Vapaus, sisaruus ja tasa-arvo!

Minua pyydettiin taannoin alustamaan syksyllä pidettävään reserviläistilaisuuteen aiheesta naiset ja valmius. Hetken aikaa minulla löi tyhjää päässäni. Naiset ja valmius? Sen jälkeen tajuntaani iski tietoisuus tämän ohikiitävän hetken tärkeydestä. Minun ei ole tarvinnut peilata tekemistäni naiseuteni kautta, koska olen saanut täysin mitoin nauttia tasa-arvoisesta ja tasapuolisesta hyvinvointiyhteiskunnasta.

Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaminen lentokoneapumekaanikkona ja opiskelu kemian tekniikan diplomi-insinööriksi ovat olleet omaan kiinnostukseeni perustuvia valintoja. Työurallani olen saanut olla vaikuttamassa muun muassa pääomasijoitusalalla ja öljynjalostuksessa, melko miehisiä aloja molemmat. En ole kokenut, että sukupuoleni olisi ollut este haluamieni asioiden tekemiselle. Toki matkan varrella on ollut hiekkaa rattaissa, mutta sen olen kokenut enemmänkin yhteiskunnan kasvukipuina matkalla kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Reserviläisen velvollisuuksia ilolla suorittaessani en ajattele itseäni naisena vaan ensisijaisesti reserviläisenä. Olemme joukko suomalaisia, jotka ovat valmiita puolustamaan isänmaataan. Naiseus on vain yksi puoli, joka on tässä asiassa sivuroolissa. Toisaalta taas koin tässä taannoin yllätyksen ollessani ensimmäinen naisjäsen eräässä reserviläiskerhossa. Siis ensimmäinen naisjäsen, vaikka naisia on ollut reservissä jo kahden vuosikymmenen ajan. Jostain syystä tähän kyseiseen ukkokerhoon ei vain ollut kukaan eksynyt, syystä tai toisesta. Vastaanotto joukkoon oli kuitenkin lämmin.

Olemme tottuneet siihen, että otamme hitaasti, mutta varmasti askeleita kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, eikä kehityksen suuntaa voi kukaan kääntää. Trumpin valinta oli minulle kuitenkin hätkähdyttävä hetki ja muistutti, miten haurasta saavutettu tasa-arvo on. Emme saa tuudittautua siihen, että kaikki saavutettavissa oleva on jo saavutettu ja voimme jättää tasa-arvotyön tekemisen pelkästään kiukkuiselle ja kovaääniselle vähemmistölle, joka monien mielessä on marginalisoitunut.

Minun on tunnustettava, että en ole kokenut itseäni missään elämäni vaiheessa erityisesti tasa-arvoasian ajajaksi, vaikka olenkin teoillani ja esimerkilläni ollut tasoittamassa tulevien naissukupolvien tietä. Ehkä meidän kaikkien on aika antaa aktiivinen panoksemme sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen. Emme saa antaa tasa-arvoasian marginalisoitua. Haluan kannustaa meitä kaikkia naisia, ja luonnollisesti myös miehiä, toteuttamaan omia unelmiamme ja samalla toimimaan esimerkkinä nuoremmille sukupolville. Vapaus, sisaruus ja tasa-arvo! 

Hyvää naistenpäivää!