivät ainakaan tunne pioneeriaselajimme mahdollisuuksia.

Suomi ja koko Suomen huoltovarmuus kuitenkin tarvitsevat Poikittaisrataa. Nyt sitä tarvitsee elinkeinoelämä ja sen voimakkaasti kasvavat logistiset tarpeet sekä toki ilmastopoliittiset tavoitteemmekin, jos haluamme ne edullisesti, mielekkäästi ja nopeasti täyttää. Silloin monet opiskelijoille tärkeät yliopisto- ja ammattikorkeakoulu- ja opiskelukaupungit pääsisivät keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Aivan uusi tulevaisuus avautuisi ja vahva tarve Poikittaisradalle tulisi Merenkurkun sillan tullessa, mitä asiaa ministeri Joakim Strand pitää varmana skandinaavisin, eurooppalaisin ja transatlanttisin yhteyksin.